ATV: Quad Power Racing 2

Haukan jälkiä seuraamassa



Viime vuosina pelimaailmassa on nähty lukuisia yrittäjiä extreme-pelien saralla. Sarjanhan tunnetusti aloitti PS Onella Tony Hawk’s Pro Skater,
jota on pyritty sittemmin matkimaan sekä hyvällä että huonolla
menestyksellä. Valitettavasti suurin osa extreme-väännöksistä on ollut
kuraa, mutta poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi lumilautailusarja SSX
risteyttää mainiosti Haukan peleistä tutun temppusysteemin tiukkaan
kilpailuun nopeudesta ja lumivuorien herruudesta. Acclaimin ATV: Quad Power Racing 2
liikkuu hieman SSX:n jalanjäljillä nopeutensa ja temppusysteeminsä
puolesta, mutta valkoinen lumi on vaihtunut kuraiseen rapaan ja
pöllyävään hiekkaan. On siis aika ottaa ohjaksiin jo Ozzy Osbournelle melkein kohtaloksi koituneet pienet nelipyöräiset vauhtipedot, mönkijät.



Perusidealtaan ATV 2 on suhteellisen yksinkertainen: mönkijää on helppo
ohjata radalla, tosin ohjattavuus riippuu aina käytössä olevasta
menopelistä. Mutkat eivät ole yleensä tiukkoja, eikä kaasujalkaa täydy
höllätä kovinkaan useasti. Oman lisämausteensa soppaan heittävät
hyppyrit, joita radoilla on todella paljon. Pitkien ilmalentojen aikana
pelaajan tulee tehdä temppuja, jotka antavat boost-mittariin energiaa.
Pelaaja voi käyttää vapaasti milloin vain mittarin sisältöä, ja saada
tätä kautta mönkijälleen väliaikaisesti lisävauhtia. Uramoodissa
näyttävät ilmalennot ovat erityisen tärkeitä, sillä siinä sijoituksen
lisäksi mestaruussarjan pisteitä saa suorittamistaan tempuista.
Ratkaisu toimii, ja se antaa kisaan ylimääräistä haastetta.



Pääasiassa ohjattavuus pelissä on toimivaa: mönkijä kääntyy nätisti
tatilla sekä ristiohjaimella, ja olkanäppäintä pohjassa pitämällä saa
menopelin loikkaamaan hyppyriltä lisäkorkeuden saavuttamiseksi.
Temppusysteemi kärsii kuitenkin lievistä ongelmista, sillä
testisessioissa aloittelevilla pelaajilla oli yleensä vaikeuksia
toteuttaa temppuja. Ikään kuin vaistomaisesti useilla oli nimittäin
tapana painaa kaasu-näppäintä temppuja yrittäessään, minkä takia
pisteiden keruu ei ottanut onnistuakseen. Mistään vakavasta ongelmasta
ei ole kuitenkaan kyse. Ilmalennon loputtua pelaaja voi joko päättää
temppusarjansa tai vaihtoehtoisesti jatkaa sitä ajamalla mönkijällä
vain kahta rengasta käyttäen. Systeemi on sekä mainio että kekseliäs,
ja se antaa pelaajalle enemmän mahdollisuuksia kuin Tony Hawkista tuttu
manual.



Pelattavaa vähän, mutta...



Pelimuotojen määrän puolesta ATV 2:lla ei ole mitään hävettävää.
Tarjolla on erilaisia pelimuotoja aina yksittäisestä kisasta ja
uramoodista temppukisailuun asti. Yksinpelinä on mahdollista pelata
viittä erilaista pelimuotoa, joista erottuu pari helmeä. Perinteistä
osastoa edustaa Freestyle, jossa kilpaillaan hyppyreiden täyteisessä
hallissa pisteistä tekemällä temppuja. Freestyle-moodia on melko
mukavaa pelata, mutta ongelmana on lähinnä haasteen puute. Pelkkä
mitalien metsästys ei ole nimittäin kovin addiktiivista puuhaa.
Arcade-moodissa taasen pelataan järjestyksessä kaikki pelin viisi
rataa, joista on 15 erilaista variaatiota. Valitettavasti
Arcade-pelimoodi ei tarjoa uratilan tavoin haastetta. Sen pelaaminen
toimii silti kevyenä välipalana vaikka opetellessa tuntemaan ratoja.
Kolmantena perinteisenä pelimuotona toimii Time Trial, jossa
sananmukaisesti kilpaillaan aikaa vastaan ilman tekoälyn ohjastamia
vastustajia.



Kekseliäämpää linjaa pelissä edustaa haasteosio, jossa pelaajalta
edellytetään menopelinsä täydellistä hallintaa. Kyseisessä pelimuodossa
edetään ohuilla, kaltevilla lankuilla ja välillä pelaajalta
edellytetään keulimista tai muunlaisen tempun suorittamista. Vaikeimpia
osioita haastemoodissa ovat tornitasot, joissa noustaan tornia ylöspäin
mutkittelevilla ja epätasaisilla alustoilla. Pelaajan yrityksiä on
vaikeuttamassa aikaraja, jonka puitteissa pronssin saavuttaminenkin
edellyttää vauhdin pitoa.



Kuitenkin kaikkein mielenkiintoisin pelimuoto on uramoodi, jossa
pelaaja lähtee nollapisteestä liikkeelle kehittäen hahmonsa
ominaisuuksia. Vaikeustaso nousee aina sopivasti kuljettajan kehityksen
mukaan, ja pikkuhiljaa temppukirjasta oppii aina vain haastavampia
temppuja. Hyvistä suorituksista palkitaan paremmilla mönkijöillä, ja
erilaisia ratoja on suoritettavana 15. Ongelmana on ainoastaan
uramoodin lyhyt pituus, sillä kaikki radat selvittää lävitse
suhteellisen nopeasti. Muutenkaan pelin laajasta pelimuotovalikoimasta
ei valitettavasti löydy pelattavaa pitkäksi aikaa, vaan kaikki moodit
kahlaa lävitse noin kymmenessä tunnissa. Lisäpituutta olisi saanut
peliin helpostikin, esimerkiksi Freestyle-osiossa olisi ollut mukava
nähdä erilaisia tasoja ja pistemetsästyshaasteita.



Oman lisänsä peliin antaa moninpeli, joka onnistuu korkeintaan kahden
pelaajan voimin. Valittavana kaverin kanssa on neljä pelimuotoa:
Freestyle, Single Race, Head to Head ja Championship. Mestaruusmoodissa
kahden ihmispelaajan lisäksi kilpailee neljä konevastustajaa, ja
valitettavasti tungoksen radalla käydessä kovaksi saa
ruudunpäivitysnopeus kärsiä. Onneksi vain kahden pelaajan voimin
pelatessa ei ole moista ongelmaa. Yksinpelin rinnalla moninpeli toimii
mukavasti, ja kaverin kanssa pelaaminen sujuu niin kuin pitäisi. Vain
oikeastaan nettipelitukea jää kaipaamaan, sillä verkossa ATV 2 voisi
olla addiktiivinen kokemus.



Tekoälyn väläys



ATV: Quad Power Racing 2 ansaitsee kehuja tekoälyn osalta. Koneen
ohjastamat kilpailijat taistelevat sijoituksista oikeasti keskenään
vastakkain ja käyttävät aasinpotkuja syöstäkseen vastustajat pois
menopeleistään. Pelaaja voi jopa valita mutkaan tietyn ajolinjan ja
säästyä vastustajien kolhuilta. Gran Turismo ja Formula One
-pelien tekijät saisivat ottaa tästä oppia. Monista kaahailuista tuttu
kuminauhatekoäly on kuitenkin joidenkin pelaajien päänvaivaksi mukana,
mutta toisaalta systeemi tarjoaa paljon positiivista. Muutaman mokan
jälkeen peli ei ole nimittäin menetetty, vaan pelaajalla on hyvät
mahdollisuudet voittoon asti. Toisaalta välillä ykkössija tuntuu
irtoavan vähän liiankin helposti.



Tekoälyn kaltaisia saavutuksia olisi toivonut pelin muilla teknisillä
osa-alueilla, sillä typerät pikkuvirheet vaivaavat pelikokemusta. Liian
usein nimittäin törmää ratoja reunustaviin näkymättömiin seiniin
ylipitkien hyppyjen jälkeen, ja välillä pelaaja jää jumiin kahden
läpinäkyvän esteen väliin menettäen mahdollisuutensa voittoon. Metsän
siimeksen virtuaalinen katto on jopa tullut vastaan korkeassa hypyssä
pilaten hyvän temppukombon. Onneksi ongelmat ovat suhteellisen
harvinaisia ja vaivaavat yleensä vain varsinaisten rata-alueiden
ulkopuolella. Toisaalta ongelmat ilmenevät melko helposti, sillä
pelaaja joutuu vierailemaan usein ojanpenkoissa ja muissa
ei-toivotuissa paikoissa. Syynä tähän ovat ylipitkät loikat, joita
tuleekin tehtyä siitä syystä, ettei pelaaja voi nähdä, mitä hyppyrin
toisella puolella on. Usein tie jatkuu mutkana sivulle, kun pelaaja
auttamatta hyppää sata metriä pitkää ja parikymmentä metriä korkeaa
loikkaansa eteenpäin. Tästä syystä radat on käytännössä pakko opetella
ulkoa, eikä kyseessä ole mikään helppo homma, ottaen huomioon ratojen
pituudet sekä tietyn maastotyypin samankaltaiset ympäristöt.



Rapa roiskuu punkin tahdissa



ATV 2:n visuaalinen anti on PlayStation 2:n perustavaraa. Tyyliltään
grafiikka tuo mieleen Tony Hawk’s Pro Skater -sarjan, jonka pääpaino on
realismissa, mutta myös vapauksia on otettu. Pelissä on käytetty
väripalettia hyvin laidasta laitaan tasosta riippuen. Metsän
siimeksessä on käytetty vihreitä sävyjä, ja öiset tummat maisemat
vakuuttavat. ATV 2:n yksi vahvuus onkin ratojen erilaiset teemat,
joiden avulla mielenkiinto ympäristöjä kohtaan säilyy. Välillä
kaahaillaan helteisellä aavikolla auringon paistaessa silmiin, ja
toisinaan tiuha lumipyry heikentää näkyvyyttä jäisillä teillä.
Kokonaisuudessaan grafiikka täyttää pelissä paikkansa, ja sen voimavara
piilee ennen kaikkea hienojen säätilailluusioiden ja ympäristöjen
kohdalla.



Visuaalisesta puolesta poiketen äänimaailma on pelissä ikävän valju.
Lisensoitu ääniraita tarjoaa yhteensä kahdeksan kappaletta, joista
seitsemän on punkin kaltaista raskasta tavaraa ja yksi rentoa
havaijimeininkiä. Melko nopeasti sama musiikki alkaa kyllästyttää, ja
kappaleiden yksipuolisuus sekä vähyys on laskettava miinukseksi.
Myöskään ääniefektien puoli ei vakuuta. Äänet nimittäin koostuvat vain
moottorien murinasta ja satunnaisista kilpailijoiden voihkaisuista.
Äänimaailman saralla olisi toivonut syvyyttä pelikokemukseen.



Déjavu, joskin hyvä sellainen



Kokonaisuudessaan ATV: Quad Power Racing 2 on mainio mönkijäkaahailu,
vaikka peli kärsiikin teknisistä pikkuvioista sekä piirun verran
huonosta tasosuunnittelusta. Muuten kyseessä on hyvin nautittava
extreme-kaahailu, joka vetoaa pelaajiin ennen kaikkea hurjalla ja
vetovoimaisella vauhdilla sekä raudanlujalla pelattavuudella. ATV 2:n
pahimpana ongelmana on vain se, että peli ei tarjoa genreensä oikein
mitään uutta, vaan se käyttää vanhoja hyviksi todettuja ideoita.
Ilkeästi sanottuna peli on SSX neljällä pyörällä. Tästäkin huolimatta
ATV: Quad Power Racing 2:ta voi vilpittömästi suositella niille, jotka
eivät ole vauhtivetoisiin extreme-peleihin tutustuneet, kuten myös
genren vanhoille ystäville.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvosteltu versio: 

Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Nordisk Filmille.