Metroid Prime -sarjalla kannuksensa hankkineen Retro Studiosin ensimmäinen Wii U -peli on viimein saapunut. Monien Nintendo-fanien pettymykseksi kehittäjät eivät ottaneetkaan projektikseen Samus Aranin uutta seikkailua, vaan päättivät sen sijaan palata apinoiden pariin. Mikäs siinä, sillä Donkey Kong Country: Tropical Freeze on mahdollistanut firmalle tutustumisen Wii U:n tekniikkaan tulevia megaeepoksia varten. Ei sillä, etteikö sympaattisen gorillan edesottamukset olisi varsin messevää ja menevää toimintaa.
Trooppisen saaren jäätävät tuulet
Donkey Kongin synttärijuhlat keskeytyvät ikävästi, kun ikkunasta leijaileva yksinäinen lumihiutale sammuttaa kynttilän kakusta. Moinen tapahtuma on sen verran outo, että seurue päättää lähteä katsastamaan tilannetta majan ulkopuolelle. Merta tutkailtuaan bilejengi huomaa horisontissa uhkaavia, pingviinien miehittämiä viikinkilaivoja. Kuten yleensä, tällainen näkymä ei hyvää tiedä. Sarvikypäröihin sonnustautuneiden pirulaisten pomo nostattaa ilmoille hyytävän myrskyn ja puhaltaa gorillan kumppaneineen toiselle saarelle jättimäisellä torvellaan. Siitä alkaa vaaroja vilisevä matka kohti lumen peittämää kotia.
Donkey Kong Country: Topical Freeze ei aluksi yllätyksiä tarjoile. Meno on tuttua sivusta päin kuvattua tasoloikkaa edellisestä osasta tuoduilla elementeillä toteutettuna. Silmiinpistävin ero on Wii U:n tehojen mahdollistama yksityiskohtainen teräväpiirtografiikka. Vehreät viidakot heräävät eloon aivan uudella tavalla, mutta vaikka peli onkin kaikin puolin komea, olisi Retrolta ehkä odottanut jotain aavistuksen silmiä hivelevämpää. Onneksi kuvasuunnittelu on myös kekseliästä, joten kokonaisuus muodostuu hyvin näyttäväksi. Ja kyllähän se Donkey Kongin turkki näyttää hyvältä, vaikka ei ehkä herätä ihan samanlaista wau-elämystä kuin Star Fox Adventuresin Fox McCloud aikoinaan. Uusi dynaaminen kamera tuo paikoin vaihtoehtoista kuvakulmaa toimintaan, mutta mitään maailmaa mullistavaa siltä ei kannata odottaa. Musiikista vastaa Super Nintendon alkuperäissarjan säveltäjä David Wise, eikä miehen ote ole vuosien saatossa ruostunut.
Tuontatopuoli ei ole ainoa, joka saa nauttia vanhojen tuttujen paluusta. Diddyn lisäksi mukaan seikkailuun rynnivät myös Cranky ja Dixie Kong. Molemmilla heistä on omat ominaisuutensa, jotka auttavat etenemisessä. Pinkkiin asuun sonnustautuneen Dixien avulla Donkey Kongin hypyt saavat lisäpontta. Vesikentissä neitokaisen letti muuttuu propelliksi, joka helpottaa vastavirtaan uimista. Parrakkaan Crankyn kävelykeppi mahdollistaa pomput esimerkiksi piikkien sekä tiettyjen vihollisten päälle. Aiemmin mainittu Diddy luottaa edelleen rakettireppuunsa. Pääsankarin liikevalikoima on pysynyt jokseenkin samana, tosin kukkia on turha yrittää enää puhaltaa.
Tuttua ja turvallista
Donkey Kong Country: Tropical Freezen ensimmäiset hetket tuntuvat varsin tutuilta ja turvallisilta, ehkä jopa aavistuksen tylsiltä. Pian meno onneksi piristyy, ja seikkailu imaisee mukaansa lähes huomaamatta. Alkupään tasotkin muuttuvat kiinnostavammiksi, kunhan ensin muistaa, että eteenpäin kiirehtimisen sijaan voi pysähtyä tutkimaan viidakon salaisuuksia. Ja niitähän riittää, sillä kenttiin on piilotettu KONG-kirjaimia, palapelin paloja, kolikoita, banaanivarastoa kartuttavia bonushuoneita sekä joissain tapauksissa vaihtoehtoisia loppuja.
Koluttavia saaria on kuusi, ja jokainen niistä edustaa omaa teemaansa. Alkupään viidakot muuttuvat pian tuulimyllyjen koristamiksi kukkuloiksi, joista puolestaan jatketaan aavoille savanneille ja niin edelleen. Maisemat eivät ehdi käydä missään vaiheessa tylsiksi. Pelin rytmitys on muutenkin hyvässä iskussa, sillä perinteistä pompintaa maustetaan kaivosvaunu- ja rakettiajeluilla sekä uimisella sopivin väliajoin. Tekemistä riittää jo jokaisen alueen peruskentissä, mutta niiden lisäksi KONG-kirjainten kerääminen ja vaihtoehtoisten loppujen löytäminen avaavat uusia tasoja selvitettäväksi.
Jokaisen saaren lopussa kohdataan pomovastustaja, josta selviää yrityksen ja erehdyksen avulla. Taistelut ovat aiempaa peliä monipuolisempia sekä näin ollen pidempiä. Kolmen osuman jälkeen vihulainen vaihtaa taktiikkaa, joten pelaaja saa olla vähän väliä varpaillaan. Suuremmat kohtaamiset toimivat paremmin kuin edeltäjässään, vaikka välillä herättävätkin turhautumista. Ainoastaan pääpahis tuottaa pettymyksen lievällä mielikuvituksettomuudellaan. Muuten seikkailun vaikeustaso on kohdillaan, joskaan haaste ei kireimmilläänkään nouse Donkey Kong Country Returnsin tasolle. Joitain kohtia toki saa aikansa hinkata, mutta helpommalta tämä edeltäjäänsä verrattuna tuntuu. Tai sitten minä vain olen kehittynyt pelaajana.
Sohva-apinat
Donkey Kong Country: Tropical Freeze ei unohda moninpeliä. Samalta sohvalta seikkailua pääsee nauttimaan kaksi pelaajaa, joista toinen ohjastaa Diddyä, Dixietä tai Crankyä. Jotta meno olisi sujuvaa, kannattaa kaveri valita oman taitotason mukaan. Ohjaimia tuetaan laidasta laitaan, aina Wiimotesta Classic Controlleriin, joten jokainen löytää varmasti käteensä sopivimman kapulan. Wii U:n Gamepadin ominaisuuksia hyödynnetään vain pieneltä ruudulta pelatessa, mutta enpä kyllä äkkiseltään keksi mitä lisäarvoa näytön hinkkaaminen hommaan toisi. Ohjattavuus on ylipäänsä ensiluokkaista, eikä peli heittäydy missään vaiheessa epäreiluksi.
Laiskasta alusta huolimatta Donkey Kongin uusin tuleminen vetää mukaansa vahvalla otteella. Se ei mullista lajityyppiä tai ota suuria riskejä sarjan kaavan rikkomiseksi mutta hoitaa silti tonttinsa vanhan konkarin varmuudella. Kaiken mahdollisen saavuttaminen nostaa vaikeustasoa entistä korkeammalle ja takaa, että pelattavaa riittää useammaksikin illaksi. Donkey Kong Country: Tropical Freeze on taattua laatua sarjan ystäville ja kaivattu lisä Wii U:n suppeaan, mutta suhteellisen laadukkaaseen valikoimaan. Mikäli Donkey Kong ei ole ennestään tuttu, niin tästä on hyvä aloittaa.
