Disney Infinity

Miljardibisnekseksi kasvaneen Skylanders-sarjan sekä siihen kuuluvien figuurien suosio ei ole jäänyt muilta huomaamatta. Activisionin tuoteperhe sai kolmanteen osaan asti leikkiä ainoana kukkona tunkiolla, mutta viime syksynä ilmestynyt Disney Infinity pyrkii samoille apajille. Vaikka tuotokset eroavat toisistaan melkoisesti pelillisesti, vanhempien kukkarot tuskin kiittävät kahdesta kalliiksi käyvästä tuotteesta.

Säilytystilan puutteesta kärsivien tuska syventyy entisestään, kun Disney Infinity tuo hyllyn reunalle nipun uusia figuureita. Skylanders-sarjan tavoin pelaaja asettaa hahmon voimaportaalille, josta peli tunnistaa sankarin tiedot kokemuspisteineen kaikkineen. Kilpailijaansa verrattuna uutuuskatraan ukot latautuvat ruudulle lähes välittömästi, joten latausruutu ei tule pelin käynnistymistä lukuun ottamatta tutuksi. Päälle kympin maksavat hahmot ovat onneksi tyylikkäitä ilmestyksiä, joten monet niistä menevät sellaisenaan koriste-esineeksi kaapin päälle.

Disney Infinity luottaa elokuvistaan parhaiten tunnetun yhtiön vahvoihin brändeihin. Yli 80 vuoden aikana tämän mediajättiläisen siipien suojassa on syntynyt Bambista lähtien jos jonkinlaista klassikkotuotosta, eivätkä viime vuosien LucasFilm-, Marvel- ja Pixar-kaupat ole kattausta ainakaan heikentäneet. Siksipä onkin luontevaa, että firman nimellä ratsastava seikkailu hyödyntää tarjontaa eri puolilta. Aloituspakkaukseen ovat päätyneet Pirates of the Caribbean, Monsterit Yliopisto sekä Ihmeperhe. Irtopakkauksien myötä kauppojen hyllyille on ehtinyt jo melkoinen määrä muitakin seikkailuja.

Elokuvista tuttu

Pelillisesti tutuimmasta puolesta vastaavat elokuvamaailmoihin löyhästi liittyvät seikkailut. Aloituspakkauksen mukana tulevat tarinat eivät perustu filmeistä tuttuihin juonikuvioihin, vaan keskittyvät tarjoamaan sopivia tunnelmia alkuperäisteosten hengessä. Ihmeperhe yrittää vangita Syndrooman sekä muut konnat, Jack Sparrow'n johdattamat merirosvot seilaavat Karibian vesistöillä, ja koululaitokseen päätyneet hirviöt jekuttavat muita opiskelijoita. Tarinat ovat itsenäisiä, joten esimerkiksi piraatit eivät pääse ryöstämään tieteen kehdosta tutkimustuloksia. Pelin mukana tuleville hahmoille on tarjolla seuralaisiakin, mikäli on valmis iskemään tuohta tiskiin. Kavereiden kanssa kapteeni Sparrow'n kaveriksi laittaa mielellään Barbossan tai Davy Jonesin, mutta yksinäiselle seilaajalle irtohahmot jäävät kuriositeetiksi.

Lapsille suunnatun pelin syvyyden suhteen ei paljoa kannata odottaa, sillä pelaaminen itsessään muistuttaa kovasti LEGO-pelisarjan julkaisuja. Yksinkertainen taistelumekanismi perustuu lähinnä yhteen nappulaan. Kuolema on fantasiamaailmassa tuntematon käsite, sillä pahimmillaankin hahmo syntyy uudelleen keskellä kaupunkia olevaan luokkaan karkaamaan jälki-istunnostaan. Kiipeilyyn soveltuvat puitteet ovat korostettu kultaisella värillä, joka tosin muutamissa rakennuspinnoissa tuntuu vähän hukkuvan maalikerrokseen. Käytössä olevat aseet ja reput tarjoavat pientä vaihtelua kokemukseen, mutta enimmälti kyseessä on simppeliyden osalta äärimmilleen viety kokonaisuus.

Tehtävät koostuvat lyhyistä pyrähdyksistä, joissa harvemmin saa kulumaan muutamaa minuuttia kauempaa. Pirates toimii kolmikosta selvästi parhaiten tarjoamalla lineaarisen ja tarinalta tuntuvan seikkailun. Vastavuoroisesti Ihmeperhe kaatuu suunnittelun umpisurkeuteen, sillä laitakaupungilla sijaitsevan tukikohdan sekä ydinkeskustan välin ravaaminen tehtävien haun ja suorittamisen välillä syö miestä rotan lailla. Vaikka julkaisu olisikin suunnattu lapsille, ei studion tulisi silti pitää kohdeyleisöään täysin typeränä. Missä on ammattiylpeys ja -taito? Monsterit putoaa kohtuullisena onnistumisena tähän väliin, joskin pilailutehtävien mielikuvituksettomuus on melkoisen surullista. Neljään ja puoleen tuntiin ei pelottelun ohella ole keksitty kuin vessapaperipyssyllä sekä värikuula-aseella ammuskelua.

Oma seikkailu

Tarinatehtävien ainoaksi todelliseksi merkitykseksi jää avattavien esineiden avaaminen. Seikkailun edetessä aukeavat pyssyt, rakennukset ja objektit ovat käytettävissä jo matkan varrellakin, mutta niiden todellinen tarkoitus on laajentaa Lelulaatikko-pelitilan tarjontaa. Se on rehellisyyden nimissä Disney Infinityn ainoa muistamisen arvoinen kokemus. Siinä seikkailujen aikana avatut krääsät ovat yhdisteltävissä tyystin omaksi maailmakseen, jossa universumit elävät sulassa sovussa keskenään. Vertaus Minecraftiin ei sinällään ole edes erityisen hävytön, sillä vain rajallinen mielikuvitus ja omistetut pelisetit rajoittavat nuorien Alvar Aaltojen työskentelyä.

Omien seikkailujen luonti on julkaisun keskiössä, ja sitä tulisi korostaa kaiken muun kustannuksella. Ei sekään silti toimi täydellisesti, sillä esinevalikon käyttöliittymä on hidas ja kankea. Tuskin se perheen pienimpiä liiaksi rassaa, sillä pienen kärvistelyn jälkeen voi kaverista ottaa mittaa esimerkiksi omin kätösin luoduilla kilparadoilla. Se, kuinka kauan tekemistä sitten riittää, riippuu pitkälti lasten mielikuvituksesta sekä säästöpossun syvyydestä. Laajennuspakettien jatkuvalla lisääntymisellä potentiaali on ääretön.

Tie on avoin

Harmillisesti seikkailu on täynnä teknisiä ongelmia. Suomeksi puhutut ja tekstitetyt keskustelut kestävät välillä turhan pitkään latautua. Osa hahmoista näyttäytyy hetkittäin vain reunaviivoiltaan. Kampuksella muuan tunneli päätyi latausruutuseinään aivan liian usein. Ajoneuvoilla kaahailu on kiikkerää ja monesti täysin sattumanvaraista. Mörköjen fillarointi keskeytyy tämän tästä pieniinkin objekteihin, joiden ylittäminen tuntuu sattumanvaraiselta. Polkupyöräily katolla muuttuu kyseenalaisesta raivostuttavaksi hyvin nopeasti, kun tuurielementti nousee huomattavasti taitoa suurempaan rooliin. Ihmeperheen helikopteritehtävien muistelu riistää sielua kuin krapula-aamun yksinäisyys.

Teoksen lyöminen muutamien ongelmien takia tuntuu silti vähän ylimitoitetulta. Siinä on ongelmansa, mutta samalla se ruokkii etenkin nuorempien mielikuvitusta erinomaisesti. Lelulaatikko on täyteläisin Disney-kokemus markkinoilla, eivätkä lyhyet teemaseikkailut erityisen huonoja ole. Piratesin assassinscreedmaiset meritaistelut voisivat muutamalla lisäniksillä toimia jopa täysimittaisena seikkailuna.

Disney Infinity on suunnattu vain ja ainoastaan lapsille. Sen pelillinen sisältö on niin monotonista, yksinkertaista sekä helppoa, että vanhempi kaarti kyllästyy hetkessä. Nuoremmalle yleisölle sen tarjoamat puitteet toimivat erinomaisena porttihuumeena kohti hienoa harrastusta. Vaikka itse huomasin olevani lapsenmielisyydestäni huolimatta aivan liian harmaahiuksinen nauttiakseni seikkailusta, ei sen onnistumisia voi sivuuttaa. Arvosanaan onkin lätkäisty lisätähti Lelulaatikosta ja kolmas silkasta potentiaalista.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi