FaceBreaker

Pelimaailman raskaan sarjan nyrkkeilytitteliä on pitänyt hallussa jo pidemmän aikaa EA:n Fight Night Round -sarja. Ilmoitettua neljättä turpakäräjöintiä odotellessa EA päätti iskeä mahdolliseen markkinarakoon hieman toisenlaisilla nyrkkisankareilla. Hikipisaroita myöten mallinnetut maailmankuuluisuudet jäävät odottamaan vielä omaa estradiaan, kun kehään astuvat karikatyyrimäiset kasvonkohottajat leipomaan lättyjä FaceBreakerin tahdissa.

Naamakirjo uusiksi

FaceBreaker sulloo realismin romukoppaan ja marssittaa ruudulle joukon sarjakuvamaisia hahmoja sekä yhtä reikäpäisiä efektejä. Kuten nimestäkin voi jo päätellä, perustuu pelin anti sen vahingonmallinnukseen. Ottelijoiden jakamat iskut muovaavat liioitellusti vastaanottajien turpavärkkejä, jotka otteluiden päätteeksi muistuttavat enemmänkin elefanttimiestä kuin kehään hetki sitten astunutta taistelijaa. Villisti roikkuvat leuat ja golfpallon kokoiset kuhmut päässä sopivat pelin humoristiseen ilmeeseen kuin nakutettu, mutta ensi-ihastuksen jälkeen naamanmallinnus jää kovin toissijaiseksi kuriositeetiksi.

Operaatio kasvonmuhennoksesta saavat osansa kaksitoista pelihahmoa, joista osa on valittavissa vasta pienoisen peluun jälkeen. Mielikuvituksellisesti mallinnetut nyrkkeilijät poikkeavat ulkoisesti kiitettävän paljon toisistaan, ja oman lempihahmonsa löytäminen ketteryys/voimakkuus-akselilta löytyy helposti. Mikäli oman turpansa näkeminen muodottomana on aina jostain syystä kiihottanut, tarjoaa FaceBreaker myös siihen mahdollisuuden. Pelaaja voi siirtää oman pärstänsä pelissä olevaan hahmoeditoriin ja luoda itsensä valmiiden hahmopohjien päälle. Entuudestaan pelistä löytyy jokusia Amerikan kuuluisuuksia, joista pelikansalle tunnetuin on peliguru Peter Moore.

Yksi, risti, kaksi, menköön levy mäsäksi

Pelin ylilyöty vahingonmallinnus olisi omiaan Fight Night -sarjasta tuttuun tattimekaniikkaan ja hidastuksiin. Valitettavasti se jää vain haaveeksi, sillä FaceBreaker sparraa arcade-säännöillä. Lyönnit tapahtuvat perusnapeista ja mukailevat löyhästi kivi-sakset-paperi-sääntöjä. Ylä- ja alalyönnit ovat liipaisinten avulla joko torjuttavissa tai väistettävissä. Perille upotetut iskut nostavat kombomittaria, jota käytetään tehokkaampien erikoisliikkeiden lataamiseksi. Osuman saadessa mittari tyhjenee. Täysiin säästettynä ja vapautettuna pelihahmo tekee yksilöllisen facebreaker-liikkeen, joka lopettaa pelin kerrasta. Lyöntien lisäksi valikoimasta löytyy heitto ja pyrähdys.

Sooloilijoille FaceBreaker tarjoaa yksittäisotteluiden lisäksi turnaustilan, jonka vaikeustaso on infernaalinen. V-käyrä nousee lukemattoman korkealle jo helpoimmilla vaikeustasoilla epäreilujen ja tasan yhdellä taktiikalla tai puhtaasti tuurilla voitettavien vastustajien vuoksi. Kymmenennen uusintayrityksen jälkeen hiljalleen paljastuva heikkous tietää usein yhden tietyn iskun viljelemistä miljoona kertaa ennen kuin vastustaja on viimein kanveesissa. Paras esimerkki tästä loisteliaasta tekoälystä ovat vastustajat, jotka seisovat vaikka hamaan tappiin asti blokki päällä, ellei pelaaja aloita iskusarjaa.

Mikäli hermojaan ei ole saanut kiristettyä finaaliinsa yksinpelin parissa, voi mieltään hetken lepytellä moninpelin parissa. Verkkopeli on tosin poissuljettu vaihtoehto järkyttävän lagin vuoksi edellyttäen, että linjoilta löytyy ylipäätään vastustajia. Saman koneen ääressä käydyt (tai lagittomat) ottelut ovat hieman mielekkäämpiä, mutta simppeli mekaniikka ei jaksa viehättää kauaa. Monipuolisempia parin napin avuin toteutettuja mättöjä löytyy markkinoilta pilvin pimein, mutta FaceBreakerin kohdalla kannattaa heittää pyyhe kehään jo ennen sisääntuloa.

Galleria: 

Kommentit

Ja ennen kuin kukaan ehtii kommentoida, ei, PS3-versio ei ole teknisesti huonompi kuin 360-versio (en ole tosin testannut 360:tä, mut epäilisin näin). Jälleen kerran kyse on puhtaasti arvostelijan näkemyksestä, ja mulle peli meinasi lentää ohjaimen, konsolin, television ja kotiteatterin kera parvekkeelta kolmannen vastuksen kohdalla.

Vaikeus on jees, mutta epäreilu/typerä sellainen ainoastaan raivostuttavaa.

Kaksinpelejä tahkoaville suosittelen ihan vaikka arvostelussakin mainittua FNR3, tai jotain PSN:ssä julkaistua arcade-klassikkoa (kai niitä on PS3:llekin, en ole niin tutustunut). Street Fighterin kohdalla nyt viimeistään.

Mulle riitti pelkkä demo, todella säälittävää kuraa.

Hypetys antoi pelistä täysin erillaisen käsityksen. todella huono räpellys!

Melko surkea nyrkkeilypeli, kun suoraan sanotaan... Demoa kokeilin tunnin ja ei iskenyt :p FNR4:sta odotellessa...

Todella negatiivista kritiikkiä, mutta en mene suuntaa muuttamaankaan.Peliä olen pelannut ja enkä pysty muuta sanomaan kun että HUONO.En kyllä muutenkaa pidä erityisemmin nyrkkeily tai urheilupeleistä:D

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi