Sonyn pitäessä hallussaan yksinoikeudella sekä rallin että formula
ykkösten MM-sarjan lisenssejä ei pelaavalla yleisöllä ole juuri
valinnanvaraa, mikäli haluaa pelata kilpailukautta läpi juuri niin kuin
se todellisuudessakin tapahtuu. Sonyn formulapelisarjaa on moitittu
liian yksinkertaiseksi arcade-ajeluksi, eikä syyttä. Simulaatiota ei
ole luvassa tälläkään kertaa, vaan Formula One 04 luottaa kehitettyihin
pelimuotoihin ja tallien, ratojen, kuskien sekä autojen päivittämiseen
kuluvaa kautta vastaaviksi.
Testiä testin perään
Uramoodissa aloitetaan parilla testillä, joista pikkutallit toivovat
löytävänsä itselleen uuden kuljettajan. Pelaajalla on mahdollisuus
näyttää taitonsa, mutta vaikka testit menisivät kuinka penkin alle, on
luvassa aina vähintään testikuskin paikka Minardilla. Ei kovin
mairittelevaa kyseiselle tallille, mutta ainakaan pelaaja ei joudu
täysin sivustakatsojaksi ensimmäiselläkään kaudella. Kilpailemaan
testikuljettaja ei pääse, vaan parin viikon välein järjestettävät
testit ovat ainoat näytön paikat uralla etenemiseksi.
Testejä
järjestetään aluksi muutamalla eri radalla, ja niissä tavoitellaan joko
tietyn rajan alittavaa kierrosaikaa tai kolmen kierroksen yhteisaikaa.
Kierrosajan tavoitteluun annetaan viisi yritystä, joten rata on
käytännössä tunnettava entuudestaan. Niin helppoja alitettavat ajat
eivät ole, että ne taittuisivat rataa tunnustellen. Muille kuin
formulapelikonkareille onkin tuskallista, ettei testeissä anneta
minkäänlaista harjoittelumahdollisuutta radan oppimiseksi tai mieleen
palauttamiseksi. Ainoa vaihtoehto on käydä uramoodin ulkopuolella
treenaamassa.
Testiajot ovat joka tapauksessa vain
väliaikaisia, sillä viimeistään toisen kauden alussa pelaajalle
tarjotaan kilpakuljettajan paikkaa riippumatta testien tuloksista.
Kakkoskuskin paikan ollessa takataskussa tavoitteena on nousu
ykköskuskiksi ja sen jälkeen parempiin talleihin riittävän hyvillä
suorituksilla sekä tallin sisäisessä kilpailussa pärjäämällä.
Lopullisena päämääränä siintelee tietenkin maailmanmestaruus.
Aika-ajot tiedon valtaväylällä
Uramoodin ulkopuolella formulaa voi käskeä yksittäisellä kaudella,
aika-ajoissa, osakilpailuissa tai verkkopelissä, jossa kilpaillaan
parhaasta kierrosajasta. Todellista verkossa ajettavaa kisaa Formula
One 04 ei siis tarjoa. Verkossa voi liittyä istuntoihin, joissa
vaihteleva määrä pelaajia yrittää päihittää toistensa kierrosaikoja
sekä kyseisen radan ennätystä. Kulloisetkin parhaat suoritukset näkee
haamuautoina omalla näytöllä. Verkkopeli ei tällaisenaan jaksa
kiinnostaa yksikseen radan kiertämiseen verrattuna kovinkaan paljoa
enempää.
Yksittäisissä kilpailuissa valitaan pelisarjassa
alusta asti mukana kulkeneista arcade- tai simulaatioasetuksista
mieluisampi. Arcade-kisoissa mutkiin saa tulla kovempaa, ja auto kulkee
radan ulkopuolella miltei yhtä vaivattomasti kuin radalla.
Simulaatiotila on aavistuksen lähempänä todellisuutta, joskaan
realismista ei senkään kohdalla voida puhua edes puoliääneen. Auton
ajautuessa nurmikolle on takaisin radalle palaaminen helppoa, eikä
spinnaaminen ole käytännössä edes mahdollista. Pienimmistä seiniin tai
kilpakumppaneihin nojailuista selviää auton vaurioitumatta.
Ulkoasuaan Formula One 2004:n ei tarvitse hävetä. Peli näyttää
kohtuullisen hienolta ja pyörii pahimpia autoruuhkia lukuun ottamatta
sujuvasti. Ääniosastolta ei paljastu mitään uutta ja mullistavaa. Peli
on jälleen täysin käännetty suomeksi, vaihtelevalla menestyksellä.
Lisäksi suomenkielisestä versiosta löytyy bugi, joka kaataa pelin
uramoodin ensimmäisen kauden jälkeen. Tästä kuitenkin selviää
vaihtamalla kielen hetkeksi englanniksi, mutta tilanteen tallennus on
syytä muistaa ennen viimeistä kilpailua.
Kunnialla ruutulipulle
Formula One 2004 on Sonymaiseen tapaan ammattimaisesti viimeistelty
tuote, mutta muutamia lapsuksia on joukkoon silti päässyt, joista
edellä mainittu kaatuminen tietenkin pahimpana. Lisäksi häiritsee
kunnollisen tilanneseurannan puuttuminen kisaviikonloppuna aika-ajoissa
ja harjoituksissa, tai edes niiden välillä. Aika-ajoissa saavutettu
lähtöruutukin paljastuu vasta autossa istuessa lähtövaloja tuijottaen.
Koneen ohjaamien kanssakilpailijoiden tekoälyssä ei myöskään ole
pienintäkään hurraamista.
Kilpailu PS2:n formulapelien
piikkipaikasta on ollut lähes olematonta siitä asti, kun Sony nappasi
yksinoikeuslisenssin itselleen. Kumma kyllä, muut pelitalot eivät ole
hoksanneet koittaa onneaan rallipeleistä tutulla lähestymistavalla, eli
hankkimalla lisenssin johonkin F1-sarjan kuljettajista. Esimerkiksi
realismiin panostava "Juan-Pablo Montoya Racing" voisi olla jotain
sellaista, mitä PS2:n formulapelimarkkinat nyt kaipaisivat. Formula One
2004 ei ole huono, mutta sen massoille suuntautuminen jättää
väistämättä osan pelaajista täysin kylmäksi.
