Armotonta menoa luolastossa

Retrohenkinen Dungeon of the Endless näyttää yksinkertaiselta mutta tarjoaa yllättävän monipuolisen kokemuksen. Se sekoittaa mukavasti luolastoryömintää, tornipuolustusta, strategiaa sekä roolipelielementtejä.

Luolaston Mourinho

Vankienkuljetusaluksen pelastuskapseli putoaa mystiselle planeetalle, mistä alkaa suuri seikkailu vihamielisessä luolastossa. Pelaajan tehtävänä on suojella kapselin voimakristallia sekä etsiä ulospääsy. Satunnaisgeneraattori pitää huolen siitä, että jokainen huone on erilainen ja matka on täynnä yllätyksiä.

Alku on kuin isku vasten kasvoja, vaikka pelimekaniikka on yksinkertainen. Pelaaja toimii ikään kuin managerina, jonka tehtävänä on pitää paketti kasassa. Yksilötasolla komennot rajoittuvat liikkumiseen, ovien avaamiseen, erikoiskykyjen käyttöön sekä terveydestä huolehtimiseen tekoälyn hoitaessa taistelun. Hyvin piilotettu parin lauseen tutoriaali selventää asioita hiukan, mutta muuten kaikki on opittava kokeilemalla.

Tulkoon valo

Luolaston huoneet ovat aluksi pimeitä ja niihin syntyy satunnaisesti uusia vihulaisia. Tilojen valaisuun käytettäviä voimapisteitä saa lisää muun muassa tapoista. Valon merkitys on oleellinen koko pelin kulun kannalta, sillä valaistu huone muuttuu vihollisvapaaksi ja helpottaa pelaajan urakkaa huomattavasti. Suuremmissa luolastoissa pisteet eivät riitä jokaisen huoneen sähköistämiseen, joten reitti uloskäynnille kannattaa suunnitella tarkasti. Kristalli kun täytyy kuljettaa ehjänä lähtöpaikasta luolaston läpi uloskäynnille.

Voimapisteiden lisäksi käytössä kolme muutakin resurssia. Yhdellä rakennetaan, toisella tutkitaan uusia tavaroita ja kolmannella kehitetään sekä parannetaan hahmoja. Jokainen oven avaus kartuttaa pistepottia, jonka kasvua voi tehostaa huoneisiin rakennettavilla päämoduuleilla. Käytössä on myös erilaisia puolustuspalikoita kuten kyynelkaasua, tykkejä sekä hologrammeja.

Liian helppo?

Meno äityy paikoitellen erittäin kaoottiseksi, mikä tuntuu varsinkin aluksi sietämättömältä. Tähän on onneksi olemassa apu, sillä pelin voi keskeyttää milloin vain. Tauon aikana tehdyt siirrot toteutuvat pelaajan käynnistäessä homman uudelleen. Pysäytystoiminnon käyttö on välttämätöntä ruudun täyttyessä tapahtumista.

Suurimmaksi päänvaivaksi muodostuu kokonaisuuden hallinta. Ei riitä, että saa huoneet valaistua ja puolustuksen kuntoon, vaan hieno suunnitelma voi kaatua yhteen pieneen virheeseen. Koko luolaston tutkiminen palkitsee, mutta joskus se viimeinen ovi on vain jätettävä avaamatta, vaikka kuinka tekisi mieli. Ahneus koituu monen hyvän pelikerran kohtaloksi, sillä kuolema on lopullinen.

Dungeon of the Endlessin kohdalla ei voi olla mainitsematta armotonta vaikeustasoa. Niitä on kaksi: liian helppo ja helppo, joiden nimet hämäävät rajusti. Toinen on toki selkeästi helpompi, eikä resursseista ole suurta pulaa, mutta haastetta siinäkin riittää. Vaikeammalla tasolla meno tuntuu välillä liiankin epäreilulta ja epätoivo iskee helposti muutaman yrityksen jälkeen. Pelaaminen on silti enimmäkseen hauskaa ja koukuttavaa. Kaiken haastavuuden keskellä on mukava huomata, että mukaan mahtuu myös huumoria. Tämä näkyy erityisesti aseiden sekä varusteiden kuvauksissa.

