Sivuscrollereiden kaanoniin saapuu japanilaisen Natsumen kehittämä Omega Five. Se ei lähde perinteitä turhaan muokkaamaan, mutta tarjoaa tämän hetkisten Live Arcade -pelien kauneinta grafiikkaa sekä ruudun täydeltä väisteltäviä objekteja. Toisin sanoen se on juuri sellainen unelmakombinaatio kuin sivuvieritettävien räiskintöjen ystävät voisivat toivoa.

Omega Five alkaa vain kahdella pelihahmolla ja samaisella määrällä jatkoja, joiden avulla olisi tarkoitus läpäistä pelin neljä erilaista ja alati vaikeutuvaa tasoa. Pelituntien lisääntyessä kelloon, peli luovuttaa lisää jatkoja käytettäväksi ja muuttuu näin asteittain aina hieman helpommaksi. Läpipeluukerrat avaavat kaksi uutta hahmoa käytettäväksi, joista harmillisesti vain toinen on todellisuudessa erilainen. Lisäksi jokaisen kentän läpäisy aktivoi pisteiden keruuta varten tarkoitetun Challenge-tilan sekä koko pelin läpäisyn jälkeen saadaan niin Arcade- kuin Challenge-tilaan oma ++-taso, jossa yksi osuma riittää kuolon korjattavaksi.

Toisin kuin monet esikuvistaan, Omega Five sallii pelaajien vastaanottaa osumia. Alkuun tätä ominaisuutta osaa myös arvostaa, mutta yhdistettynä pelin normaaliscrollereita rauhallisempaan etenemiseen, käyvät kentät pian kovin rutiininomaisiksi. Omega Five suosiikin enemmän kenttien oikeaoppisten liikeratojen ja vihollisjärjestysten muistamista kuin pikkutarkkaa sorminäppäryyttä. Mikäli vaikeustaso olisi asetettu suosiolla kattoon alusta lähtien, olisi peliin saatu tosifanien mieliksi todellista haastetta. Nyt läpäisyn jälkeen aukeavat ++-tasot lisäävät toki peli-ikää, mutta kenttien ollessa identtisiä ne eivät tarjoa enää aivan samanlaista vastusta kuin tuore kokemus.

Pelin neljä eri hahmoa ovat kuitenkin kiitettävän erilaisia ja vaativat Ruby/R.D.A.-duoa lukuun ottamatta tyystin erilaisen pelityylin, vaikka pelin pääpaino säilyy edelleen ulkoa muistettavissa kentissä. Jokaiselle hahmolle on valittavissa vielä erikseen kolme erilaista asetta, jotka pystyy päivittämään kaksi kertaa paremmalle tasolle. Valitettavasti kullekin hahmolle on yksi selkeästi toisia parempi yleisase, mikä minimoi vaihtelevuuden järkevyyttä. Kuoleman yhteydessä asepäivitykset tippuvat takaisin nollaan, mikä kentän loppuvaiheessa tietää hyvin usein lisäkuolemia. Perusrutkuilla kun ei hirveästi lopareita tai mitään muutakaan liikkuvaa kohdetta liiemmin tuhota. Kolmen eri aseen lisäksi hahmoilla on käytettävissä ruudun tyhjentäviä pommeja, joita saa lisää vihollisten tiputtamia pinkkejä kolmioita keräämällä, sekä hahmokohtainen erikoisase. Ruby/R.D.A. pystyy kiinnittymään viholliseen pienellä koukullaan, joka tekee samalla pientä vahinkoa, kun taas Tempest pystyy esimerkiksi kimmottamaan vihollisten ampumat luodit takaisin.

Visuaalista puolta tarkasteltaessa Natsumen pojat ovat käyttäneet rajoitetut bittinsä hyödyksi. Omega Five on kevyesti Live Arcaden parasta antia graafisesti, eikä se jää pelkästään ulkoiseksi silmäkarkiksi. Kolmiulotteiset maastot ovat osa kenttää, vaikka eteneminen tapahtuukin tiukasti kaksiulotteisuuden piirissä. Taustalla kaartavat viholliset liittyvät osaksi pelaajan ongelmia näiden tullessa mukaan pelialueelle, mikä pakottaa tarkkailemaan kaiken muun ohella myös taustoja. Kenttä- ja vihollissuunnittelu on ihailtavan vivahteikkaista ja isommat vastukset ovat tosiaan taistelun arvoisia vastuksia. Itse pelaajan ohjattavista hahmoista ei valitettavasti voi sanoa samaa. Audiopuoli ei liiemmin jää päähän kummittelemaan, vaan tarjoaa perinteisiä tehosteita kaikin puolin.

Lievää harmia aiheuttaa Liven välityksellä toimivan kaksinpelin puute. Yhden konsolin ääressä pelin voi läpäistä kaksin, mutta jostain syystä sama toiminto on jätetty kokonaan pois. Onneksi pientä iloa antaa kuitenkin hyvin toteutettu Live-palvelu. Automaattisesti päivittyvä High Score -lista lisää tuttuun tapaan kilpailuviettiä, mutta tämän lisäksi parhaimmat tuloskierroksensa voi laittaa kaikkien pelaajien näytteille. Vastaavasti itse kukin voi käydä lataamassa listan parhaimpia läpäisyjä tarkasteltavaksi, mikäli ennätystentekijät ovat vain laittaneet oman urotekonsa näytille.

Omega Five ei ole tyylilajinsa parhaita sivustavieritettäviä räiskintöjä, mutta edustaa tämän hetkisen Live Arcade -satsin laadukkaampaa kärkeä. Genren ystäville kyse on kannattava hankinta, vaikka vaikeustaso laskeekin radikaalisti jo yhden illan pelailun jälkeen. Ikarugaa ja muita klassikoita odotellessa Omega Five tarjoaa kuitenkin sopivasti pelitunteja pahimpaan nälkään.