Resident Evil -sarjan taso on ollut aaltoilevaa neljännen osan jälkeen. Tyyli muuttui painostavasta kauhusta toimintakeskeiseksi sekä räjähdysten ja efektien määrä kasvoi lähes michaelbaymaisiin mittasuhteisiin. Episodimainen Revelations 2 koettaa kuitenkin tuoda takaisin sarjan peruselementtejä, missä se onnistuu mukiinmenevästi.

Tarina on hyvin kliseinen: salainen järjestö kaappaa ystävykset Clairen ja Moiran ihmiskokeita harjoittavalle saarelle. Koekaniinit eivät kuitenkaan jää toimettomiksi uhan alla, vaan pyrkivät saarelta pois keinolla millä hyvänsä. Matkan aikana toverukset törmäävät toisiin selviytyneisiin ja heidän avullaan pakeneminen helpottuu. Palkkasotilas Barry saapuu myös saarelle toiveissa pelastaa tyttärensä Moira, joka katosi mystisesti puoli vuotta sitten. Hänen ei kuitenkaan tarvitse etsiä Moiraa yksin, sillä Barry saa seurakseen erikoisen pikkutyttö Natalian.

Paluu sarjan juurille – hyvässä ja pahassa

Juonessa ja tunnelmassa on aitoa kauhun tuntua. Saarella liikkuminen on paikoittain hyvinkin ahdistavaa, vaikka Vitan pieneltä ruudulta katsottuna kokemus ei ole täydellinen. Paluu kauhuun tuntuu hyvältä, sillä esimerkiksi Resident Evil 5 & 6 keskittyivät liikaa hollywoodmaiseen toimintaan.

Osa kauhusta syntyy zombieviruksen luomista hirviöistä. Hahmosuunnittelu turvautuu sarjalle ominaisiin monsterityyppeihin, sillä esimerkikiksi osa epäkuolleista kaatuu helpommin, jos iskut kohdistaa tiettyihin hohtaviin pisteisiin. Monsterit muuttuvat myös pelin edetessä aggressiivisemmiksi ja hyökkäävät salamannopeasti kimppuun. Tuleviin iskuihin pitää varautua etukäteen, koska sarjasta tuttu kankea liikkuvuus vaikeuttaa puolustautumista. 

Jäykkä kuljeksiminen tekeekin kokemuksesta ajoittain puuduttavaa. Tähtääminen on hidasta ja varsinkin Vitan tateilla hankalaa. Tarkkuutta vaativia laukauksia ei ole helppo toteuttaa, vaikka tähtäinavustus olisi päällä. Monesti tilanteet kannattaakin ennakoida, jotta seuraavaan etappiin selviää haavoitta.

Tapahtui viime jaksossa

Resident Evil Revelations 2 rakentuu neljän episodin varaan. Tehtävissä pelataan yhteistuumin tekoälyn ohjastaman hahmon kanssa. Jokaisella on tietty erikoiskyky, jota hyödyntämällä tarinassa eteneminen helpottuu. Esimerkiksi Moira voi sokaista taskulampulla monstereita, mikä saa ne pois tolaltaan. Päähahmot, kuten Claire ja Barry, toimivat tiimiensä lihaksina ja käyttävät tehokkaita aseitaan kaataakseen hirviöt.

Tyylillisesti meno muuttuu Clairen ja Moiran sekä Barryn ja Natalian episodien välillä. Suuremmat toimintakohtaukset on kirjoitettu sankarittarille, kun Barry ja Natalia koettavat edetä hiiviskellen huomiota herättämättä. Hahmojen väliset erot tuovat mukavaa vaihtelua toimintaan.

Alunperin yksittäisinä episodeina julkaistu peli summaa kaikki jaksot yhteen. Mukaan on lisätty myös kaksi ylimääräistä tehtävää, joista saa tekemistä päätarinan oheen. Episodimaisuus näkyy lähinnä jaksojen välillä, sillä ennen tehtävien alkua nähdään vilauksia tulevista tapahtumista. Videoita siiviittää perinteinen ”next time on Resident Evil Revelations 2” -hokema.

Kampanjan lisäksi Revelations 2 sisältää Raid-muodon, jossa taistellaan aallottain hirviöitä vastaan. Hahmokseen voi valita tarinasta tuttuja naamoja. Mittelöissä heille kertyy aseiden ja kykyjen päivittämisen mahdollistavia kokemuspisteitä. Raid-tehtäviä voi suorittaa joko yksin tai netin välityksellä kaverin kanssa, joskin arvostelua tehdessä seuraa ei juuri löytynyt. Itsekseen taistellessa meno käy nopeasti pakkopullaksi, eikä Raid jaksa viihdyttää kauaa.

Ruma ja kömpelö

Resident Evil Revelations 2 ei ansaitse juurikaan kehuja ulkoasunsa puolesta. Se on viimeistelemättömän näköinen ja huokuu PlayStation 2 -ajan grafiikkaa. Piirtoetäisyys on lyhyt ja maailma näyttää karulta. Eritoten siellä täällä lojuvat verilammikot näyttävät päälle liimatuilta. Myöskään sulavasti toimivasta kokemuksesta ei voida puhua samassa lauseessa.

Peli hidastelee ajoittain hyvin pahasti. Ruudunpäivitys laskee joissakin kohdissa pelkästään kameraa liikuteltaessa. Välillä toiminta saattaa hidastua niin, ettei taistelusta tahdo tulla yhtään mitään. On turhauttavaa kamppailla esimerkiksi jättiläishämähäkkejä vastaan, koska tähtäintä on mahdotonta kohdistaa tiettyyn alueeseen.

Vaikka ulkoasu ja ruudunpäivitysnopeus laahaavat kehityksen perässä, toimivat Vitaa varten luodut kosketusnäytön komennot kuitenkin kohtuullisesti. Niiden avulla hahmot voivat muun muassa käyttää heittoaseita, kuten kranaatteja tai tiiliskiviä. Takanäyttöä ei hyödynnetä lainkaan, mikä on hyvä ratkaisu ergonomian kannalta.

Myös toiminta itsessään on viihdyttävää. Tarina on nähty monta kertaa aikaisemmin, mutta se ei haittaa, sillä meininki on ehtaa Resident Eviliä. Kokemus tarjoaa sarjalle ominaista zombien lahtaamista ja helpohkoja aivopähkinöitä, joita on kiva suorittaa.

Resident Evil Revelations 2:ssa on hieman samaa tunnelmaa kuin PlayStation 4:lle julkaistussa The Evil Withinissä. Kontrollit ovat jokseenkin vajavaiset, ja mekaniikassa on vanhan koulukunnan tuntua. Suurimmat kompastuskivet ovat nykivä ruudunpäivitys ja vanhentunut ulkoasu, mutta sarjan faneille Resident Evil Revelations 2 on ehdoton hankinta. Se on kokonaisuutena ihan toimiva paketti, mikäli puutteet voi katsoa läpi sormien. 

 

 

Kirjaudu kommentoidaksesi