Juuri oikeenlaista kemiaa

Jokaisella hahmolla on erikoiskykyjä, jotka toimivat joko passiivisesti koko ajan taustalla tai sitten napin painalluksella hetken ajan. Tasoa nostamalla nämä erityistaidot lisääntyvät, ja niillä voi olla ratkaiseva merkitys taisteluiden lopputuloksen kannalta. Esimerkiksi parantaminen sekä hetkellinen hulluudenpuuska osoittautuivat erittäin hyödyllisiksi. Kaikki ei ole kuitenkaan hahmon kykyjen varassa, sillä myös kunnon varusteet ovat oleellisessa roolissa. Niitä voi löytää ripoteltuna luolastoon tai ostaa kauppiaalta, joka sekin täytyy etsiä. Satunnaisuudesta johtuen aina ei kuitenkaan löydy mitään. Ei ole myöskään takeita siitä, että saadut aseet tai varusteet kävisivät pelaajan ohjastamille hahmoille, vaan yksi voi kantaa miekkaa kun minigun on puolestaan toisen valinta. Turhat tavarat saa onneksi myytyä, joten täysin hukkaan ne eivät mene.

Hahmovalikoimaa on runsaasti, vaikka alussa vain muutama niistä on käytössä. Loput täytyy ansaita etsimällä heidät luolastosta ja pyytämällä mukaan seikkailuun. Uusi tuttavuus täytyy myös pitää hengissä kolmen kerroksen ajan. Pelin edetessä hahmojen taustatarinat avautuvat ja niihin on järkevää tutustua. Tekstit eivät ole vain täytettä, sillä niissä saattaa piillä oleellista tietoa. Esimerkiksi kaikkien henkilökemiat ei välttämättä kohtaa, millä voi olla katastrofaaliset seuraukset. Onpa yksi hahmoista jopa niin kova valittamaan, että se laskee muiden taistelutahtoa.

Uusien hahmojen lisäksi saatavilla on myös erilaisia pelastuskapseleita, jotka määräävät pelikerran säännöt. Kenties käytössä onkin vain yksi hahmo tai terveys ei palaudukaan taistelun jälkeen. Pelin luonteelle tyypillisesti lisäkapselitkin täytyy ansaita läpipeluulla tai muilla ehdoilla, ja ne tuovat mukavasti uudelleenpeluuarvoa.

Rahoille vastinetta

Dungeon of the Endless tarjoaa myös moninpelihupia neljän pelaajan kesken. Tuolloin jokainen ohjaa vain yhtä hahmoa ja yhteistyön merkitys korostuu. Valitettavasti kunnollista seuranhakutoimintoa ei ole, joten pelikavereiden löytäminen on miltei mahdotonta. Paras vaihtoehto onkin houkutella kaverit ostamaan tämä loistava luolastoryömintä ja suunnata yhdessä kohti tuntematonta.

Peli on käännetty PC:lta, joten odotukset ohjauksen toimivuuden suhteen olivat matalalla. Näppäimet on kuitenkin saatu istumaan loistavasti Xboxin kapulaan, eikä hiiri-näppäimistö -yhdistelmää kaipaa. Sopivasti retro audiovisuaalinen toteutus kruunaa koko komeuden.

Kenties satunnaisgeneraattori voisi olla reilumpi ja ehkä myös pieni vaihtelu erilaisten ympäristöjen muodossa olisi mukavaa. Negatiivista sanottavaa on kuitenkin vaikea keksiä, ja suurista haasteista pitäville Dungeon of the Endless tarjoaa erinomaista vastinetta rahoille.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi