Alone in the Dark The New Nightmare

90-luvun
alussa PC:lle ilmestynyt Alone in The Dark oli omalaatuinen
peli. Tavallaan voisi sanoa että tämä oli
se peli, joka aloitti survival horror genren. Sarja on nyt
edennyt neljänteen osaan mutta se jokin on vain kadonnut.

On syksyinen ilta Bostonissa. Chrles Fisk, päähenkilö
Edward Caranbyn hyvä ystävä, on kuollut.
Kuolemaansa ennen hän oli jättänyt Edwardille
kasan muistiinpanoja ja viestin puhelinvastaajaan, jossa
hän kertoi lähtevänsä Shadow Island-nimiselle
saarelle. Edward lähtee Shadow Islandille tutkimaan
mitä oikeasti kävi, kumppaninaan 24-vuotias nainen,
Aline Cederac. Kuitenkin lentokone hajoaa lähellä
saarta ja sankarit ajautuvat erilleen.



Elokuvamaisen
intron (jota vaivaa uskomaton epätahti puheen ja suun
liikkeiden välillä) jälkeen saa valita kummalla
pelin aloittaa. Avuton ja aseeton Aline aloittaa seikkailunsa
saarella sijaitsevan kartanon katolta kun taas Edwardilla
on jo valmiiksi mukana kaksipiippuinen pistooli. Molemmilla
on mukana taskulamppu ja radio jolla pari pitää
yhteyttä pelin ajan. Aline on aivan paniikissa ja ensitöikseen
Edwardin pitäisi löytää hänet.
Kuitenkin saarella ei ole kaikki kohdallaan ja se kuhisee
mitä omituisempia hirviöitä.

 

Tuttua tavaraa

Pelaaminen
on kohtalaisen samanlaista kun muissa tämän tyylilajin
peleissä. Vastaan tulee erilaisia zombeja ja mutantteja
joita sitten lahdataan mitä erilaisimmilla aseilla.
Mukaan tarttuu aseita 3-piipusista haulikoista, kranaatin
heittimiin ja erilaisiin plasma tykkeihin(köh köh).
Viholliset eivät tosin ole mitään tekoälyn
riemuvoittoja joten niistä pääsee juoksemalla
ohi kohtalaisen helposti joka on usein kaikilta tavoin parempi
ratkaisu. Hirviöiden lahtaamisen välillä
ratkotaan helppoja puzzleja joidenka kikat perustuvat lähes
poikkeuksetta luettuihin lehtisiin. Juonta kuljettava lehtisten
lisäksi todella huonot ääninäyttelijät.







Kökkö & kömpelö

Alone
in The Dark: New Nightmare on toteutettu samalla tavalla
kun sarjan 3 aiempaa osaa(ja mm. Onimusha) eli kolmiulotteiset
hahmot juoksevat kaksiulotteisten taustojen päällä.
Taustat ovat ihan hienon näköisiä ja etenkin
valaistustehosteet ovat upeita. Koko huoneen valaiseva ja
aiemmin näkymättömät hirviöt valaiseva
salama on vaikuttavan näköinen. Erityismaininnan
ansaitsee loistavasti suunniteltu taskulamppu. Paitsi että
lamppu on hienon näköinen sillä on myös
käytännöllinen tarkoitus. Pelin tapahtumapaikat
ovat todella synkkiä ja sen lisäksi että
taskulampun avulla voi suunnistaa sillä voi paljastaa
nurkkiin piilotettuja esineitä tai karkottaa vihollisia.
Alinalla tämä tuleekin erittäin hyvään
käyttöön kun aluksi pitäisi selvitä
ilman asetta.

Hahmot ja efektit ovatkin sitten todella ruman näköisiä.
Animaatio on erittäin tönkköä ja sade
näyttäisi jopa PSX:llä rumalta, tai ei ainakaan
hienolta. Pelissä on valittavissa 50:n ja 60:n hertsin
moodit. Itselleni tuli himan yllätyksenä se kuinka
paljon kuva onkaan tarkempi 50:llä hertsillä.
60:n hertsin kanssa resoluution on hieman matalampi mutta
liikkeet asteen sulavampia, tosin silti todella tökeröitä.

Pelattavuus
on jopa Resident Evileihin tottuneelle äärimmäisen
huono. Kontrollit ovat samat kuin lähes jokaisessa
vastaavanlaisessa pelissä eli kun digitaalinäppäimiä
painaa vaakasuunnassa hahmo kääntyy ja ylöspäin
napista juoksee. Turhautumista ei auta ollenkaan hirviöt,
jotka hyökkäävät kimppuun usein heti
oven avauduttua, ilman että minkäänlaista
varoitusaikaa jää. Toinen todella turhauttava
tekijä on lataus ajat. Ruudusta toiseen mentäessä
kone ruksuttaa aivan liian kauan.

On pelattavuudessa sentään jotain tervetulleita
uudistuksiakin, näin Resident Evileihin verrattuna.
Vihdoin aseella tähdätessä voi myös
liikkua. Nyt kun vihollinen tulee vastaan voi myös
kipittää taaksepäin jolloin vahinkoa ei tule
otettua niin helposti. Toinen pelaajan hermoja säästävä
ominaisuus on inventaarion rajoittimen pois jättö.
Tavaroita mahtuu kerralla mukaan niin paljon kun tahtoo,
eikä erilaisilla arkkuvirityksillä tarvitse ravata.
Tallentaminen ei vieläkään ole täysin
vapaata vaan jokaiseen tallenukseen tarvitaan oma tallennus
amuletti, joista onneksi ei missään vaiheessa
tule pulaa. Tallennuspaikan saa sentään valita
vapaasti.







Aargh, bugeja

Alone
in The Dark ansaitsee varmasti kunnian ole bugisin PS2-peli.
Pari kertaa sankari sujahti taustan läpi eikä
suostunut palaamaan, muutaman kerran taas keskustelut saivat
pelin sekoamaan. Kaikilla kerroilla kone piti käynnistää
uudelleen. Se on ikävän paljon jos ajatellaan
että kaikki muut PS2-pelit mitä olen vähänkin
enemmän pelannut (reilut kaksikymmentä) ovat kaatuneet
yhteensä vain kerran.

Alone in The Dark on hienoilla taustoilla ja hauskalla
taskulampulla, mutta luokattomalla pelattavuudella varustettu
peli. Jos nyt on hankkimassa jotain survival-horror peliä
PS2:lle niin kannattaa tutustua Capcomin Resident Evil:
Code Veronica X:n tai odotella lähikuukausina ilmestyvää
Silenth Hill kakkosta.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi