Army of Two: The 40th Day

Yhteistyö on noussut konsoliaikakautena jälleen kultaakin arvokkaammaksi lisäksi peleissä. Mikäs sen hienompaa kuin päästä viimein vaikeuksia tuottaneen ongelman ohitse kaverien suosiollisella avustuksella, tai yksinkertaisesti vain tuulettua raskaan päivän jälkeen aivot nollaavaan viihteen pariin, ja heittää siinä ohessa kuulumiset tuttavien kanssa. Pari vuotta sitten ilmestynyt Electronic Artsin luotsaama Army of Two suunniteltiin alusta saakka kaksinpeliä varten, ja nyt tutut palkkasoturit Salem ja Rios palaavat takaisin. Lomakeikka Shanghaissa vaihtuu selviytymiskamppailuksi kaverusten hengestä, kun tuntematon taho päättää aloittaa kolmannen maailmansodan suoraan miljoonakaupungin sydämessä.

Vanhat tutut kuviot

Army of Two: The 40th Day on samaa kauraa uusissa maisemissa. Ensimmäisen osan usealle vuodelle sijoittunut tarina on typistetty parin päivän selviytymistaistoksi, jossa vaihtelevuus on entistä minimaalisempi. Tuhon kohteeksi joutuva Shanghai on lokaationa alkuun sortuvien pilvenpiirtäjien ja jatkuvien räjähdysten ympäröimänä kaoottinen elämys, mutta lopulta aiheesta nyhdetään hyvin vähän irti. Tuhkan laskeuduttua kenttäsuunnittelu on yllättävän vaisu, mitä korostaa entisestään pelin käyttämä synkkä paletti. Visuaalisesti jatko-osa onkin aikansa elänyt, mikä näkyy jo alun räjähdysherkässä kerronnassa. Hämmästyksen sijaan tarjontaa katsoo lähinnä ilmeettä.

Salemin ja Riosin debyyttiä pelanneille jatko-osa on tuttu. Todella tuttu. Oikeastaan Army of Two: The 40th Day on ainoastaan vähentänyt ylimääräistä tilpehööriä, koskematta kuitenkaan muutamiin oleellisiin kritiikkeihin. AGGRO-mittari on jälleen tapa edetä. Vihkiytymättömille kyseinen kirjainyhdistelmä mittaa pelaajan uhkaa vihollisille. Toisin sanoen mitä äänekkäämmin ja tappavammin hoidat tehtäväsi, sitä vapaammin toinen kaveri pystyy hiipparoimaan kentällä. Aivan kuten ensimmäisessäkin osassa, myös jatko-osassa jälkimmäinen piilosankari on vastapelureille käytännössä näkymätön ja pystyy kuljeksimaan näiden nokan edestä ongelmitta. Pelissä tämä näkyy sen ainoassa taktiikassa, jossa kaveri A kyyristyy suojan taakse ja kerää huomion, sillä välin kun peluri B juoksee sivummalta selustaan. Kun suojat ovat kaiken lisäksi tuhoutumattomia sekä luotipenetraatio olematon, ei haasteestakaan voi liiemmin puhua. Kentät on edelleen suunniteltu niin, ettei eteenpäin ole mahdollista edes edetä kuin kahta eri reittiä. Hieman vapaampi ja laajempi pelialue tekisi taktikoinnille ihmeitä.

Pelin paljon mainostama aseiden muokkaus ei myöskään ole kokenut juuri kosmeettisia muutoksia enempää. Tehtäviä suorittamalla, panttivankeja pelastamalla sekä juuri tapettujen terroristien kukkaroita nyysimällä pelaajat kasvattavat omaa tiliään, joka tuhlataan uusien aseiden ostoon ja vanhojen päivitykseen. Shoppailemaan pääsee tällä kertaa aina seesteisimpinä hetkinä vapaasti valikon kautta. Aseita löytyy jokusia kymmeniä oikean maailman vastineita käytettäväksi, ja näiden muokattavuus tapahtuu lähinnä piipun, lippaan, tukin, värityksen, erinäisten tukien ja tähtäimien avulla. Kutakin osaa löytyy muutamaa erilaista, joista luonnollisesti kaikkein kallein on myös se kaikkein tehokkain. Kun viholliset kaatuvat muutenkin jo muutamasta pistoolin laukauksesta, ei ökyperäiselle modaamiselle tunnu olevan todellista tarvetta. Tämän vuoksi ainoa merkittävämpi lisä aseisin on isompi lipas. Toisekseen todellisen hyödyn rukkaamisesta saavat ainoastaan rynnäkkökiväärit. Muut aseet voi päivittää lähinnä värityksen osalta.

Yläfemma ja menoksi

AGGRO ei jää pelin ainoaksi kahden voimaa käyttäväksi ominaisuudeksi, vaikka onkin näistä kaikkein oleellisin. Seesteisimpinä hetkinä kaveriaan voi kannustaa tai moittia, mikä näkyy toverillisuudessa. Missä se puolestaan näkyy, on ainoastaan hienossa nimikkeessä kentän loputtua. Lisäksi kumppanin kanssa voi ottaa erän kivi-sakset-paperia, jos päätöksenteko ei luonnistu mikin välityksellä. Näiden hieman turhempien ominaisuuksien ohella yhteistyötä hoidetaan muun muassa mellakkakilven tai sen ihmisvastineen avulla, jolloin toinen voi liimautua kaverinsa persuksiin ja napsia vihollisia suojan takaa. Mikäli kesken tulitaistelun huomaa saaneensa lyijymyrkytyksen, on toinen pelaaja vielä mahdollista pelastaa raahaamalla tämä turvaan ja iskemällä adrenaliinia suoniin. Raahatessa haavoittunut pelaaja pystyy harventamaan samalla yleisöä. Tarkkuuskiväärin kanssa pelaajat näkevät toistensa tähtäimen, jolloin yhteispudotus onnistuu helpommin, ja muutamassa kohtaa peliä käynnistyy automaattinen selkä selkää vasten -tilanne, jossa loppumattomilla ammuksilla varustettu liki kuolematon palkkasoturikaksikko niittää porukkaa 360-asteen alueelta. Uusinta uutta on valeantautuminen, jossa yksi tai molemmat pelaajista ovat antautuvinaan määrätyissä tilanteissa. Oikeaa liipaisinta painaessa aika hidastuu hetkeksi, jolloin perinteiseen länkkärimalliin ammutaan pistoolilla kaikki huoneissa olijat.

Uudet ja vanhat ominaisuudet hyödynnetään lähinnä parissa kohtaa peliä, jossa on mahdollisuus pelastaa panttivankeja tai vaihtoehtoisesti takavarikoida terroristien asekätköt itselleen. Molempia tilanteita varten Army of Two: The 40th Day esittelee uuden GPS-järjestelmän, joka neuvoo oikean reitin lisäksi myös vihollisten sotilasarvon. Ottaessa kapiaisen vangiksi ympärillä olevat mosurit yleensä heittävät aseensa maahan. Lisäksi GPS:n kautta voi harjoittaa vihollisten maalausta, jolloin kummatkin pelaajat näkevät tägätyt terot vaikka seinien takaa. Hyötyarvo maalaamiselle on melko pieni, sillä kentät eivät liiemmin seinistä perusta. Panttivankidilemmojen ohella pelaajat pääsevät hieromaan moraalinystyröitään kenttäkohtaisissa tapahtumissa, jossa tekemästään ratkaisusta nähdään välitön ja lähitulevaisuuteen sijoittuva kohtaus. Varsinaisen tarinan kannalta päätöksillä ei ole mitään merkitystä, ja tapahtumista saa tai on saamatta ainoastaan rahaa ja aseita.

Kanssapelurin kanssa kommunikaatio hoituu käytännössä mikin avulla, mutta yksinäiset sudet ohjaavat tietokoneistettua kumppaniaan yksinkertaisin komennoin. Seuraa, pysähdy ja etene komentoihin jaetut käskyt voi tuplaklikkaamalla muuttaa joko aggressiiviseksi tai passiiviseksi. Tekoäly ohjastaa kaveria yllättävän pätevästi, eikä nurkkaan juuttumisia liiemmin esiinny. Käskytys on toiminnankin keskellä jouhevaa ja sopivan simppeli.

Kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään

Kampanja hoituu sutjakkaasti noin kahteentoista tuntiin vaikeimmalla tasolla, jonka jälkeen uudelleenpeluuarvo on lähinnä yksilökysymys. Kaikkien aseiden, piilotettujen kissapatsaiden ja radiologien keruuseen saa uppoamaan muutaman ylimääräisen tunnin lisää. Kun näistä on saanut tarpeekseen, on aika suunnata kohti verkkomittelöitä. Pelimuodot ovat entuudestaan tutut; versuksen taakse kätkeytyy niin tavallista tiimitappoa, asemapuolustusta kuin erinäisillä tehtävillä (salamurhaus, tuhoaminen, jne.) varustettua kisailua. Kampanjan tapaan moninpelikin on sidottu partnereihin tiimeistä huolimatta. Mikäli toinen kaksikosta on co-op-pelissä elossa, syntyy kaveri aina elossa olevan viereen, muuten molemmat syntyvät kentän satunnaisiin herätyspisteisiin. Neljäs pelimuoto Extraction on ensimmäisen kuukauden ajan uniikki ennakkotilaajille. Neljän pelaajan yhteistyötilassa taistellaan alati voimistuvia vihollisaaltoja vastaan tavoitteena selvitä loppuun saakka. Arvostelukappaleessa ei ennakkokoodia löytynyt.

Yksinpelin ja moninpelin välillä on tosin kadonnut bitti jos toinenkin siirrossa. Verkossa ulkoasu heikkenee silminnähden, eikä sulavuuskaan ole juuri sen parempi. Kampanjassa hahmojen liike niin yksin- kuin kaksinpelinä on hivenen tahmeahko, mutta silti huomattavasti sulavampi kuin moninpelivastaavassa. Lisäksi hahmoanimaatiot ja osumapisteet ovat huomattavasti löyhemmät, minkä vuoksi koko nettikoodi tuntuu raakileelta.

Army of Two: The 40th Day on kaverin kanssa kaksistaan toimivaa perusvarmaa räiskintää, vaikka ei tarjoakaan lainkaan uutta aiemman osan pelanneille. Lähinnä ominaisuuksiltaan takapakkia ottavan jatko-osa puree ainoastaan akuuttia kaksinpelinälkää poteville, ja silloinkin hivenen halvempaan hintaan, mutta yksineläjien kannattaa pitää silmällä pelihyllyn muita vaihtoehtoja.

Galleria: 

Kommentit

Cooppia kolmisen tuntia takana, ihan kivalta vaikuttaa, kuten ykkönenkin. Grafiikka on jonkin verran paremman näköistä kuin ykkösessä ja pelimekaniikka suht samanlaista tietyin parannuksin (aseitakin pääsee nyt modaamaan ja shoppaamaan melkein milloin vain). Vähän petyin asevalikoimasta, mutta ehkä siihenkin tulee parannusta vielä. Cooppina peli kyllä viihdyttää, yksinpeliä en jaksaisi edes yrittää. plussaa perushuumorista - kivipaperisakset?!

Minusta tämä peli on parempi kuin ensimäinen Army of Two. Aseita on enemmän(luulisin, en ole laskenut), ja muokkaamis mahdollisuksia on enemmän.

Ja co-op tila on mahtava! Jos minulta kysytään arvosanaa, se olisi 4½/5

Ainut miinus on se, että koko peli sijoittuu ainoastaan Shanghaihin, kun edellinen sijoittui ympäri maailmaa. Mutta silti mainio peli.

Tähdet kyllä kohdallaan, perusvarma räiskintä, ei muuta. Co-oppina ehkä ½ pointsia lisää. Pienellä hiomisella tästä pelistä olisi saanut paljon paremman. Kyllä tämän läpi pelaa, mutta uudelleenpeluu ei innosta.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi