Gears of War: Ultimate Edition

Gears of Warin pitkään jatkunut hiljaiselo päättyi keväällä peräti kahden julkistuksen toimesta. Ensi vuodelle suunniteltua varsinaista jatkoa pohjustetaan aluksi ykkösosan remasteroinnin avulla. Toteutustapa lainataan suoraan Microsoftin toiselta mammutilta, eli Halolta. Kehittäjävastuun vaihtuessa uusi porukka ajetaan sisään pelin maailmaan ehostamalla ensin vanhaa. Gears of War: Ultimate Editionin perusteella Epic Gamesin suojissa kasvaneet Marcus Fenix kavereineen saavat hyvän kodin myös vastaperustetun The Coalitionin konttorista.

Saha laulaa taas

Tuore kehittäjä ei lähde keksimään ratasta uudelleen, vaan taustalla pyörii edelleen uskollisesti palvellut Unreal Engine 3 -moottori. Tämä tarkoittaa, että ehostettuja visuaaleja lukuun ottamatta meno tuntuu erittäin tutulta niin hyvässä kuin pahassa. Lähes kymmenvuotiaan alkuperäismateriaalin juuret paistavat selkeimmin läpi tekoälyn kömpelyyksissä, sillä locustit eivät varsinaisesti loista fiksuudellaan. Suojautumismekaniikkaan nojaavien pelien kultakauden aloittanut teos paljastaa myös kenttärakenteissa ikänsä, kun tökerön keinotekoisesti asetellut muurit kielivät häämöttävistä kahakoista jo etukäteen. Satunnaisena murheena näkymättömät seinät tai polvenkorkuiset esteet saattavat joskus estää etenemisen.

Pikkuvioista huolimatta varsinainen toiminta on silti enemmän kuin vertailukelpoista tuoreempiin kilpakumppaneihinsa verrattuna.  Räiskintä on aggressiivisen tyydyttävää, ja etenkin vaikeammilla tasoilla jokainen kahakka täytyy ottaa tosissaan. Oman tärkeän lisänsä soppaan tuo mahdollisuus pelata koko tarina kaverin tulitukeen luottaen joko netin välityksellä tai samalta sohvalta. Alusta alkaen yhteistyöpohjalle suunniteltu kampanja nousee uusiin sfääreihin kimpassa väännettynä, vaikka hahmojen satunnaiset teleporttailut taistelutoverin kylkeen tarkistuspisteillä hieman häiritsevätkin.

Nätiksi puettu

The Coalition on laittanut paljon paukkuja ulkoasun ehostamiseksi nykystandardien tasolle. Pelkän resoluution noston sijaan miltei kaikki pinnat ovat päässeet suunnittelupöydälle pieneen fiksaukseen, mikä näkyy lopputuloksessa. Jälki on erittäin salonkikelpoista jopa ilman nostalgialaseja. Ainoastaan ympäristöihin reagoimattomat animaatiot paljastavat, että kyseessä ei ole enää viimeisintä teknologiaa käyttävä tuotos. Eniten silmää miellyttää väriskaalan rohkeampi käyttö, kun paletista otetaan vihdoin käyttöön pelkkien harmaan sävyjen lisäksi muitakin pensseleitä. Tällä tavoin eri miljööt erottuvat selkeämmin toisistaan, vaikka mistään sateenkaarimaailmasta ei toki vieläkään voi puhua. Audio-osasto on niin ikään ahkeroinut uusien tehosteiden parissa, mutta rehellisyyden nimissä niiden merkitys jää grafiikoiden säätöä vähäisemmäksi.

Gears of Warin tarina oli ilmestyessään melkoinen pettymys, kun kiinnostavista puitteista ei saatu oikein mitään konkreettista irti. Tilanne parantuu uusintakierroksella kuin itsestään, sillä päätrilogian kaksi seuraavaa palasta petrasivat kerronnassaan nostaen samalla ensimmäisen osan painoarvoa.  Ultimate Edition seisoo joka tapauksessa entistä paremmin omilla jaloillaan, kun juonta kuljettavia välipätkiä on perusehostuksen ohella leikelty huomattavasti elokuvamaisempaan ja näyttävämpään kuosiin. Konkreettisimmin loppupuolen poukkoilevaa menoa selventää viisi aiemmin pelkästään PC:llä nähtyä lisälukua, jotka jäivät pois alkuperäisestä Xbox 360 -versiosta kiireen vuoksi.

Areenalla tavataan

Hyvin omintakeinen verkkomoninpeli on ollut yksi Gears of Warin tunnusmerkkejä ensimmäisestä osasta lähtien. Teknisistä ongelmistaan huolimatta neljän hengen tiimeissä käydyt kahakat nousivat välittömästi Xbox Liven kestosuosikiksi, ennen kuin vasta Halo 3 lunasti siltä kärkipaikan reilun vuoden jälkeen. Alun perin pelimuodot pidettiin hyvin rajattuina, eikä esimerkiksi uudelleensyntymisiä tunnettu. Nyt tarjontaa laajennetaan vastaamaan tuoreempia makutottumuksia, ja pelattavaksi saapuvat muun muassa normaali Team Deathmatch ja alueiden hallintaan keskittyvä King of The Hill. Näiden variaatiot Blitz ja Gnasher Execution nopeuttavat tempoa joko pienentämällä alueita tai joukkueiden kokoa.

Fiiliksen puolesta nettimatsit ovat edelleen täyttä rautaa. Toteutus ei tunnu lainkaan vanhentuneelta, vaan pikemminkin päinvastoin: kolmannen persoonan haulikkohippa erottuu nykyisestä räiskintämassasta edukseen. Kokemustasoilla ei edesauteta pärjäämistä, sillä parhaat aseet poimitaan kentältä, ja pelimekaniikan tuntemus on pärjäämisen kannalta kaikki kaikessa. Perusrynkyllä sohiessa kyyti on aloittelijoille kylmää, kun haulikon kera kulman takaa pyörähtelevät vastustajat riistävät hengen kertalaukauksella. Jopa 19 areenaa pitävät huolen, että tarjontaan ei kyllästy ensimmäisenä iltana. Teknisesti matsit toimivat kelvollisesti, vaikka satunnaista verkkoviivettä esiintyikin muutamaan otteeseen. Moninpelissä ruudunpäivitys tuplataan 60 kuvaan sekunnissa, minkä huomaa selvästi tuntumassa.

The Coalition onnistuu hienosti Gears of Warin päivittämisessä. Vaikka komeiden kuorien alle kurkkaamalla lähdemateriaalin ikä luonnollisesti näkyy, ei varsinainen restauroinnin jälki jätä faneille juurikaan nurisemisen varaa. Sopivan pitkä kampanja ryyditettynä aiemmin ainoastaan PC:llä nähdyillä osuuksilla ja yhdistettynä rautaiseen moninpeliin takaavat hyvän vastineen rahoille. Ylimääräisenä täkynä riittävän ripeästi Marcus Fenixin kelkkaan hyppäävät saavat myöhemmin syksyllä jatko-osien alkuperäiset Xbox 360 -emulaatiot ladattavakseen. Ei pöllömpi diili noin 40 euron pyyntihintaan peilaten.

Kirjaudu kommentoidaksesi