Nanostray

Iridion-pelisarjastaan tunnettu saksalainen Shin'en on ottanut rohkeasti askeleen eteenpäin luodessaan DS:lle Nanostrayn, erittäin arcademaisen shoot 'em upin. Nuorelta pelitalolta tämä on silti onnistunut veto, sillä Nanostray loistaa graafisesti ja pelillisesti, eikä taatusti kalpene muiden DS:n nimikkeiden edessä. Lähestymistapa genreen on varovainen ja hyvin perinteinen, ja peli muistuttaakin enemmän takavuosien shmupeja ( = shoot 'em up ) kuin nykyisiä. Mielenkiintoisen julkaisusta tekee myös se, että peli on tehty kannettavalle alustalle. Nyt ei paatuneimmallakaan shmup-fanilla ja DS:n omistajalla ole syytä olla raahaamatta konsoliaan mukanaan: piste-ennätyksiä voi hioa missä vain. Entä miten kovaa kritiikkiä saaneet kontrollit toimivat? Onko aluksen ohjaaminen ja aseiden vaihtaminen todellakin niin turhauttavaa, vai onko näiltä puheilta syytä ampua siivet irti?

Planeetalta toiselle nappi pohjassa

Nanostrayn pelimaailma koostuu planeetoista, joita on alussa kolme valittavissa. Nämä kolme läpäistyään pelaaja saa edelleen kolme planeettaa avattua aina viimeisiin planeettoihin asti. Adventure-moodissa on mahdollista pelata peli läpi Normal-, Advanced- tai Expert -vaikeustasolla. Pelin läpipeluun jälkeen kenttiä voi pelata Arcade-moodissa, jossa pääpaino on korkeiden pisteiden saamisella. Ns. nanokoodin avulla pelaaja voi tallentaa tuloksensa maailmanlaajuisen ranking-listaan, joka löytyy Nanostrayn kotisivuilta. Näiden kahden moodin lisäksi on myös mahdollista kokeilla taitojaan Challenge-tehtävissä, jotka tarjoavat erilaisia haasteita. Joissain pitää selvittää rata yhdellä elämällä, joissain pitää selvitä läpi vihollismassojen ilman autofire-toimintoa tai vaikkapa saada korkea pistemäärä. Näitä tehtäviä suoritettuaan galleriaan aukeaa kuvia pelistä, vihollisten liikkuvia malleja, biisejä ja muuta pientä. Challenge-tehtävät ovat sopivan haasteellisia ja vaativat pelaajaa hiomaan tiettyä osa-aluetta. Palkinnot ovat hauska lisä ja keräileminen jaksaa kiinnostaa, kuten yleensä. Yhden pelikasetin kaksinpelikin on ängetty mukaan, mutta kyseessä on aika kehno väsäelmä. Moninpelissä ei valitettavasti pääse co-oppailemaan, vaan kyseessä on pelaaja vastaan pelaaja pistehippa. Yrityksestä silti plussaa, parempi tämäkin on kuin ei mitään.

Kuten shootereissa yleensä, myös Nanostrayssa pelin suola on pisteiden kerääminen. Adventuren tahkoaa normaalilla aika nopeasti läpi, ja hyvälle pelaajalle expert-vaikeustasokaan ei ole liian kova pala purtavaksi. Haaste tuleekin luonnollisesti piste-ennätysten ja taktiikoiden hiomisesta. Pelin suoraviivaisesta rakenteesta huolimatta pisteisiin voi vaikuttaa usealla eri tavalla. Tämä tekee pelistä - ainakin niille, jotka haluavat hyvät pisteet - mielenkiintoisemman ja haastavamman. Erikoisaseiden käyttö, kolikoita imevän attract-toiminnon käyttäminen ja smart bombien räjäyttely muun muassa pudottavat pisteitä. Radat siis voi läpäistä napit pohjassa ryminällä, mutta tämä ei tuota hyvää pistesatoa. Nanostrayssakin on siis jujunsa, vaikka mistään nerokkuudesta tuskin voidaan puhua.

Totu kosketteluun

Nanostrayn osa-alueista kontrollit ovat herättäneet eniten kritiikkiä ja epäilyksiä. Shin'enin valinta ei välttämättä ole mikään paras - tämän he varmaan itsekin ymmärsivät - mutta usein rahoittajat sanovat tietyissä asioissa viimeisen sanan. On selvää, että kun pelin kotelossa lukee "New unique controls, use touch screen to change weapons!" ovat kuluttajat innoissaan ja myyntiluvut kasvavat. DS:n kosketusnäyttöä on jo konsolin lyhyen historian aikana muutamaan kertaan väärinkäytetty pahemman kerran. Koska ominaisuus löytyy konsolista, sitä myös usein vaaditaan käytettäväksi. Nanostrayn kohdalla ei ole onneksi käynyt ollenkaan niin pahasti kuin useat ovat antaneet ymmärtää. A-näppäin on pyhitetty ampumiselle, B käyttää asekohtaista tehokkaampaa asetta. Tämän toissijaisen aseen käyttö kuluttaa ase-energiaa, jota saa vihollisilta kiitettävän usein. R-olkanäppäimestä alus imee kolikot ja X on smart bombeja varten. Aseiden vaihto, energia, ase-energia, pisteet, tutka ja elämät ovat alaruudulla, joten yläruutu on puhdas kaikesta tiedosta. Jotta aseen vaihto ei menisi ihan sotkuksi, voi myös L-näppäintä käyttää tulittamiseen, jolloin oikealla kädellä kerkeää hyvin vaihtaa asetta ampumisesta tinkimättä. Pienen totuttelun jälkeen aseiden vaihtoon tottuu, jolloin katsetta ei tarvitse enää siirtää alaruutuun. Kärpäsestä on selvästi tehty härkänen, tai sitten useat arvioijat ovat pelanneet peliä majesteettiset muutama tuntia, mikä on tietenkin synti peliä kohtaan.

Hieman Radiant Silvergunin tapaan Nanostrayssa on heti alusta asti valittavissa kaikki aseet. Aseet erottuvat toisistaan tarpeeksi paljon, joten yksikään ei jää turhaksi. Ainoa hieman marginaalinen ase on ainoastaan sivuille ampuva laser, jota tulee käytettyä oikeastaan vain muutamissa tasopomoissa. Neljästä aseesta sininen pulssi ja keltainen salama-ase sopivat parhaiten tilanteeseen kuin tilanteeseen. Näistä jälkimmäinen ampuu toissijaisesti aluksen ympärille ulottuvan salamaverkon, joka on todella tehokas ja kätevä tiukoissa tilanteissa. Sininen pulssi puolestaan ampuu traditionaalisen suoran ja paksun säteen, joka on varsinkin pomoja vastaan mitä parhain tapa nopeaan voittoon. Neljäs ase ampuu seuraavia säteitä ja erikoisuutena suuren hakeutuvan laserin. Jokaisen aseen hyödyntäminen ja taktinen käyttö takaa luultavasti parhaat pisteet, mutta muutamallakin aseella tehtävistä suoriutuu kunnialla. Kovimpien plasmasateiden varalle ovat smart bombit, koko ruudun kaikesta tyhjentävät räjähdykset. Pelimekaniikka toimii eikä kontrolleissakaan ole valittamista, ainoastaan typerät tyhjät tilat ruudun sivuilla rasittavat. Nämä tilat estävät aluksen liikkumisen tasojen sivuilla, mikä aiheuttaa ongelmia. Onneksi ongelmat jäävät kuitenkin vähäisiksi.

Räikeää ilotulitusta ja reipasta musiikkia

Nanostray on DS:n tyylikkäimpiä pelejä. Graafisesti peli lyö laudalta lähes jokaisen muun DS-pelin. Shin'en on onnistunut luomaan upeita maisemia, vihollisia, rakennuksia ja ennen kaikkea tyylikästä grafiikkaa. Kyseessä ei ole esirenderoitua grafiikkaa vaan loistavaa herkkua reaaliajassa. Ikarugan tapaan maisemat pyörivät villisti taustalla, alukset nouset ja laskeutuvat, ja pelaajan alus syöksyy maan syövereistä pilvien yläpuolelle. Vaikka kyseessä ei ole mitenkään pelillisesti tärkeä asia, on jatkuva liike ja alusta syleilevät maisemat hehkutuksen arvoista mainittavaa ja ehdottomasti plussaa! Pelaaja lentää aluksensa läpi laava -ja valtamerien, aavikoiden, asteroidikenttien ja suurten tukikohtien. Pelin kentät ovat yhtä perinteisiä kuin Ingmannin jogurtti, mutta tämä ei haittaa. Itse ainakin sain huikeita takaumia takavuosien klassikoista, kuten Axelaysta. Ehkä ainoa asia, joka allekirjoittanutta häiritsi pelissä, oli juonen ja hahmojen puute. Tämä saattaa kuulostaa pilkunviilaamiselta, mutta pilotti biografeineen, kevyt juoni ja dramaattinen lopputaistelu olisivat antaneet pelille todella paljon terävyyttä ja mieleenpainuvuutta lisää. Musiikkipuoli on kunnossa ja kenttien taustalla soi pirteitä sekä kannustavia melodioita. Äänistä on pakko mainita aina yhtä ihanat jättisäteen latausäänet, jotka tuottavat euforian tunteen. Muu äänimaailma toimii niin kuin pitää, eli sopivan neutraalisti.

PAL-julkaisua ei ole vielä varmistettu, ja Nanostrayta levittävä Majesco on ainakin osittain kämmännyt myös USA:n jakelun. On sääli, että näin hyvä peli kokee tällaista ja kymmenet keskiverrot lisenssihirvitykset nauttivat mainonnasta ja suuresta levikistä. Nanostrayn saa onneksi importattua edullisesti, ainakin toistaiseksi. Viisi pilotin peukkua ja plasmainen ilotulitus tälle pelille, suosittelen!

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi