Far Cry 4

Kolme ensimmäistä Far Crytä edustivat kukin melko erilaista näkemystä hiekkalaatikkoräiskinnästä. Neljäs osa ei muokkaa kaavaa enää yhtä selkeästi, vaan tyytyy lähinnä jalostamaan viime kierroksella hyväksi havaittuja ratkaisuja. Tämä ei ole pelkästään huono juttu, sillä Far Cry 3 osoittautui erittäin laadukkaaksi paketiksi. Konsolipelaajan näkövinkkelistä tärkein kohennus liittyy kuitenkin tuoreen raudan suomiin mahdollisuuksiin, kun kovista teknisistä vaatimuksistaan tunnettu sarja pyörii vihdoin salonkikelpoisesti myös PC:n ulkopuolella.

Vuoristolaiselämää

Kun eksoottiset paratiisisaaret ja Afrikan savannit on koluttu, siirrytään tällä kertaa mystisen Aasian jylhiin maisemiin. Matkakohteeksi valikoituu vahvasti Nepalilta tuoksahtava Kyrat, joka on kuvitteellinen valtio Himalajan vuoriston kyljessä. Kumpuileva maasto koostuu tiheistä metsistä, satunnaisista vesistöistä, äkkijyrkistä kallioista sekä tietysti lumihuippuisista ylängöistä. Toisin sanoen vaihtelua laajalla kartalla riittää kiitettävästi.

Paikoitellen suuriksi äityvät korkeuserot tuovat omat haasteensa paikasta toiseen suunnistettaessa. Umpikujia esiintyykin silloin tällöin, mutta ei aidoksi ongelmaksi asti. Liikkumiseen tarjotaan lukuisia apuvälineitä aina mukana kulkevasta kiipeilykoukusta varsin näppärään kevytkopteriin. Kopterilla päristely on erityisen hauskaa puuhaa, ja yläilmoista saa hyvän käsityksen temmellyskentän vaikuttavasta kokoluokasta.

Kumipyörillä etenevien perinteisten kulkupelien ohella matkaa on mahdollista taivaltaa jopa norsun selässä. Bensankäryisiä kotteroita verkkaisempaa marssitahtia kompensoi kärsäkkään kyky nuijia vihollisia tieltään hyvinkin tehokkaasti. Tasaisesti kartalle sijoitetut pikasiirtymäpisteet pitävät viimeistään huolen, ettei paikasta toiseen sukkuloiminen ylitä liiaksi ärsytyskynnystä.

Perintöä odotellessa

Tarinan viitekehys tuo tuttuja kaikuja sarjan aiemmista osista. Pelaajan ohjastama muukalainen saapuu eksoottiseen ympäristöön rauhallisissa merkeissä, mutta tunnelma kääntyy nopeasti vihamieliseksi. Protagonisti Ajay Ghale ei ole kuitenkaan pelkällä turistimatkalla, vaan tarkoituksena on ripotella edesmenneen äidin tuhkat takaisin kotikontujen maaperälle. Kolmosessa toimivaksi havaittua ideaa kaistapäisestä pahiksesta hyödynnetään uudelleen, kun jo ensimetreillä tehdään tuttavuutta Kyratia hallitsevaan Pagan Miniin. Omasta mielestään tyylitajuinen despootti yhdistelee sadistisia piirteitä äkkijyrkkään temperamenttiin sekä kieroutuneeseen huumorintajuun.

Minin kynsistä vapauduttuaan Ghale ajautuu vastarintaliike Golden Pathiin, jota niin ikään autuaammille metsästysmaille siirtynyt isäpappa aikoinaan luotsasi. Kultaisen polun riveissä joutuu useasti valitsemaan puolensa kahden keskenään nahistelevan johtajan väliltä, mikä vaikuttaa tehtävien kulkuun. Edistyksellisempää linjaa puoltava Amita esimerkiksi haluaa valjastaa vastavallatut huumeviljelmät hyötykäyttöön, kun konservatiivinen Sabal puolestaan polttaisi ne tuhkaksi. Järin valtavia moraalisia pähkinöitä ei lopulta tarjoilla, sillä leiriä pääsee vaihtamaan parin tehtävän välein. Näennäinen valinnanvapaus on silti tervetullutta.

Monitoimimies

Ubisoftin tavaramerkiksi on muodostunut suorastaan hengästyttävä tekemisen paljous. Far Cry 4 ei tee poikkeusta: pitkän kampanjan ohella kartta suorastaan pursuaa sivutehtäviä sekä pienempää puuhaa. Onneksi määrä ei korvaa laatua, sillä niin päätehtävät kuin sivuhahmoilta saadut toimeksiannot ovat vaihtelevia, mielenkiintoisia ja usein jopa yllättävän kekseliäitä. Mukaan toki mahtuu kehnompiakin esityksiä, kuten kömpelöt kerrasta poikki -hiippailuosiot, mutta kokonaisuus seilaa reilusti plussan puolella. Näitä yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta pelaajalle annetaan varsin vapaat kädet selvittää tilanteet. Vihollisten tukikohdan voi yrittää tyhjentää vartijat yksitellen puukottamalla tai ryntäämällä pääportin läpi sotanorsun selässä aseet laulaen.

Tehtävien ulkopuoliset aktiviteetit edustavat tuttua huttua. Karttaa raotetaan radiomastoihin kiipeilemällä. Vihollisten tukikohtia eliminoimalla vapautetaan elintilaa omille joukoille sekä avataan lisää pikkutehtäviä. Monenkirjavaa ja usein vaarallista eläinkuntaa metsästämällä kehitetään hahmon varusteita. Kasveja keräämällä päästään puolestaan luomaan erilaisia rohtoja. Lisäksi maailmaan mahtuu loputon määrä satunnaistapahtumia sekä pienemmän mittakaavaan avustuskeikkoja, joista palkitaan karmalla, krediiteillä ja kykypuuta kasvattavilla kokemuspisteillä.

Puolipakollisiksi muodostuvat tornikiipeilyt sekä tukikohtien vyöryttämiset aiheuttavat alkumetreillä lieviä huokauksia turhankin tutun kaavansa vuoksi. Kuitenkin Far Cry 4:n räiskintä ja ylipäätään maailman tutkiminen on niin toimivaa, että toistosta huolimatta pahimmat turhautumiset pysyvät poissa. Monipuolinen asekatras pitää niin ikään mielenkiintoa yllä. Etenkin isompien tussareiden tuhovoima saa hymyn huulille.

Takuuvarmaa toimintaa

Mukaan ängetään jälleen myös kilpailullinen moninpeli, mutta tylsähköt tappomatsit ja tukikohtien puolustamiset tuskin uhkaavat suosiollaan verkkoräiskintöjen isoja nimiä. Sen sijaan yhteistyömoodi tarjoaa enemmän hupia. Vihollisten nöyryyttäminen kaverin kera on takuuvarmaa viihdettä, joka tosin kärsii oudosta suunnittelukukkasesta. Vierailevalle soturille saattaa olla luvassa karvaita pettymyksiä, sillä työllä ja tuskalla valloitetut tukikohdat – raskaammin suojelluista linnoituksista puhumattakaan – aktivoituvat ainoastaan tiiminvetäjän peliin. Varsinaisia tarinatehtäviä ei päästä lainkaan koittamaan kimpassa. Vaikka osa kehityksestä sentään siirtyy takaisin omaan sessioon, kannattaa yhteistyöhön suhtautua lähinnä ylimääräisenä hauskanpitona.

Visuaalisesti peli näyttää herkullisen hyvältä. Maailman orgaanisuus nostaa sen kevyesti yhdeksi tämän hetken vaikuttavimmista ilmestyksistä. Laaja ympäristö pursuu tyylikkäitä yksityiskohtia, kuten pienoiskopterin synnyttämän ilmavirran heiluttamia puiden latvoja tai realistisesti maastossa leviäviä tulipaloja. Kyrat yksinkertaisesti tuntuu uskottavalta paikalta täynnä elämää. Muutoinkin teknisesti kaikki palikat ovat hyvin kohdallaan, eikä soolona seikkaillessa vastaan tullut yhtään merkittävämpää bugia.

Far Cry 4 on hyvin pitkälti sama peli kuin edeltäjänsä, mutta se onnistuu silti kietomaan yllättävän tehokkaasti pauloihinsa. Vaikka tekemistä riittää yltäkylläisyyteen asti, ei punainen lanka pääse missään vaiheessa katoamaan. Kolmoseen verrattuna tarina ja monipuolinen tehtävärakenne jaksavat kantaa paremmin loppumetreille saakka, eikä päähenkilöstäkään leivota enää yli-inhimillistä supersankaria kehityskaaresta huolimatta. Mikäli kolmonen ei aiheuttanut totaalista ähkyä sarjaa kohtaan, on Far Cry 4 ehdottomasti hankinnan arvoinen.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi