Brutaalin sodan brutaalimpi jumala

God of War on erikoinen tapaus pelimaailmassa. Vaikka se ei periaatteessa tarjoa toimintapelien saralla hirveästi uutta, se onnistui silti vakuuttamaan arvostelijat ympäri maailmaa heti ilmestyessään. Ohjaajana toimii monelle tutun Twisted Metal –sarjan luoja ja visionääri David Jaffe, jota saa kiittää pelin ulkoasusta. Kreikan mytologiaan perustuva toimintaseikkailu voi ensi silmäyksellä vaikuttaa jo valmiiksi käytetyltä idealta, mutta yksinkertaisen kuoren alta löytyy monipuolinen mestariteos, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Yksinkertainen on kaunista...

God of Warin päähahmo on yli-inhimillisen vahva antisankari Kratos, jota menneisyyden haamut vainoavat. Tämä vihan ruumiillistuma päättää päivänsä pelin alkuanimaatiossa, jossa valotetaan hieman Kratoksen ajatusmaailmaa. Pelin aikana seurattava tarina nostaa itsensä ennalta-arvaamattomiin mittasuhteisiin ja pitää mielenkiinnon yllä loppuun asti.

PlayStation 2:n tehoista on otettu irti kaikki mahdollinen. Peli on audiovisuaalisesti yksi upeimpia, mitä konsolilla on nähty. Valaisuefektejä on käytetty reippaasti, ja myös hahmomalleista löytyy lukuisia ihasteltavia yksityiskohtia. Ääninäyttelykin on laadukkaasti toteutettu, ja illuusio antiikin Kreikasta pelaajan ulottuvilla on uskottavan tuntuinen kaikkine ympäristöineen ja otuksineen.

..ja niin mukavan helppokäyttöistä

God of Warin taistelusysteemi koostuu lähinnä kahden eri näppäimen painelusta. Raskaan ja kevyen hyökkäsnapin viereltä löytyy kuitenkin muita vähintään yhtä tärkeitä näppäimiä: esimerkiksi ympyrä, jolla muun muassa otetaan vihollisesta kiinni. Pelaaja voi yhdistellä näitä näppäimiä saaden aikaan erityisen näyttäviä ja tehokkaita comboja. Aseita ja taitoja pääsee parantamaan vihollisilta saatavilla ja matkan varrelta löytyvillä "palleroilla".

Taistelun tuoksinnassa voi tehdä melkein mitä vain: pelaaja voi torjua hyökkäävän vihollisen rämpyttämällä torjuntanäppäintä saaden aikaan hidastetun vastahyökkäyksen. Sitten näppärästi laukaistaan vihollinen ilmalentoon ja riepotellaan tätä ilmassa ympyränäppäimen voimin. Lopuksi tarrataan tästä kiinni ja annetaan viimeistelevä turpasauna. Taistelua käydään myös köysillä ja kiivettävillä seinillä. Kummassakin tapauksessa voi suistaa vihollisiaan karuun loppuun, seinällä paiskataan ja köysillä potkitaan pahiksia. Taistelu on brutaalia kautta pelin.

Taistelusysteemi on jotakin elämyksellistä, sillä se on God of Warin sydän ja henki. Kun viholliset tulevat päälle suurin voimin, oli sitten kyseessä mikä tahansa Kreikan mytologian olennoista, taistelu on ytimekästä, helppoa ja hauskaa. Etenkin God of Warin päävastukset ovat ehdottoman muistorikkaita kokemuksia, sillä peli tarjoaa kenties parhaimmat pomotaistelut ikinä. Usein pomovastuksien kukistamiseen joudutaan käyttämään erikoisempia keinoja, joita toteutetaan eräänlaisten näppäinkombinaatioiden muodossa. Esimerkkinä Hydraa vastaan taistellessa Kratos tekee aivan älyttömiä liikkeitä näppäinyhdistelmien takia, joiden tarkoituksena on saattaa vastus maston jatkoksi. Samoja yhdistelmiä käytetään myös tavallisten vihollisien päihittämiseen.

Ruumiinkappaleita ja kauniita maisemia

God of War ei ole syyttä suotta saanut K-18 leimaa kylkeensä. Ruumiinkappaleita lentää ja verta roiskuu jokaisessa taistelussa. Vähintäänkin jotain pelin groteskiudesta kertoo mahdollisuus ottaa vihollisesta kiinni ja repiä tämä kahtia. Kratoksen käsiin kiinni poltetut ketjut, joiden päässä ovat eräänlaiset miekat, tarjoavat lähes loputtomasti tapoja saattaa viholliset veriseen loppuunsa. Tämä ase mahdollistaakin taistelun hauskuuden ja helppouden. Kaiken tämän goren hintana on oikeutetusti vaadittu täysi-ikäisyys.

Vastapainona väkivaltaisuudelle löytyy uskomattoman hyvä kenttäsuunnittelu. Maisemat ja arkkitehtuuri ovat vaikuttavia, ja kun maisemat vilisevät joka käänteessä, ei God of War tunnu yhtään lineaariselta tai puuduttavalta. Kenttäsuunnittelun voisikin kuvailla kattavan alueet korkeimmalta huipulta alimpaan helvettiin ja siltä väliltä. Pelin hyvissä puolissa tulee ottaa huomioon myös mitä mainioin automaattinen kamera. Pelaajan ei tarvitse huolehtia ollenkaan kamerasta, sillä se toimii vallan mainiosti niin taisteluissa kuin maisemia ihastellessa.

Riittoisaa

God of War on jämerä paketti toimintaa parhaimmillaan tarjoten helppoa pelattavuutta ja loisteliasta tasosuunnittelua. Lukuisat hahmot antavat pontta hyvin toteutetulle tarinankerronnalle, mikä antaa pelaajalle motivaatiota pelin läpäisyyn yhä enemmän sen edetessä. Taistelu on myös vähintään yhtä vaivattoman tuntuista ja helppoa, vaikka peli tarjoaakin hyvän vastuksen vihollisillaan. Välillä pelaajan päihitettyä viholliset niitä tulee maasta lisää, ja auttamatta syntyy erikoinen tunne: "Eikö näiden tulo ikinä lopu? No minä hoitelen ne kaikki!". Gore sinänsä tuo sen "oman juttunsa" peliin, minkä ansiosta muutamat viimeistelyliikkeet ovat sellaisia kuin ovat.

Grafiikka ja valaisuefektit ovat PlayStation 2:n parhaimmistoa ja selvästikään pelin kustannuksissa ei ole pihistelty. Tarinaa eteenpäin kuljettavat CGI-animaatiot ovat huippuluokkaa ja kaikki liikkeet näyttävät luonnollisen oloisilta välivideoissa, kuin itse pelissäkin. Pituutta löytyy ihan kiitettävästi ja suuri määrä bonusmateriaalia jaksaa pitää sorvin ääressä useamman läpipeluukerran verran. Vaikein vaikeustaso "God-mode" onkin oma lukunsa, koska se tarjoaa todella haastavan vastuksen, sillä kaikki helpoimmilta tuntuvat viholliset ovat selkeästi vaikea este läpäistä naarmuitta.

Ainoana miinuksena God of Warista voisi mainita muutamat tasohyppelyosuudet, joissa hermot saattavat päästä koetukselle. Löytyypä God of Warista myös pakolliset puzzletkin, mutta ne aiheuttavat yhtä paljon harmaahaituvia, kuin niitä on Kratoksella päässään. Muutoin God of War on täydellinen paketti toimintaa ja seikkailua, joka sulattaa jopa paatuneimmankin roolipelaajan sydämen.

Galleria: 

Kommentit

Paska peli

PARAASSSSSSSS!!!!!!!

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi