This Is Football 2004

Päältä kaunis paketti


TIF 2004 on hyvännäköinen peli, jossa on tarjolla hulppea määrä pelimuotoja. Valittavana on erilaisia sarjoja useista maailman sarjoista kotimaisesta Veikkausliigasta alkaen. Erilaisia cup-kilpailuja on myös mukana reilusti ja ne on toteutettu erittäin mielekkäästi. Esimerkiksi MM- ja EM-kisat voi pelata oikeilla lohkojaoilla jopa karsintavaiheesta alkaen. Tuolloin voi yrittää korjata virheet, joita tapahtui taannoin esimerkiksi Walesia vastaan. Lokalisointi Veikkausliigan osalta ei ole mennyt täysin nappiin, sillä jo joukkueiden nimissä on virheitä. Nolo yksityiskohta on esimerkiksi ottelu, jossa Inter Turkul ottaa mittaa maailman mittakaavat täyttävällä täydellä stadionilla Kuopiasta. Tuon lisäksi on täysi mysteeri, keitä ovat I. Camps ja J. Degreef, jotka ovat Muurisen yllätysvedot Suomen maajoukkueeseen.


Pelissä on selkeät valikot, joissa on helppo liikkua. Pelaajien ja joukkueiden tiedot on esitetty selkeästi. Ääniefektit ovat tasaisen latteita, mutta toisaalta toimivia. Eipä niillä tämän genren peleissä ole suuremmin väliä. Asiaan kuuluu myös täysin idiootti selostaja, jonka kommentointi ei tee ketään hullua hurskaammaksi. Pelin latausajat ovat varsin pitkät, sillä ennen ottelua saa odotella turhan kauan ja ottelun aikana pelaajavaihdot ovat rasittavan hitaita.


Melkein oikeat joukkueet


Pelissä on FIFPro-lisenssi, joka kattaa suurimman osan joukkueista ja pelaajista. Väärillä nimillä esiintyvät esimerkiksi saksalaiset ja hollantilaiset pelaajat sekä joukkueista esimerkiksi Arsenal, joka on nimetty kotistadioninsa mukaan. Joukkueiden kokoonpanot ovat aika hyvässä vireessä, sillä peliin on saatu päivitettyä mm. Ferdinandin pelikieltokin. Pelaajien pärstät on mallinnettu tyylikkäästi ja yhdennäköisyys aitoon on melkoinen. Useimmat pelaajista ovat geneerisiä, eivätkä he muistuta esikuviansa lainkaan. Huippupelaajille on myös mallinnettu heille tyypillisiä elkeitä, mutta tämä alkaa olla jo arkipäivää nykyaikaisissa urheilupeleissä. Graafinen olemus on vakuuttava, sillä pelaajien lisäksi puitteet ovat kunnossa. Pelissä on toki typeriä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi se, että tuomareilta näyttäisi puuttuvan välillä pilli, vaikka ääni edelleen kuuluisikin. Laajakuvatuki jäi mysteeriksi, sillä vaikka se on valikoista aktivoitavissa, niin kuva on tuolloin laidoista vääristynyt.


Ei uutta kontrollirintamalta


Pelin kontrollit noudattavat jalkapallopeleille tuttuja kuvioita. Aloittelevienkin pelaajien on erittäin nopea päästä peliin sisälle. Perussäädöistä ensimmäinen muistuttaa FIFA-sarjan vastaavia ja toinen setti vastaa PES:n kontrolleja. Nappien painallukset jäävät puskuriin, mistä on useimmiten harmia. Puskurin saa tyhjennettyä R3-napilla, mutta tästä seuraa usein ongelmia, sillä oikeaa tattia käytetään muutoin pelimuodostelmien ja taktiikoiden vaihtamiseen. On kuitenkin erittäin mukava, että syyllinen turhiin purkuihin ja muihin vastaaviin virheisiin löytyy kapulan käsittelijästä, eikä ikävästä pelimekaniikasta.


Kontrolliosastolla on taas tarjolla epäurheilijamaiseen pelityyliin soveltuvia kikkoja. Tahallisten sukellusten näyttely on erittäin helppoa, sillä tuomari on tässä mielessä täysi puusilmä. Toki syöksyjäkin voi saada tilanteesta varoituksen, jos homma menee täysin pieleen. Vapareiden kalastelu on siis helppoa ja siitä seuraavien tilanteiden hyödyntäminen on vielä helpompaa. Vapaapotkun kiskaisijan ei tarvitse olla välttämättä mikään maailman tähti, sillä potkun vetäminen on naurettavan helppoa. Toinen kontrollien ikävä piirre on sikanappi, jolla pyritään vahingoittamaan vastustajaa. Tästäkin saattaa selvitä ilman ulosajoa, jos pallo jää edes hetkeksi toisen joukkueen haltuun. Hyötynäkökohdan soveltaminen tuntuu olevan ylitsepääsemätön ongelma jalkapallopelien suunnittelijoille. Tuomari soveltaa myös käsivirheen tulkintaa raivostuttavasti, sillä täysin tahattomilta näyttävät virheet johtavat tuomioon. On myös varsin mautonta antaa pelaajien hyökätä toistensa kimppuun pelitilanteen ulkopuolella. Tuolloin voi vaikka hermostuksissaan käydä monottamassa vastustajan maalivahtia sukille (siitä ei tosin enää pään taputtelulla selviä). Verkkopelin puolelta löytyy vielä yksi älyttömyys, sillä L3-namiskaa on pidettävä pohjassa aina kun haluaa avata keskusteluyhteyden.


Olennaisin asia pielessä


Pelikokemusta heikentää koneen ohjaamien pelaajien sekoilu, sillä oman paikan pelaaminen tuntuu olevan heille ylitsepääsemätön vaikeus. Puolustajat rynnivät hanakkaasti hyökkäyksen kärjessä ja hyökkääjät puolestaan ovat silloin tällöin alimpina miehinä. Toinen ikävä seikka on, että pallo kuuluu aina jollekin pelaajalle vaikka se näyttäisi olevan kaukanakin hänestä. Tämä tulee ilmi, kun muut pelaajat kunnioittavat pallon koskemattomuutta, vaikka heillä olisi loistava tilaisuus jatkaa peliä. Pelistä on myös tunnistettavissa useita toistuvia tilanteita, joista näkee jo kilometrien päähän, mitä tulee tapahtumaan. Tekoälyn suorituksista ei ole mitään ihmeempää sanottavaa. Koneen ohjaamat joukkueet tekevät samoja virheitä toistuvasti, mutta osaavat hyödyntää joitain ominaisuuksia tehokkaasti. Peli muistuttaa usein enemmän jääkiekkoa, sillä lyhytsyöttöpelin tempo on kohtuuton. Tuolloin on erittäin rasittava yrittää juoksennella pelaajia ja palloa kiinni ja sikanappi onkin yllättäen oiva kaveri.


Pelissä riittää tahkottavaa pitkäksi aikaa, jos samojen pelimuotojen toistaminen eri joukkuevaihtoehdoilla kiinnostaa. Valittavana on yksin- ja moninpelejä yksittäisistä otteluista pitkiin kansallisiin sarjoihin. Pelimuodoista hauskimmaksi muodostui uramoodi, jossa joukkueen taival alkaa koulujoukkueen peleistä. Osa oppilaista on tosin väärentänyt paperinsa taitavasti, sillä he ovat ulkonäkönsä perusteella lähempänä kolmeakymmentä kuin passissa lukevaa viittätoista vuotta. Uramoodin pelaamiseen saa vielä lisää potkua, kun korvaa joukkueen alkuperäiset mielikuvituspelaajat vaikkapa omilla kavereillaan. Tuolloin kasvottomat juniorit jäävätkin yllättävän hyvin mieleen ja motivaatio kasvaa. Koulupeleissä huijaaminen on tärkeässä roolissa, sillä pelaajien taidot ovat kovin puutteelliset. Tämän vuoksi sukeltelut ja vaparit ratkaisevat suuren osan otteluista. Vaikeustason noustessa kaksinkamppailujen voittaminen on vaikeampaa, ja aika sekä tila ovat vähissä. Tuolloin kiusaus epäreiluja keinoja kohtaan kasvaa. Samoin on myös haasteottelussa, jossa Euroopan unelmajoukkue ottaa mittaa Etelä-Amerikan vastaavasta muodostelmasta. Pelaajan tehtävänä on ohjastaa Euroopan joukkue mahdollisimman tyylikkäästi ottelun voittajaksi. Pelin jälkeen annettujen pisteiden, jotka voi käydä rekisteröimässä TIF:n sivuille, tulisi kuvata suorituksen tasoa. Armoton puliveivaus on taas varmin konsti menestykseen, sillä sukeltelun avulla saa hommattua vastustajia suihkuun ja rankkarit ja vaparit on ilo toimittaa rysän perukoille.


Porukalla verkkoon


TIF 2004 tarjoaa jalkapallopeleistä ensimmäisenä verkkopelin, joka tukee moninpeliä muutoinkin kuin 1 vs. 1 -pelinä. Samassa pelissä voi ottaa verkossa toisistaan mittaa enimmillään kaksi neljän hengen joukkuetta. Pelaajat voivat osallistua peliin samalla koneella tai liittyä joukkueeseen verkossa. Kokemukset useamman ihmispelaajan kanssa samalla puolella pelaamisesta eivät olleet kovinkaan rohkaisevia, sillä toisen pelityylin ja -tason tunteminen on välttämätöntä, jotta hommasta tulisi yhtään mitään. Peli tukee headsettiä, jonka avulla voi kommunikoida pelin aikana. Verkkopeli toimii sinällään ihan mukavasti. Ikävä kyllä verkko on vain pullollaan Real Madridilla, Manulla tai muilla huippujoukkueilla pelaavia yksilöitä. Tämän vuoksi pelissä olevat kymmenet tusinajoukkueet eivät jaksa kovinkaan paljoa innostaa. Peli ei myöskään rankaise tarpeeksi ottelun kesken jättämisestä. Pelaajan karma tosin laskee, mutta se palautuu vähitellen. On myös erittäin ikävää, kun on selvässä johdossa ja kaveri vetää letkut irti. Tilastoihin ei tule muuta merkintää, kuin että kummankin pelaajan karma laskee. Varsin epäreilua touhua, mutta eihän jalkapallon pelaaminen verkossa saakaan olla tosikon touhua - eipä niin. Verkkopelin ikävänä piirteenä on, että kuvakulmaa ei voi muokata haluamakseen, vaan on pelattava oletussäädöillä. Varsinkin moninpeleissä kuvakulma saisi olla kauempana, jotta näkisi tilanteen ulkopuolisiakin tapahtumia.


Pronssiprenikka rintapieleen


Kokonaisuutena TIF jää kolmannelle sijalle tämän vuoden jalkapallopelien taistossa. Verkkopeli ei tuo vielä tarvittavaa potkua, jolla se jyräisi FIFA-sarjan ohi ja pelattavuuden sekä realismin osalta se on valovuoden PES-sarjaa jäljessä. Vaikka puitteet ovatkin hienot, niin pelin olennaisin asia, pelattavuus, ei ole kunnossa. Peliä voi kuitenkin suositella sellaisille pelaajille, jotka eivät ole futis-fanaatikkoja, vaan haluavat päästä nopeasti peliin käsiksi ja leikkiä Ronaldoa hetken aikaa. Muiden on syytä harkita ennen pelin hankintaa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvostelussa: 
Arvosteltu versio: 

Arvostelukappaleina oli lehdistöversio. Kiitokset Nordisk Film:lle arvostelukappaleesta.