3DS-käsikonsolille julkaistiin vuonna 2013 roolipeli nimeltään Bravely Default. Se keräsi KonsoliFINin arvostelussa kehuja vanhanaikaisuudellaan sekä hiotulla kokonaisuudellaan, minkä lisäksi se maistui myös pelaajille. Seikkailu on saanut oikeutetusti jatkoa höpsösti nimetystä Bravely Second: End Layerista, joka ammentaa isolla kädellä edeltäjästään.
Silicon Studiosin kehittämä julkaisu on edeltäjänsä tapaan vanha kunnon roolipeli, joka tarjoaa pelaajilleen jotain tuttua ja turvallista sekä aimo annoksen hyvää pelisuunnittelua.
Urheasti perinteikäs
Bravely Second on suoraa jatkoa ykkösosalle. Mikäli edellinen peli on pelaamatta, ei se välttämättä menoa haittaa. Koko ensimmäinen tarina nimittäin kerrataan alkunäytössä sen loppuratkaisua myöden. Osa kohdattavista juonikuvioista ja viittauksista voi esittelyn jälkeenkin vielä kuulostaa vieraalta, mutta se ei vähennä itse seikkailun viehätystä. Juoni ei vakuuta monimutkaisuudellaan, vaan se etenee suhteellisen selkeää linjaa pitkin kohti maalisuoran erikoisempia juonikuvioita. Tutuksi tulevat erilaiset kristallit, linnoitukset sekä muut perinteiseen roolipelikavalkadiin kuuluvat asiat.
Bravely-sarjan kirkkain timantti on kuitenkin sen taistelumekaniikka. Se on perinteisten roolipelien tapaan vuoropohjainen, mutta tämän lisäksi myös todella monipuolinen ja taktista ajattelua suosiva. Jokainen hahmo voi tehdä yhden vuoron aikana jopa neljä eri toimintoa, mutta hommassa on juju. Kaikki komennot käyttävät Battle Points -nimellä kutsuttavia pisteitä, joiden määrä voi vaihdella miinus neljän ja plus kolmen välillä. Kun varaa on, voi hyökkäyksiä, taikoja ja muita tehdä peräjälkeen vaikka sen neljä kertaa. Kun pisteitä ei ole, seisoo hahmo tumput suorana seuraavat vuorot odottaen niiden palaamista nollaan. Tämä lisää taisteluun mukavasti taktista vivahdetta. Hyökkäänkö nyt täysillä ja toivottavasti kaadan vihollisen? Mutta jos vihollinen jää eloon, niin selviänkö usean vuoron toimettomana kuolematta?
Mitä mahdollisuuksia, mitä mahdollisuuksia
Lisää valikoimaa tuovat eri ammattien mukanaan tuomat erikoisliikkeet. Pelin jokaiselle neljälle hahmolle voi valita jonkin ammatin, jota kehitetään taisteluista saatavilla kokemuspisteillä. Tasojen noustessa kasvaa myös erikoisliikkeiden valikoima, lopulta jopa huiman korkeaksi. Eri toimintoja tarjotaan koko perheen jokaiselle sormelle ja varpaalle, eikä kaikkia niitä edes kerkeä avaamaan käyttöön yhdellä pelikerralla. Jopeissa on valikoimaa perinteisistä roolipelimaageista miekkamiehiin, mutta on mukaan eksynyt eksoottisempiakin virkoja. Yksi jopi mahdollistaa kissojen kanssa puhumisen ja vihollisten hyökkäysten oppimisen, kun taas kakkumaakarin hyökkäykset pyörivät eri leivosten ympärillä. Kavalkadi on laaja sekä viihdyttävä, minkä lisäksi työtä pystyy vaihtamaan vaikka viiden minuutin välein.
Ammattien mukanaan tuomat eri ominaisuudet ovat yksi seikkailun koukuttavimmista osista. Uusia toimintoja tuntuu olevan koko ajan tuloillaan taisteluista saatavien kokemus- ja työpisteiden karttuessa. Pisteiden ja näin myös uusien liikkeiden keräämistä voi jouduttaa päihittämällä viholliset nopeasti yhdellä kierroksella. Jos tässä tempussa onnistuu, saa taistelua jatkaa samalta istumalta moninkertaisten pisteiden toivossa. Tämä on mainio pelimekaniikka, jonka takia heikompiakin vihollisia kiinnostaa vetää pataan.
Yksi pieni, mutta sitäkin näppärämpi toiminto, on mahdollisuus nopeuttaa taisteluita sarjan ensimmäisen osan tapaan. Mahdollinen grindaaminen ei tunnu läheskään niin pahalta, eikä suurien kutsutaikojen katselu pääse ärsyttämään tapahtumien rullatessa moninkertaista vauhtia. Tämän, kuten monen muunkin, Bravely Secondin ominaisuuden toivoisi tarttuvan myös muihin roolipelisarjoihin.
Siivu tarinan sivusta
Varsinaisen tarinan ohella suorittamaan päästään lukuisia sivutehtäviä, jotka kaikki keskittyvät aiemmin mainittujen ammattien hankkimiseen. Jokainen sivutehtävä tarjoaa pelaajan käyttöön kahta jopia, joista mieleisempi päästään ottamaan parempaan talteen. Sivujopeihin tosin aina liittyy jonkin sortin moraalinen dilemma, jonka eri vaihtoehtoja pelin sivuhahmot esittelevät. Esimerkiksi, pelastatko aavikon asukkaat kuivuudelta, mutta samalla katkot siivet yritykseltä keksiä voimakas energialähde. Jos valitset vaihtoehdon yksi, suututat henkilön x. Jos valitset vaihtoehdon 2, suututat henkilön y. Valinnasta riippuu, ketä vastaan taistelet ja minkä ammatin haalit itsellesi. Sivutehtäviin kuuluu myös erilaisten vihollisia kuhisevien alueiden koluaminen ennen kuin urakan saa vietyä päätökseen. Valitettavasti nämä tyrmät ja luolastot ovat isolta osin tuttuja Bravely Defaultista, mikä tuntuu hieman halvalta ratkaisulta.
Pelin kaupungit ovat hienoja, kuin suoraan piirretyistä lainattuja. Sen sijaan itse hahmot eivät ole yhtä yksityiskohtaisia, vaan niitä vaivaa pienoinen pallopääsyndrooma. Osa animoinnista on kömpelöä, eikä puheentäyteisissä välinäytöksissä kädestä käteen kulkevia tarinaesineitä animoida ollenkaan. Musiikkipuolen Silicon Studiosin tuotos hoitaa kunnialla, sillä sävellykset ovat pääosin kelpo materiaalia. Elämää suurempia sävellyksiä ei liiemmin ole, mutta huonojakaan suorituksia ei päästä kuulemaan. Sama koskee myös ääninäyttelyä, joka on pääosin hyvää joitakin liioiteltuja suorituksia lukuun ottamatta. Mahdollisuus vaihtaa ääninäyttely japaniksi on myös peukun arvoinen.
Matkan varrella kuullaan ja luetaan iso määrä dialogia, jonka taso vaihtelee hölmöstä mainioon. Nämä huvittavat, kuten myös sivuhahmojen vekkulit nimet ja hienosti viljellyt viittaukset muihin viihteenmuotoihin. Minipelejä Bravelyn toisesta sinfoniasta löytyy kaksi kappaletta. Ensimmäisessä kootaan pehmolelun näköisiä otuksia ja toisessa rakennellaan rakennuksia kuun kamaralle. Kumpikin näistä on tehty nokkelasti, toinen taipuu jopa pienoiseen koukuttavuuteen saakka, joten niiden pariin palaa mielellään aina välillä.
Pelissä on paljon sisältöä, oli kyseessä sitten eri ammattien tarjoamat taisteluliikkeet, hahmojenväliset juttutuokiot tai monet eri käyttäjäystävällisyyttä lisäävät kustomoinnit. Pituuttakin on, sillä pelikello näyttää tarinan päättyessä kymmeniä tunteja. Pikajuoksijat voivat nähdä lopputekstit alle 50 tuntiin, kun taas sivutehtäviä nuohoavat saavat aikaa kulumaan 80 tunnin arvosta.
Summaten, urheasti
Bravely Second: End Layer on todella mallikelpoinen roolipeli, jota pelaa mielellään. Siitä löytyy paljon positiivisia ominaisuuksia, joiden toivoisi tarttuvan myös muihin saman genren edustajiin. Kyseessä on hiotumpi versio Bravely Defaultista, joten edellisen seikkailun kokeneet voivat kokea vahvoja déjà-vu-viboja etenkin sivutehtäviä suorittaessaan.
Kirjoituksessa sekä dialogissa voisi olla hieman hiottavaa, minkä lisäksi taistelun määrä voi päästä kyllästyttämään matkan varrella, mutta muuten kyseessä on varsin miellyttävä teos. Jos pidät klassisista roolipeleistä, kannattaa Bravely Secondiin tutustua tarkemmin.
