Déjà-vu kerta toisensa jälkeen

Tässä yksinkertainen konsepti: Lähde seikkailemaan aina suunnilleen samanlaisesta paikasta, etene satunnaisten vihollisjoukkojen läpi keräten rahaa ja varusteita, jatka kunnes kuolet ja toista niin kauan kuin jaksat. Tällä idealla on nimi: roguelike. Ja yksi tuoreemmista versioista on Everspace.

Avaruusmurmelin päivä

Kaikkihan me tiedämme sen tunteen, kun kuulaan kirkkaana päivänä sitä lentelee muina pilotteina pitkin tähtienvälistä avaruutta keräillen kaasua ja kristalleja, kun yhtäkkiä Okkar-hävittäjä kuuden kaverinsa kanssa ilmestyy hyperavaruudesta ja räjäyttää partioaluksen tuhannen päreiksi.

Ei, emme tiedä? No, tunne tulee tutuksi fotonitorpedon nopeudella, kun pääsee käsiksi Rockfish Gamesin vihdoin PS4:lle julkaistuun edesmenoharjoitusväline Everspaceen. Jotain kuvaavaa on siinä, että ensimmäisenä ansaittavan trophy-pokaalin — jonka nimi on "Tervetuloa Everspaceen" — kuvaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan "Kuole". Sillä sitä tässä pelissä tehdään. Paljon ja usein.

Mutta se on vain alkua, sillä kuolemasta toivutaan tuota pikaa, minkä jälkeen on aika hypätä uuden tähtipotkulaudan puikkoihin ja lähteä jatkamaan tutkimuksia. Ja lopussa hautapaasi seisoo. Eikö kuulostakin hauskalta?

Joka kerta sama mies

Vaikka alkuun tuntuukin siltä, että Everspacessa tallataan turkulaiseen tapaan näitä polkuja viimeiseen asti, tarjolla on yllättäen muutakin sisältöä. Muutaman ensimmäisen inkarnaation jälkeen vastaan alkaa tulla kaiken maailman karkuria, kauppamiestä ja kallomaakaria, jotka tarjoavat erilaisia yhteistyökuvioita päähenkilölle. Näiden sivuhahmojen tarinoiden kautta rupeaa muodostumaan kuva pelin maailmasta, mutta vaikka geopolitiikka ei kiinnostaisikaan, diilit ovat yleensä tuottoisia.

Niin, siitä tuotosta. Avaruusmatkaillessa taskuun kertyy kaikenlaista mineraalia ja SER-krääsää. Kaikki muu katoaa atomeina tähtipölyn sekaan, kun päähenkilöstä aika jättää, mutta pankkitilille kasaantuneet krediitit sentään jäävät seuraavalle sukupolvelle. Rahalla saa parannettua lähtöasetelmia esimerkiksi nopeamman paatin tai tujumpien tykkien muodossa. Rahat täytyy tosin käyttää ennen matkan alkua, sillä lähtövero on pyöreät 100 %.

Kaikki muu matkan aikana kerätty materiaali täytyy hyödyntää niin ikään matkan aikana. Nikkaroitavissa on ohjuksia, asetehostimia ja häirintälaitteita, joista kaikista on hyötyä vihamielisiä lainsuojattomia tai muutamasta sivuosumasta kimmastuneita korporaatio-olmeja vastaan.

Opintojen äiti

Everspace on viihdyttävä samaan tapaan kuin mikä tahansa jauhamispeli: Mammonaa kerryttämällä pääsee kehittämään varustusta, mikä mahdollistaa aina vähän pitemmälle seikkailemisen, jolloin voi kerätä enemmän mammonaa ja kehittää vielä enemmän varustusta. Mutta aivan kuten totesin Destinystä: pelaan tätä helposti pitkäänkin, mutta en ole ihan varma, onko minulla missään vaiheessa kivaa.

Tekniikassa on valittamista sen verran, että ainakin itselläni peli tilttaa aika ajoin, mutta muuten kyseessä on sekä audiovisuaalisesti että pelattavuudeltaan A-luokan tuotos. Keräilynhimon ajamana ja osittain tarinaa seuraten Everspacea jaksaa varmasti tahkota useamman illan. Riittääkö se perustelemaan välimallin hinnan, jää itse kunkin pääteltäväksi.

Galleria: 
ladataan kommentteja...