PS2:n jalkapallopelimarkkinat ovat käytännössä kolmen kauppa. EA Sportsin ja Konamin puristuksista yrittää läpimurtoaan Sonyn itsevarmasti nimetty This Is Football 2003. Viime vuonna TIF2002 ilmestyi hyvissä ajoin ennen FIFA:a ja Pro Evolution Socceria, mutta tällä kertaa kaikki kolme suurta ilmestyvät lähes samaan aikaan, joten tässä suhteessa kaikki lähtevät samalta viivalta tavoittelemaan pelaajien suosiota.
Pelattavaa riittää
This Is Football 2003 vakuuttaa joukkueiden ja pelimuotojen määrällä. Pelimuodoista syvällisimmät ovat ura- ja kausimoodi. Uramoodissa pelaaja ottaa haltuun rupuisen brittiläisen puulaakijoukkueen ja saa yhden kauden aikaa nousta puoliammattilaisliigaan, josta puolestaan on tavoitteena nousta kahden kauden aikana ammattilaissarjan alimpaan divisioonaan. Jos nämä tavoitteet saavutetaan, peli jatkuu kausimoodin tavoin eli menestys tuo rahaa, pelaajia voi kaupata jne. Pelien edetessä myös pelaajat kehittyvät. Ennen uramoodin alkua valittu joukkue ja pelaajat ovat täysin muokattavissa jos moiseen riittää kiinnostusta.
Kausimoodissa on mukana hyvin kevyt manageriosuus. Rahaa tulee lipputuloista ja pelaajien myynnistä. Pelaajia ei voi omasta aloitteesta myydä, vaan koneen ohjaamat joukkueet tekevät usein tarjouksia jotka voi hyväksyä tai hylätä. Ostopuolella pelaajia voi etsiä hakutoiminnolla ja halutessaan tehdä tarjouksen, johon saa välittömästi vastauksen. Pelimiesparalla ei kaupoissa ole sanansijaa sillä jos seurat pääsevät sopimukseen, siirto tapahtuu saman tien. Palkoistakaan ei tässä satumaailmassa tarvitse huolehtia. Pelkkiin sarjaotteluihin ei tarvitse tyytyä, sillä uskottava määrä eri cup-kilpailuja pyörii sarjan ohessa.
Challenge-moodi antaa pelaajan vertailla suoritustaan muihin pelaajiin ympäri maailmaa. Peli laittaa vastakkain Euroopan ja Etelä-Amerikan all-stars-joukkueet, joista toisen pelaaja voi valita. Pelin jälkeen saa koodin jonka voi mennä naputtelemaan pelin web-sivuille ja katsoa mihin suoritus riittää listoilla. Pelin väitteiden mukaan "tyylikäs pelaaminen, hyvin tehdyt maalit ja taitava taklauspeli" lisää pisteitä. Challengessa vaikeusaste on muutenkin masokistisen vaikea ja pelaajaa huijaava Master Class-taso eikä sitä pelattaessa ole kellään enää hauskaa. Otettuani koneelta 0-6 pataan, koneen syvällinen loppukommentti oli "well played!". Koodi jäi kuitenkin jostain syystä viemättä nettilistoille.
Pelaajan eteen lyödään 81 maajoukkueen lisäksi hurja määrä eri maiden seurajoukkueita. Pelin FIFPRO-lisenssi ei kuitenkaan riitä seurojen nimiin, joten joukkueita kutsutaan yleensä paikkakuntansa nimellä. Joukkueita ja kaikkia niiden pelaajia voi kuitenkin editoida varsin vapaasti. Ja tähän hommaanhan Konamin futispelejä pelanneet ovat jo tottuneet... Mukana ovat vähintään kaikki pääsarjan joukkueet useasta maasta aina Japania, Koreaa ja Meksikoa myöten sekä lisäksi sekalainen lajitelma muiden maiden seurajoukkueita. Suomalaisista mukana ovat FC Hämeenlinna, HJK ja Jaro. Pikaisen tarkistuksen perusteella kaikkien pelaajien nimet ovat oikeita, Hollantia lukuunottamatta. Tässä Konami jää siis jälkeen, mutta lisenssiennätys on edelleen tukevasti EA Sportsin hallussa.
Valikoista kentälle
Pitkähkön latausajan jälkeen TIF2003 puskee näytölle perusnättiä grafiikkaa. Useat kuuluisat pelaajat ovat tunnistettavissa kasvonpiirteistään, mutta jotkut eivät näytä alkuunkaan itseltään. Ruudunpäivityksen hidastumisesta joutuu kärsimään vain välianimaatioissa jos kuvassa on runsaammin pelaajia. Animaatiopuoli on kohtuullisen hyvin hanskassa, joskin maalivahdit voisivat hyötyä muutamasta lisäyksestä liikevalikoimaansa. Heiltäkin kuitenkin löytyy muutama näyttävä ässä hihastaan. Ainoastaan tuomareiden liikehdintä on (valmiit välianimaatiot poislukien) naurettavan näköistä tuoden mieleen lähinnä vanhat Charlie Chaplin-elokuvat.
Tekoälyä ei voi maalivahteja lukuunottamatta suuremmin moittia. Koneen ohjaamat pelaajat osaavat tulla syöttöjä vastaan ja lähteä nousuun oikea-aikaisesti. Yksin läpi -tilanteessa kone ihmeen usein jotenkin onnistuu laukomaan pallon suoraan kohti maalivahtia. Maalivahdit osaavat tulla vastaan vain jos pallo lähestyy vapaana, silloinkin he jähmettyvät rangaistusalueen rajalle, eivätkä uskalla tulla sen ulkopuolelle. Palloa kuljettavaa hyökkääjää vastaan he vain tyytyvät möllöttämään maalillaan. Onneksi kontrolleista löytyy namiska, jolla veskarin niveliin saa liikettä. Se ei kuitenkaan ole mikään oikeutus huonolle tekoälylle. Torjuntataidoissa ei sinänsä ole vikaa, liimaa on välillä näpeissä vähän liikaakin. Joskus peli unohtaa asettaa vapareihin muurin, tätä tapahtuu kuitenkin vain vähän kauempaa ja laidemmalta kenttää tulevissa vapaapotkuissa.
Kikkarepertuaarista löytyy muutama käyttökelpoinen harhautus, valitettavasti ne vain onnistuvat pelaajalla kuin pelaajalla pallon karkaamatta. Muutenkin pallo pysyy kuin liimattuna jalassa, oli sitten kyseessä Zidane tai puulaakijoukkueen "superlupaus". 360 asteen pyörähdyksen olisi voinut jättää kokonaan pois, ei sellaisia oikeassakaan pelissä näe. Kikat eivät kuitenkaan ole ylitehokkaita koko kentän sooloja mahdollistavia riplauksia. Realismiin tekevät aukkoja myös liian usein nähtävät saksipotkut. Keskityksiin vastataan saksarilla mitä järjettömimmissä tilanteissa ja liian usein ne johtavat maaliin. Pelaaja ei voi vaikuttaa siihen, tehdäänkö tilanteessa pusku vai saksipotku, koska ne ovat saman napin takana.
Pelaaminen on suuren osan ajasta hyvinkin hauskaa ja syötöillä voi rakentaa hienoja kuvioita. Välillä sitten viat pelattavuudessa onnistuvat ärsyttämään. Joskus pelaajat vastaavat ohjausliikkeisiin liian pitkällä viiveellä, tai kone ottaa pelaajan ohjaukseen eikä ohjattua pelaajaa voi tällöin edes vaihtaa. Joskus taas vahingossa tapahtunut napinpainallus jää pelin muistiin ja kun pari sekuntia myöhemmin saa pallon haltuunsa, tuloksena on syöttö suoraan sivurajasta yli. Ohjausliikkeiden muistiin jääminen on välttämätöntä yhden kosketuksen syöttöpelin aikaansaamiseksi, mutta toisinaan pelin sallima ennakoimisaika on liian pitkä johtaen edellämainitun kaltaisiin tilanteisiin.
Toinen suuri moka on se, ettei tietokoneen viljelemiä korkeita läpisyöttöjä voi välissä olevana puolustajana millään katkaista. Tämä on seurausta siitä pelattavuuden piirteestä, että ilmassa olevan pallon pelaaminen tapahtuu pitämällä tiettyä nappia hetken pohjassa ja kaikissa tilanteissa sitä ei yksinkertaisesti ehdi tehdä. Kyseinen vika tulee esiin myös nopeissa keskitystilanteissa. Keskialueella pääpallojen voittaminen onkin sitten aivan liian helppoa. Pelaaja voittaa koneelta pääpallot 90-prosenttisesti vaikka seisoisi vastustajan takana. Riittää, kun painaa hyvissä ajoin puskunapin pohjaan.
Breaking the law
TIF2003:n tuomaripeli on melko todentuntuista. Kortin saamiseksi ei tarvita napit edellä nilkoille ajelemista vaan siihen riittää jo tarpeeksi myöhästynyt taklaus. Puhtaista palloon kohdistuvista taklauksista pilli soi vain hyvin harvoin, kuten oikeassakin pelissä. Tuomarit toimivat hyvin johdonmukaisesti ja joskus tuntuu, että he myös soveltavat hyötynäkökohtaa eli jos pallo pysyy hyökkäävän joukkueen hallussa, peliä ei välttämättä katkaista pienestä rikkeestä. Toisaalta tämä saattaa hyvin olla vain kuvitelmaa, ehkä peli ei edes noteeraa virhettä. Toinen mukava illuusio, vaikka tekoälyn kannalta merkityksetön, on se, että jotkut virheet tuomitaan linjatuomarin aloitteesta. Virheen sattuessa näytetään erotuomarin sijasta linjamiestä, joka heiluttaa lippuaan. Tällaiset pikkujutut nostavat mukavasti tunnelmaa.
Tuomaripelissä on vielä yksi lisä, jota kahdesta kilpailevasta pelistä ei löydy, nimittäin käsivirheet. Hidastuksista näkee pallon todella osuvan käteen. Onko sitten hienoa, että pelissä sattuu virheitä, joita ei voi itse mitenkään välttää, ja jotka joskus tuottavat keltaisen kortin, on kysymys erikseen. Käsivirheitä sattuu pelissä onneksi kuitenkin paljon harvemmin kuin tosielämän jalkapallossa. PES:ille peli häviää kaikkiaan rikkeiden monipuolisuudessa sillä TIF2003:ssa rikkeet ovat käsivirheitä lukuunottamatta täysin jalkakeskeisiä, eli kamppeja ja jalkataklauksia. Vertauksen vuoksi mainittakoon Pro Evolution Soccerin selästä työntämiset ja paidasta repimiset.
Pallon fysiikanmallinnus on ajoittain kaukana realismista. Varsinkin kierteet ovat aivan järjettömiä eikä niitä esimerkiksi vapaapotkuissa pysty oikein mitenkään hallitsemaan. Välillä näyttää kuin pelattaisiin lasten muovijalkapallolla. Kierteen laittaminen tuntuu olevan lottopeliä; kaikki tai ei mitään. Parempia tuloksia saa viivasuorilla vapareilla. Kone tietenkin vetelee vapareista ulkosyrjällä huimia banaanipotkuja ylämummoon alvariinsa.
Pelin selostus sekä valikkomusiikki kuuluvat luokkaan huono. Selostajia on vain yksi, mutta laatu ei tässä tapauksessa todellakaan korvaa määrää. Miehen sanottavat on kuultu moneen kertaan viimeistään kolmen ensimmäisen ottelun aikana. Sen jälkeen navigoidaan äänivalikkoon, josta voikin selostuksen ohella kytkeä samalla kammottavan musiikinrenkutuksen pois päältä. Yksi ja sama kappale jauhaa tauotta valikoissa, eikä sitä kukaan jaksa kauaa kuunnella. Sen sijaan yleisön mölinät ja yleiset ääniefektit ajavat asiansa hyvin.
Valtaistuimelle ei asiaa
This Is Football 2003 ei ole huono peli. Se onnistuu vioistaan huolimatta olemaan kohtuullisen mukava pelata. Kuitenkin TIF-session jälkeen palaaminen Pro Evon pariin kertoo heti, kuka on tämän genren kuningas. Jos keräät jalkapallopelejä tai haluat hieman erilaista kokemusta, voi TIF2003:sta suositella. Muutoin on jalkapallopelin valinnassa PS2:lla vain yksi vaihtoehto ja se on Pro Evolution Soccer 2.
