Kuusi osaa Far Cryta on paljon. Sarjan kehitys vuodesta 2004 lähtien on ollut mielenkiintoista seurattavaa, mutta viimeisen osan myötä kehitys tuntuu pysähtyneen täysin.
Ammuskelusta kaikki alkoi
Far Cry sai alkunsa melko perinteisenä räiskintäpelinä, jossa maailma pidettiin innovatiivisen avoimena. Mistään avoimen maailman seikkailusta ei ollut vielä kyse, mutta saaristomaisemiin sijoittuvat kentät olivat niin leveitä, että se tarjosi pelaajille kiehtovan ja uudenlaisen leikkikentän. Crytek-pelimoottorista otettiin ilo irti, ja samantyylistä sapluunaa käytettiin muutamaa vuotta myöhemmin ikonisen raskaassa Crysiksessä.
Kakkososassa sarjan tuleva perusaihio alkoi muodostua, sillä pelimaailma oli vihdoin täysin avoin. Lähes rasistisuuteen saakka väkivaltaisessa maailmassa seikkailu oli jännittävää, sillä kartan koko oli aikanaan valtava, lähes 50 neliökilometriä. Pelaajan kiusaksi aseet jumittuivat, lamauttavan malarian lääkitys vaati sivutehtävien suorittamista ja tuhotut armeijan tarkastuspisteet palasivat kerta kerralta takaisin miehitettyinä.
Kuitenkin vasta Far Cry 3 räjäytti pankin, myös omassa mielessäni. Avoimessa saaristomaisemassa valloitettiin alueita pysyvämmin, metsästettiin legendaarisia eläimiä ja suoritettiin erikoisia sivutehtäviä paikallisille asukkaille. Myös ikoniset psykopaattiviholliset saivat ensimmäisen ilmentymänsä merirosvo Vaasin muodossa. Tarina meni lopulta niin huumehuuruiseksi, että vertaukset Ilmestyskirja. Nyt. -elokuvaan ei ollut mitenkään kaukaa haettuja.
Kopiokone käyntiin
Tästä eteenpäin ollaankin menty tasaisen loivaa alamäkeä. Kolmososan sapluuna on ollut niin seikkailuntäyteisen koukuttava, että sitä luukutettiin hyvällä omallatunnolla tähän asti peräti neljän julkaisun verran. En haluaisi valittaa, sillä olen itsekin nauttinut kymmenien tuntien ajan niin Himalajan korkeuseroista kuin Yaran lattarisaarista.
Kaikki osat kolmosesta kutoseen ovat olleet korkeatasoisia ja maukkaita, mutta tietyllä tavalla kunnianhimottomia. Radikaaleja uudistuksia ei olla nähty, vaikka sujuvuutta on optimoity yhä paremmaksi ja paremmaksi. Tarinan vakavuusastetta on myös pudotettu melkoisesti, sillä vaikka väkivallan määrä on yhä melkoinen, on kieli kulkeutunut yhä pidemmälle poskella, mitä pidemmälle sarja on kehittynyt.
Pelit jaksavat olla myös itseironisia sapluunansa suhteen: vitososan alussa pelaaja pistetään kiipeämään aiemmista osista tuttuun radiomastoon, kunnes pelaajalle vitsaillaan: "I know what you're thinkin' and no, I ain't going to have you climbin' towers all over the county for me, so don't worry … also, try not to fall from up there."
Innovaatioiden puute ilmenee Metacriticistä, jossa keskiarvosana on pudonnut 88 pisteestä 74:ään. Siitä huolimatta olen Teron kanssa samaa mieltä: Far Cry 6 on yhä neljän tähden peli. Tässäpä vasta pähkinä purtavaksi tulostietoiselle julkaisijalle. Jos toimiva konsepti tuottaa riittävästi liikevaihtoa kymmenien miljoonien myytyjen kappaleiden myötä, kannattaako turvallista liiketoimintamallia ravistella?
Miksei joku tee jotain jollekin
Merkit ovat selvät: sarja on vetäytymässä kuoreensa. Seuraavaa osaa ei ole vielä julistettu saapuvaksi, mutta olisi todella erikoista, mikäli Ubisoft päättäisi tappaa erään kannattavimmista brändeistään. Toisaalta Far Cry 6 myi ilmeisesti merkittävästi edeltäjäänsä vähemmän, mikä aiheuttaa toivottavasti pohdintaa Pariisin pääkonttorilla. Droppia on selitelty sillä, että vitososan sijoittuminen Yhdysvaltoihin loi aivan erityisen myyntipiikin, mutta tämän selityksen ostakoon ken haluaa.
Oma selitykseni on kyllästyminen. Kutososassa en jaksanut enää suorittaa jokaista mahdollista pikkunakkia, vaan painelin melko suoraan pääjuonta pitkin Castillon kimppuun. Harmillista Ubisoftille, sillä hirveästi lisämyyntiä ei minusta saatu irti.
Paras lopputulos pelaajakunnalle olisi sopivan suuruinen genren muokkaus. Parhaimmillaan Far Cry on edelleen sopivan huumoripitoista voimafantasia-ammuskelua, jossa yksittäinen sissi valloittaa jälleen kerran kokonaisen valtion tukikohta kerrallaan. Tämä on hauskaa, mutta jotain uuttakin olisi pakko keksiä.
Ai mitä ominaisuuksia pitäisi sitten lisätä? Mistä minä tiedän! Ei minun tehtäväni kuluttajana ole toimia luovana innovaattorina, vaan pikemminkin nauttia kapitalismin toimivuudesta, jotta yritteliäät pelisuunnittelijat saisivat minut heittelemään setelitukkuja heitä kohti. Mutta vakavasti ottaen kutososan lisäykset olivat aika pieniä: hevosia, tankkeja, muutamia erikoisaseita ja tuhottavia ilmatorjunta-asemia. Nämä ovat hyvin pieniä kehitysaskeleita.
Pelisarjan suurena fanina toivon, että kopiokoneeseen löydettäisiin uudenlainen mustekasetti, joka tuottaisi uutta kulmaa totuttuun rutiiniin. Kenties mukaan pitäisi tehdä enemmän strategiallisia elementtejä tai tukikohdanrakentamista? Ja onhan näitä muitakin sissivaltauspelejä tuotantoputkessa, koskas se Jagged Alliance 3 olikaan tulossa..?
