Metal Arms: Glitch in the System onnistui jouluna 2003 varmasti livahtamaan monen pelaajan tutkan alta. Tuntemattoman Swingin’ Apes Studiosin kehittämä toimintapläjäys ei saanut paljoakaan huomiota mediassa ennen julkaisuaan, eikä se koskaan saavuttanut varsinaista hittistatusta. Joku saattaakin ihmetellä, miksi moinen tekele on valittu Xbox Originalsiin, josta puuttuu vielä Halo 2:n kaltaisia hittejä.

Vastaus on yksinkertainen: hyvät pelit eivät vanhene koskaan. Metal Armsin perimmäiset suunnitteluratkaisut ovat suurimmaksi osaksi niin onnistuneita, että toimintaan sujahtaa mukaan nykyäänkin riemulla. Peliä voisi kuvailla omaperäiseksi sekoitukseksi Ratchet & Clankia ja Haloa. Tarinassa pääosaa näyttelee salaperäinen Glitch-droidi, joka on hyvisten puolella robottiplaneetta Iron Staria runtelevassa sodassa. Droidien tilanne on huono, mutta synkistelemään pelissä ei aleta. Siitä huolen pitää nokkela huumori, jota olisi voitu viljellä vielä anteliaammin.

Metal Armsissa on omat selkeät vikansa. Kamera seuraa hahmoa liian läheltä, mikä vaikeuttaa ympäristön hahmottamista ja tasohyppelyä. Taisteluita sekoittaa entisestään aggressiivinen tähtäysavustus, joka kannattaa heti kytkeä pois päältä. Glitchin asearsenaali on loppujen lopuksi varsin pieni ja mielikuvitukseton, eikä Ratchet & Clankin kaltaisia hervottomia ratkaisuja nähdä. Vihollisia omalle puolelle käännyttävä kranaatti ja vastustajien hallitsemisen mahdollistava tykitin ovat tarjonnan kohokohdat. Muut aseet keskittyvät siihen olennaiseen eli vihollisten tuhoamiseen ilman suurempia yllätyksiä.

Nämä viat eivät silti onnistu estämään hauskanpitoa. Toiminnasta tekevät sujuvaa hyvät yksityiskohdat ja puhdas ampumisen hauskuus. Koska viholliset ovat robotteja, voi pelaaja ampua vihollisilta raajat irti ilman, että ikärajoja vahtivat viranomaiset säikähtävät. Huvittavia repliikkejä heittävät, päättömästi ravaavat ja kirjaimellisesti kädettömät viholliset tuovat sopivasti persoonallista ilmettä taistelukentälle. Metal Arms osaa muutenkin palkita ja koukuttaa, sillä useat viholliset tiputtavat tuhouduttuaan tiivisterenkaita, joiden avulla voi ostaa uusia aseita sekä päivityksiä ja panoksia vanhoihin. Sinne tänne piilotetut mikrosirut puolestaan kannustavat tutkimaan jo läpäistyjä kenttiä, sillä niitä keräämällä avautuu uusia moninpelikarttoja.

Metal Armsin taikasana on vaihtelu. Yli 40 kenttää kattava kampanja heittelee ympäristöstä toiseen sellaisella vauhdilla, että samoissa maisemissa harvoin viihdytään kolmea tasoa kauempaa. Lisäksi tehtävien luonne vaihtelee yllättävän paljon, vaikka yleensä tarkoituksena onkin edetä pisteestä A pisteeseen B ja tuhota matkalla mahdollisimman paljon vihollisia. Väliin on ripoteltu sopivissa määrin kenttiä, joissa ohjataan esimerkiksi jättimäistä robottia tai kaahaillaan konekiväärillä varustetulla ajokilla. Kentät ovat sopivan lyhyitä, sillä niiden läpäiseminen kestää harvoin edes 20 minuuttia. Varsinaista tasohyppelyä peli ei sisällä kuin hyppysellisen. Tasaisesti kasvava vaikeustaso kuitenkin pakottaa taktikoimaan, joten aivottomaksi räiskinnäksi peliä ei sovi kuvailla. Huonolla tavalla lisää haastetta luovat harvakseltaan sijoitellut tallennuspisteet.

Glitchin seikkailun viihdyttävyys ei siis nojaa mihinkään trendi-ilmiöön, repäisevään ulkoasuun tai ihmeelliseen innovaatioon vaan puhtaasti peruslaadukkaaseen suunnitteluun. Jäin silloin vuosia sitten mielenkiinnolla odottamaan jatko-osaa, sillä laadukas moninpeli ei sisällä tukea Xbox Livelle. Potentiaalia hauskoihin mättöihin olisi ollut, joten kehittäjien katoaminen Blizzardin syövereihin Starcraft Ghostin kehitystyön loputtua harmittaa.

Metal Arms on paikkansa Xbox Originalsissa ansainnut. Peli on käytännössä sama kuin silloin 2003 jouluksi julkaistu tuote. Xbox 360 onnistuu emuloinnissa kiitettävästi, vaikka kuva repeilee ja ruudunpäivitys nytkähteleekin joskus. Vastaavanlaista pakkausta ei Microsoftin uudelle konsolille ole tehty, eikä pelin tarvitse hävetä lainkaan Live Arcade -tarjonnan rinnalla. Se on raikas tuulahdus lähimenneisyydestä – hauskaa ja haastavaa pelattavaa puhtaimmillaan.

---