Bomberman

Aitoa pommisotaa

Kummalliseen asuun sonnustautunut pommimies Bomberman paukutteli ensimmäisen kerran tiensä pelikansan sydämiin jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Pienen ja pippurisen työnarkomaanin kädenjälkiä voikin ihastella halki lukuisten virtuaalilabyrinttien, vieläpä lähes jokaisella mieleen juolahtavalla pelialustalla. Vauhdikas pelikaava on säilynyt monien muiden klassikkoasemasta nauttivien pelisarjojen tavoin hyvin samankaltaisena halki koko pitkän taipaleen, eikä tuore Nintendo DS -osakaan lähde harhailemaan pomminvarmasta asetelmastaan.

Bombermanin 2D-juuria kunnioittavalla uutuusosalla on tarjottavanaan sata sokkeloa, joissa pujotellaan toinen toistaan oudompien vihollisten seassa. Pelireseptiin on tiukasti alleviivattu, että kunkin kentän ulospääsy on piilotettuna yhden räjäytettävän seinän sisään, ja tämän portin aktivoiminen tapahtuu vasta pommituettua kaikki aluetta holhoavat kiusankappaleet taivaan tuuliin. Viihdyttävästä ja taktikoivaa pelisilmää vaativasta yksinpelistä huolimatta Bombermanien todelliseksi koukuksi on kehkeytynyt ratkiriemukas moninpelihupailu, joka ei jätä ketään kylmäksi DS:lläkään.


Sooloilijasta seurapiiripommittajaksi

Sokkelopaukuttelu käynnistyy hyvin verkkaisesti, sillä aluksi Bobermanin ominaispiirteet ja pommit ovat suorastaan vaatimattomia. Räjähdysalttiiden tilanteiden makuun pääsee todenteolla vasta, kun pommittajamme on noukkinut runsaan kasan ruudulle alati ilmaantuvia erikoistaitokuvakkeita. Vaarallisen työn lisä kasvaa kuvake kuvakkeelta, sillä työtehokkuuden lisäksi uudet kyvyt kasvattavat todennäköisyyksiä päätyä omien ansaviritystensä uhriksi. Mikäpä olisikaan parempi kannuste palata sorvin ääreen kerta toisensa jälkeen kuin omasta huolimattomuudesta aiheutunut katkeruus?

Omaan pelityyliin sopimattomia taitoja ei kuitenkaan tarvitse välttämättä hyödyntää, ellei tarve sitä vaadi. Peruskentissä Nintendo DS:n kosketusnäytöllä komeilee pommimiehen kuvakevarasto, jonka anteja näpäyttämällä halutut taidot aktivoituvat. Sen sijaan bonus- ja pomokentissä toiminta jakaantuu taskukonsolin kumpaisellekin ruudulle, joskin ratkaisu ei erityisemmin tuo pelimekaniikkaan mitään mullistavaa. Kyse on edelleen vanhasta kunnon Bombermanista, ilman sen suurempia monimutkaisuuksia.

Mikäli yksinpelin sata perinteikästä kenttää eivät kuulosta tarpeeksi nautinnolliselta, pomminvarma moninpeli tuo lisäpotkua kuvioihin. Kenttävaihtoehtoja on kolmisenkymmentä, eikä vaihtelunpuute pääse aivan heti iskemään erilaisten kenttäominaisuuksien ansiosta. Mittelöitä voi pelata sooloillen tai tiimeissä, ja hyvän kaveriporukan kanssa saadaan hetkessä kilpailuhenki korkeammalle kuin liikuntatuntien jalkapallo-otteluissa. Vauhdikas tunnelma korostuukin pelaajamäärän kasvaessa, kun molemmilla ruuduilla on seurattavana kymmeniä alati räjähteleviä pommeja. Turvallisuudentunne ei ehdi hiipiä mieleenkään, eikä nöyryyttävää häviötä voi niellä kunnialla ilman sitä "yhtä" kostomahdollisuutta.

Moninpelihupailun kruunaa se mahtava tosiseikka, että DS:n langaton moninpeli mahdollistaa jopa kahdeksan hengen paukkujuhlat - yhdellä Bomberman-pelilevykkeellä! Ja mikäli naapurustossa tai lähituttavapiirissä ei sattumoisin ole Nintendo DS -kollektiivia, voipahan omia pelitaitojaan hioa tietokoneen ohjaamien pommimiesten seurassa. Luonnollisesti nämä niin sanotut bottivastustajat eivät vedä vertoja kunnolliselle kilpakumppanille, joten toistuvaa peliseuraa moisista ei kannata missään tapauksessa hakea.

Rakkaudesta kaavaan

Bomberman ei ainoastaan tunnu, vaan myös näyttää ja kuulostaa itseltään. Perinteikäs 2D-ilme sarjakuvamaisine hahmoineen ei poikkea sarjan muista osista, tosin pelikaava ei näyttävämpää ulkoasua tarvitsekaan. Sokkeloihin on saatu mukavasti ujutettua kaikki perinteikkäät teemat talvisista lumikinoksista aina aavikon kaktustentäyteisiin hiekkameriin. Ruuduilla saattaa pyöriä pieni ydinsota ilman minkäänlaisia ruudunpäivitysongelmia, mikä on aina vain plussaa. Äänimaailma on melko tekopirteä lapsekkaine huudahduksineen ja hauskoine taustarallatuksineen, minkä parissa päänsisäinen sytytyslanka saattaa huveta rahtusen verran.

Vanha kunnon Bomberman ei näytä vanhentumisen merkkejä, puhumattakaan uudistumisen merkeistä. Nintendo DS:llä saisi varmasti muutakin hupaisaa aikaiseksi kuin äänikomennolla räjähtävät pommit, joita on ujutettu muutamiin moninpelikenttiin. Bomberman-veteraaneille ei varsinaisesti tarjota mitään uutta, joka tekisi DS-versiosta pakkohankinnan: vain saman klassisen hauskan kaavan uudella pelialustalla. Loistavaa moninpeliä ei voi kuitenkaan vähätellä - laadukasta seurapeliä ei tarvitse etsiä Bombermania pidemmältä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi