Termiä Metroidvania käytetään kuvaamaan toiminnallisia kaksiulotteisia seikkailupelejä. Metroid ja Castlevania loivat perusteet lajityypille, joka ei ole kolmiulotteisen vallankumouksen jälkeen kotikonsoleilla ylitarjonnasta kärsinyt. Chair Etertainmentin Shadow Complexin julkistaminen osana Microsoftin E3-lehdistötilaisuutta tulikin pienenä – mutta varmasti positiivisena – yllätyksenä pelaajille.

Shadow Complex pohjatuu kehittäjien ja Orson Scott Cardin luomaan universumiin, jossa Yhdysvallat on ajautumassa sisällissotaan. Card kynäilee aiheesta parhaillaan jatko-osaa Empire-romaanilleen. Lisäksi suunnitelmissa on laajentaa tuotemerkki myös elokuvien maailmaan. Pelissä sankarin viitan pukee ylleen Jason Fleming, joka sekaantuu suureen tapahtumaketjuun viattoman kiipeilyretken seurauksena. Miehen tyttöystävä kaapataan ja viedään jättimäisen maanalaisen rakennelman uumeniin.

Jonkinlaisesta sotilaskoulutuksestaan huolimatta Jason ei ole varustautunut sotaan, joten selviytyminen vaatii aluksi varovaisuutta ja ajattelua. Pelaaja koukutetaan tunkeutumaan syvemmälle kompleksiin onnistuneella vaihtelulla tutkimisen ja taisteluiden välillä. Valtava yhtenäinen pelialue sisältää paljon houkuttelevia koloja koluttavaksi. Taskulampun heilutteleminen kannattaa, sillä valokeila paljastaa ilmastokanavia, kattoluukkuja tai muita kohteita, jotka voi sopivalla aseella raivata tieltään. Monet salapaikat pääsee koluamaan kuitenkin vasta myöhemmin vanhaan hyvään malliin.

Varjokompleksista pelaajan käyttöön tarttuu parempien aseiden lisäksi liikkuvuutta merkittävästi edistäviä apuvälineitä, kuten esimerkiksi vedenalaiset seikkailut mahdollistava naamari. Suurin osa löydettävistä esineistä ei kuitenkaan anna Jasonille uusia taitoja. Sen sijaan ympäristöihin on piilotettu muun muassa 30 kranaattien maksimimäärää lisäävää pakettia. Vastaavat keräilykohteet tuntuvat hieman tyhjänpäiväisiltä, kun pommivarasto ei käy lähellekään tyhjää muutaman päivityksen jälkeen. Keräileminen ja nurkkien koluaminen jaksaa silti koukuttaa.

Pelaajalle jaetaan lisäksi kokemuspisteitä taistelujen ja tutkimisen perusteella. Jokainen taso parantaa hahmon yhtä perusominaisuutta, kuten esimerkiksi tarkkuutta. Joka kymmenes nousu puolestaan tarjoaa jonkin sortin erityispalkinnon. Järjestelmä toimisi huomattavasti tehokkaammin, jos kokemuspisteiden karttumisesta olisi tehty näkyvämpää ja näin myös palkitsevampaa. Nyt ruudun alakulmassa epämääräisesti täyttyvä palkki ja sen yläpuolelle ilmestyvä kerroin jäävät usein huomiotta.

Pelimekaniikka kehittyy mainiosti kykyjen karttuessa. Alun varovainen eteneminen muuttuu vähitellen vauhdikkaammaksi hyökkäämiseksi, kunnes Jasonista tulee lähes Master Chiefin kaltainen taisteluhaarniskaan sonnustautunut supersotilas. Samalla tavallisten rivivihujen seuraan liittyy isolla tykillä tai mellakkakilvellä varustettuja korstoja, mutta nekin jäävät lopulta auttamatta jalkoihin. Kovimmin hanttiin pistävät kookkaat sotakoneet, joiden kanssa otetaan yhteen ihailtavan suoraviivaisissa ja näyttävissä pomotaisteluissa.

Shadow Complex on rakennettu pitkälti perinteitä kunnioittaen, mutta nykyteknologian ansiosta mukaan on uskallettu ahtaa jotain lajityypille uutta. Vaikka Jason liikkuu vain kahdessa ulottuvuudessa, saattavat viholliset väijyä myös syvyyssuunnassa, joten pelaajan on usein katsottava suojapaikkansa harkitummin. Muutamassa kohtauksessa kuvakulma kääntyy hahmon olan taakse pelaajan tarttuessa tykkitorniin. Parhaimmillaan kolmiulotteiset ympäristöt tuovat toimintaan huomattavasti lisäpontta.

Ulottuvuuksilla kikkailu aiheuttaa myös eniten itkua ja hampaiden kiristystä. Pelaaja ei voi pyörittää tattia kuin yhdessä tasossa, joten peli joutuu avittamaan tulituksen suuntaamisessa. Hieman arvaamattomasti toimiva järjestelmä tekee tähtäämisestä tarpeettoman hankalaa, jos ruudulla on vähänkään enemmän vihollisia. Selvimmin ilmiön huomaa niissä tiukoissa tilanteissa, joissa jokaisen luodin olisi parempi osua kohteeseen.

Tähtäämisen sujuessa pysyy toiminta messevänä. Räjähdykset viskovat vihulaisia räsynukkeina kaiteiden yli, kun taas luodit pudottavat huutavat uhrit polvilleen. Paikoin pelaaja voi hyödyntää ympäristöön kätkettyjä vaaroja, kuten erittäin innovatiivisia räjähtäviä tynnyreitä tai sähkökaapeleita. Lähitaistelussa Jason pistää vastustajat kanveesiin purkitetuissa animaatioissa Steven Seagalilta opituin keinoin. Vihollisten viereen hiippaileminen on turhankin helppoa, sillä keskivertojaffaa tyhmemmät soturit eivät usein tahdo huomata keskellä huonetta pönöttävää vierasta.

Hurautin Shadow Complexin läpi noin viidessä tunnissa ensimmäisellä kerralla, mutta tuolloin keräsin kaikista mahdollisista esineistä vain vähän yli puolet. Loppu iskee varsin yllättäen. Fiilis kertoo enemmän tarinasta, joka jää ainakin kirjaan tutustumattoman kannalta köyhäksi. Seikkailu on selvästi suunniteltu useampia läpäisykertoja varten, mistä kielivät siihen kannustavat saavutukset ja haasteet. Varusteet joutuu etsimään aina uudelleen, mutta kokemustasot välittyvät kierrokselta toiselle. Kaikkien tavaroiden hankkiminen venytti uusintayrityksen peräti seitsemään tuntiin, kiitos muutaman kinkkisemmän kätkön ja aivojen vajaatoiminnan.

Kampanjan ohella pakettiin kuuluu tukullinen haasteita, jotka liittyvät Jasonin eri kykyjen hyödyntämiseen. Pikkutarkka nysvääminen nostaa esille kontrollien lievän kömpelyyden. Kyse ei ole kuitenkaan dramaattisesta ongelmasta, joten tehtävät jaksaa puskea läpi ilman ranteiden viiltelyä. Saavutusten osalta maininnan ansaitsee niiden erinomainen integrointi. Pelaaja pysyy jatkuvasti selvillä omasta edistymisestään sekä kavereidensa edesottamuksista. Saavutuksiin liittyviä tilastoja pidetään yllä myös niiden saamisen jälkeen, mutta järjestelmän olisi voinut toteuttaa vielä laajemmaltikin.

Shadow Complex toimii malliesimerkkinä Unreal Engine 3:n kyvyistä pienemmissä sovelluksissa. Yksityiskohtaiset ympäristöt näyttävät tyylikkäiltä etenkin valaistukseltaan, eikä merkittäviä teknisiä ongelmia ilmene. Audiovisuaalista toteutusta vaivaa muun pelin tapaan kuitenkin lievä omaperäisyyden puute. Polttavimmin tämä näkyy Nathan Draken kadonnutta veljeä muistuttavassa päähahmossa. Jasonia ääninäyttelee kaiken kukkuraksi Nolan North, jonka veijarimaisuuksista alan pikku hiljaa saada tarpeekseni.

Chair Entertainmentin uutukaisen peruskonseptit ovat tuttuja klassikoista, joiden tasolle se ei aivan yllä. Onnistuneen moderni toteutus, lajityypin vähäinen tarjonta ja vajaan 15 euron hintalappu tekevät tarjouksesta kuitenkin erittäin houkuttelevan. Ladattavaksi ”pikkupeliksi” Shadow Complex sisältää kiitettävästi viihdearvoa, jonka lunastamiseksi kannattaa tosin varautua useampaan pelikertaan. Live Arcaden kesä saa näin erinomaisen päätöksen.