Crash Bandicoot 2: N-Tranced

Vielä kerran, maestro

Pahan voimat ovat jälleen hyväntahtoisten kansalaisten riesana. Vaikka Crashin ikuinen päänvaiva Dr. Cortex on jo hetkellisesti hoidettu pois päiväjärjestyksestä, niin universumissa riittää yhä maailmaa omakseen hamuavia ilkeitä roistoja. Tällä kertaa Dr. Nelarious Tropy ja Uka Uka ovat lyöneet hynttyyt yhteen kehitelläkseen koko joukon uusia konnankoukkuja. Löyhästi rakennetun juonikuvion mukaan viidennessä ulottuvuudessa matkannut perivihollis-tohtori löysi sattumalta N. Trance -nimisen monitaitoisen otuksen. Sen avulla ylimielisesti naureskeleva loppuvastuksemme aivopesi kaksi päähahmona edelleen häärivälle Crashille läheistä henkilöä, Cocon ja Crunchin. Sankarimme ei suinkaan hyväksynyt tätä vääryyttä. Suurien urotekojen odotellessa pörröisen vauhtipaketti joutui kaivautumaan ylös sängystään, poistumaan varhaiseläkkeeltä ja loikiskelemaan noin 40 lyhyehköä kenttää pelastaakseen rakkaat ystävänsä. Mitäpä sitä ei myyntilukujen takia tekisi.

Bandicootin edellisen Game Boy Advance -inkarnaation menestykseen johtaneet reseptit ovat yhä käytössä. Tutkittavaa riittää runsaasti ja Super Mario -pelien kaltaiselle kartalle ladotut kentät voi ainakin näennäisesti pelata haluamassaan järjestyksessä. Suurin osa radoista koostuu tutusta sivuttainrullaavasta loikinnasta, mutta mukaan on mahtunut edellisosastakin tuttuja yllätyselementtejä. Näihin kuuluvat Super Monkey Ball -tyyliset minipelit, ilmojen halki kiitävän taikamaton kyydissä hoidettavat räiskintäkohdat, sekä tympeät wakeboarding-osuudet, jossa sankarimme kintereillä seilaa julmetun iso hai. Kaikissa normaalia hyppelyä sopivasti katkovissa osioissa tavoitteena on maaliin pääsyn ohella kerätä mahdollisimman paljon reitin varrelle ripoteltuja lisätavaroita. Samalla pelaajan pitää muistaa varoa itsetuhoviettiään käyttäviä vihulaisia, jotka oman henkensä uhalla pyrkivät estämään sankarimme etenemisen kohti lopullista maalia.

Tekninen taidonnäyte

Visuaalisella osa-alueella kaikki Crash Bandicootin peruselementit hupaisasta sarjakuvamaisesta pelimaailmasta nopeatempoiseen animaatioon ja ulkomuodollaan hilpeyttä herättäviin vihollisiin asti ovat erittäin vakuuttavaa jälkeä. Pelin tapahtumia tukeva grafiikka on työstetty jokseenkin samalla tekniikalla kuin sarjan edellinenkin taskukonsoliloikinta. Kuorrutusta on kuitenkin onnistuttu lisäämään jonkin verran. Tästä kirkkaimpana esimerkkinä toimii silmäystävällinen kaikissa sateenkaaren väreissä kimalteleva väripaletti, joka omalla panoksellaan tuo oivan lisän pastellinsävyisen seikkailun tunnelmalliseen antiin.

Audiopuolella musiikki raikaa iloisen rytmikkäänä. Mukana olevat kappaleet eivät voita palkintoja omaperäisyydellään, mutta taidolla toteutettu miksaus estää vastaavissa tuotoksissa kovin tutuksi tullutta toistoa. Mukavana yksityiskohtana myös matkan varrella kuultavat ääniefektit ovat vastaavan laadukasta jälkeä.

Haasteettomampi kokonaisuus

Vaikeustasoa on edelliseen pompintaeepokseen nähden hilattu jonkin verran alaspäin. Kaikki rempseän sankarimme perusliikkeet ovat tällä kertaa käytössä heti ensi hetkistä lähtien. Niiden käyttöä ajattelen tekijät ovat ympänneet mukaan alati hyödyllisen tutorial-kentän, joka tutustuttaa vasta-alkajat kädestä pitäen pelin saloihin. Itse asiaan päästyään Bandicoot-ystävämme oppii yhä erinäisiä lisäkykyjä. Nämä ovat kuitenkin lähinnä paranneltuja versioita jo käytössä olevista manöövereistä: rakettihypyn ja superliu'un ohella löydettävänä on turbojuoksu ja tornadopyörähdys.

Lisää helpotusta myöhempien kenttien tuskailuihin tuo mukaan laitettu aputoiminto. Useaan otteeseen samassa kohdassa kuolevat pelaajat saavat avukseen huvittavasti nimetyn Aku Aku -naamion, joka mahdollistaa herkkähipiäiselle päähahmollemme yhden lisäosuman. Mukava ominaisuus, joka tulee tarpeeseen etenkin loppupään turhauttavia tasokokonaisuuksia tahkottaessa. Kuolo koittaa maalisuoralla kieltämättä turhankin usein, mutta viikatemiehen syyttävä sormii osoittaa yleensä konsolia kädessään pitelevän pelaajan suuntaan. Hyvin optimoidun kontrollisysteemin johdosta monielämäistä Crashia saadaan ruumisarkun koristeeksi vain tapahtumia kontrolloivan wannabe-sankarin omien herpaantumisten takia.

Presentaationsa osalta N-Tranced on jokseenkin virheetön paketti. Maailmat etenevät mukavan porrastetusti. Alkupään kentät voivat vaikuttaa suorastaan lapsellisen helpoilta, mutta loppupuolen tasoissa riittää taatusti haastetta jopa peligenren parissa varttuneille loikintaveteraaneille. Taustalle rakennettu ontto tarinalinja toimii lähinnä tekosyynä hupaisalle hyppelylle, mutta pitkähkön seikkailun takaa löytyy purtavaa ainakin muutamaksi ohikiitäväksi tunniksi. Elinkaarta pidentävänä ominaisuutena peli ei suinkaan ole ohi normaaliseikkailun loputtua, vaan Crashille tarjotaan mahdollisuus läpäistä jokainen kenttä uudelleen lopputekstien jälkeen avautuvan aikamoodin välityksellä.

Mukavana lisäbonuksena mukaan on myös laitettu kaksinpeli. Parin kasetin omistajat pääsevät nautiskelemaan simppeleistä taistelu- ja ajelumoodeista. Näiden lisäksi edellisen Crashin GBA-seikkailun omistajat voivat linkittää kaksi tuoretta Bandicoot-seikkailua yhteen. Aiemman tuotoksen erityisdatalla pystyy avaamaan lisää moninpelipurtavaa uusien kenttien ja hahmojen muodossa.

Tuttuakin tutumpi paketti

Crash Bandicootin toinen esiintyminen Game Boy Advancella jättää itsestään kaikin puolin kuivahkon jälkimaun. Toteutukseltaan lähes virheetöntä kokonaisuutta piristetään toimivan pelattavuuden ja muutaman peruskaavasta poikkeavan tason avustuksella. Kaikki tuntuu kuitenkin hyvin tutulta ja totuuden nimissä eroa edelliseen samojen tekijöiden työstämään taskukonsoli-inkarnaatioon ei juuri ole. N-Tranced tuntuukin jonkinlaiselta kulahtaneelta lisäosalta, jossa uudet kentät on pultattu kiinni vanhaan, jo ruostuneeseen runkoon.

Kokonaisuus on siis jokseenkin hengetön. Originaalilla PlayStationilla elonsa aloittanut supersankari ei missään nimessä omaa samaa vetovoimaa kuin esimerkiksi Mario tai Sonic. Tästä huolimatta nopeaan tahtiin markkinoille tyrkätyt jatko-osat myyvät suorastaan käsittämättömiä määriä. Uusi versiokin on jo kehitteillä. Toivottavasti sitä haudutetaan huolella, eikä kauppoihin päästetä jälleen yhtä puolivillaista loikintatekelettä. Crashin tuoreita edesottamuksia seuraa paremman puutteessa, jos Sonic Advance 2 tai Super Mario Advance 3 eivät nimikkeinä nosta sen suurempia tunteita.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi