Testissä Destiny Alpha

Bungien hypeä herättänyt scifiräiskintä Destiny on ollut viikonlopun aikana testattavissa Alpha-versiona. Vaikka ennakkokatsaus on tarjonnut vain pienen vilauksen varsinaisesta pelistä, on piilevä potentiaali ilmeinen. Alphaa saa vapaasti pelata tasolle kahdeksan saakka, jolloin hahmon kehittyminen loppuu kuin seinään. Tämän saavuttaa helposti muutamassa tunnissa, ja jo näiden tuntien aikana pelaaja ehtii saada oikeastaan kaiken irti siitä, mitä ennakkoversiolla on antaa.

Maaginen pommi ja muita tavanomaisuuksia

Kolme eri luokkaa ja rotua käsittävä hahmonluonti on melko suppea mutta riittävä. Esimerkiksi rodulla on ainoastaan kosmeettinen aspekti, luokan vaikuttaessa jo oleellisesti haluttuun pelityyliin. Valitun hahmon kehittäminen on  hyvin typistettyä ja suoraviivaista, tähän olisikin mukava nähdä jonkinlaista laajennusta itse pelissä. Nyt kykyjä ei voi itse valita, vaan tason nousu antaa mahdollisuuden aukaista seuraavan sievässä jonossa odottavan taidon tai ominaisuuden pelaajan käyttöön. Ulkonäköä sen sijaan saattoi veivata hyvinkin pitkälle saakka, jolloin jokainen halukas saa varmasti viimeisen päälle uniikin ulkoasun – peittääkseen sen myöhemmin kypärällä.

Myös runsaasti saatavilla olevia aseita on mahdollista päivittää, vaikkakin hyvin rajallisesti. Tavanomaisten tuliluikkujen lisäksi tarjolla on harvinaisempaa tarpeistoa, jotka erottaa ikonin vihreästä taustasta. Koska asekauppiaiden tarjonta vaihtuu aina tunnin välein, on pelaajan syytä käydä eräänlaisena keskuksena toimivassa kaupungissa ostoksilla aina tehtävien päätyttyä. Tietyt hyödykkeet eivät siis välttämättä ole saatavilla jatkuvasti. Valikoima kattaa laajalti hyvin erilaisia, mutta tavanomaisia ampuma-aseita, joista jokainen löytää varmasti jotakin omaan tyyliinsä istuvaa. Lisäksi jokaisella hahmoluokalla on hallussa omat erikoiskykynsä, jolloin haltuunsa saa esimerkiksi ylitehokkaan revolverin tai eräänlaisen maagisen pommin. Nämä ovat erittäin hyödyllisiä ja tarpeellisia taitoja, joista on konkreettista hyötyä aina oikein ajoitettuna.

Viehättävän kaunis, mutta tyhjä maailma

Karkkimaisen kaunis scifiympäristö vakuuttaa pinnallisesti, mutta osoittautuu lopulta melko tyhjäksi lupaukseksi. Vapaasti tutkittava maailma on yllättävän tyhjä, vaikka määrällisesti vihollisista ei ole pulaa. Ennalta määrättyihin paikkoihin syntyvät viholliset pysyttelevät visusti omalla reviirillään, eikä takaa-ajotilanteita pääse juuri syntymään. Alueella on mahdollista tehdä pieniä tehtäviä, joissa lähinnä keräillään asioita, tai puolustetaan omaa aluettaan. Nämä työllistävät vähän ja ovat toteutukseltaan melko tavanomaista peruskauraa. Suuria välimatkoja taittamaan luodut ilmassa leijuvat menopelit helpottavat ravaamista, mutta vempeleen hallinta tuntuu hyvin jähmeältä.

Huomattavasti mielenkiintoisempia ovat hetkittäiset yllätystapahtumat joihin jokaisen lähialueen pelaajien on mahdollista halutessaan osallistua. Tällöin yläilmoista kimppuun hyökkää tyypillisesti avaruusaluksen täydeltä vihollisia, jolloin pelaajan tehtäväksi jää oman alueensa puolustaminen tietyn aikarajan puitteissa. Tämän loputtua vihollisalus poistuu ja tehtävä on menestyksekkäästi suoritettu, mikäli pelaajia jäi vielä eloon. Äkilliset tapahtumat tuovat mukavaa variaatiota peruspeliin, eivätkä ne edellytä kenenkään osallistumista. Niiden sivuuttaminen ei tuo minkäänlaista sanktiota, ja aluetta voi edelleen tutkia mielensä mukaan.

Selkeää potentiaalia

Kilpahenkisemmät pelaajat pääsevät listimään toisiaan tyypillisissä moninpelisessioissa, kuten esimerkiksi nyt nähdyssä alueenvaltaushipassa. Silmään pistää Alpha-vaiheen alueet, jotka olivat kooltaan turhan maltillisia. Kun apuvälineiksi tuodaan aseistettuja menopelejä ja tykkitorneja, olisi hyvä löytää ympäriltään myös sitä kaipaamaansa tilaa. Silti peli rullasi hyvin tyypilliseen tapaan, eikä se erottunut vastaavista verkkopeleistä juuri laisinkaan. Pelin suolaksi muodostuikin hyvin nopeasti yhteistyötehtävä, jossa muutaman pelaajan tehtävänä oli tyhjentää Devil’s Lairinakin tunnettu alue.

Pienempiin osioihin pilkottu kokonaisuus käsitti yhteensä kolme pomoa, joista jokaisella oli oma armeijansa tukena. Taktista elementtiä olisi voinut olla enemmänkin, mutta jokainen taistelu edellytti kuitenkin jokaisen pelaajan läsnäoloa, sillä ylivoima oli melkoinen. Parhaimmillaan peli oli, kun erilaisista hahmoista koostuva kokonaisuus pääsi hyödyntämään jokainen omia taitojaan yhteisen hyvän nimissä. Harmillisesti näitä tehtäviä oli kokeiltavissa ainoastaan tämä yksi, näitä kun olisi mielellään pelannut tuntikaupalla.

Koetun perusteella Destiny vaikuttaa takuuvarmalta viihteeltä, mutta ei varsinaisesti tuo mitään mullistavaa innovaatiota toimivaan peruskaavaan. Monipuoliset maisemat ovat hämmästyttävän kauniita, ja ulkoisesti puitteet ovat enemmän kuin kunnossa. Luonnollisesti Alpha-vaiheeseen tulee suhtautua nimenomaan sellaisena mutta tietynlaista syvyyttä olisi mukava nähdä rutkasti lisää.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi