Pro Evolution Soccer 4

Uudistuneen kuninkaan paluu


Pro Evolution Soccer -saaga on muutamassa vuodessa noussut kaikkien aikojen parhaimmaksi jalkapallopelisarjaksi. Electronic Artsin FIFA-sarjan kärsiessä jatkuvasta identiteettikriisistä mennen pelillisesti suuntaan jos toiseenkin, Pro Evolution Soccer on kehittynyt tasaisen varmasti. Ei siis tule minkäänlaisena yllätyksenä, että sarjan neljäs osa on selvästi tähänastisista Konamin kehitelmistä paras. Jopa FIFA-sarjan ehdoton myyntivaltti, täydellinen lisenssi, on osittain saatu riisuttua kiitos Italian, Espanjan ja Hollannin sarjat kattavien sopimusten.

Pro Evolution Soccer 4 on lukuisilla muutoksilla höystetty päivitys vuosi sitten ilmestyneeseen kolmanteen peliin. Perusrunko on edelleen säilynyt samana, mutta pelitemmon pienellä hidastamisella, pelivälineen käyttäytymisen rauhoittamisella ja lukuisilla uusilla animaatioilla päästään jo pitkälti kokonaan uuteen ottelukokemukseen. Yksittäisillä pelaajilla on nyt käytössään huomattavasti enemmän ekslusiivisia kikkoja ja analogisauvaa sulavasti pyörittelemällä todellinen lahjakkuus pystyy vaikka minkälaisiin taidonnäytteisiin. Pelaajien yksilölliset erot ovat tässä versiossa paremmin esillä ja graafisen ehostuksen myötä myös hahmomallit näyttävät suurimmaksi osaksi erittäin aidoilta. Suomen maajoukkueen enemmistön naamataulut ovat tosin skandaalinomaisesti jääneet ilman ihmeempää hiomista. Japanissa ei nähtävästi arvosteta Shefki Kuqin kaltaisia monilahjakkuuksia.

Tekoälyparannukset, ja uusi kuuden tähden vaikeustaso (avataan pelin edetessä), kohottavat tunnelmaa tietokonetta vastaan otellessa. Enää ei bittivastustaja alennu laajamittaiseen sumputukseen ja jatkuviin roiskaisupalloihin, vaan kompuutteri pyörittelee palloa joskus jopa näyttävästikin. Ongelmia esiintyy maalivahtien äityessä välillä yli-inhimillisiin Urheiluruutu-pelastuksiin. Lisäksi kulmapotkut ovat ihmeen tehottomia. Muutenkin keskityspelin sijaan Pro Evolution Soccer 4 tuntuu luottavan perinteiseen laukaisupeliin. Puskupalloista syntyy häkkejä harvoin, kun taas kauempaakin pystyy nyt pyssyttämään pallon verkon perukoille. Taitoa maalien tekemiseen yhä tietenkin vaaditaan ja lauottaessa pitää ottaa huomioon monia seikkoja. Näistä esimerkkinä mainittakoon se, että vasurijalkaisella supertähdellä harvemmin kannattaa yrittää banaanipotkua oikealta puolelta. Tuloksena on nimittäin usein kunnon hehtaarikanuuna pelaajan taidoista riippumatta.

Kärkkäreitä ja banaanipotkuja

Kuluttajien puolelta kovasti kaivattua aitoutta tuovat mukaan edellämainitut lisenssit Hollannin, Italian ja Espanjan liigojen joukkueisiin ja pelaajiin. Aidot peliasut oikeine sponsorilogoineen tuovat oman realistisen värinsä pelikokemukseen, joskin suurin osa joukkueista pelaa edelleen vanhentuneilla peliasuilla. Onneksi kaiken kattava editori on mukana ja sillä pystyy näppärästi värkkäämään haluamiaan parannuksia. Mukavaahan tämä ei normaalin kuluttajan puolelta tietenkään ole, mutta pitkä editointisessio on edelleen välttämätön toimenpide täydellisen ottelun aikaansaamiseksi.

Pelattavaa on paljon. Erilaisten liigojen, cuppien, yksittäisten otteluiden ja harjoitusmahdollisuuden lisäksi taitojaan voi parannella kattavassa Master League -uramoodissa. Parantuneiden tilastointitoimintojen avulla pystyy nyt seuraamaan pelaajien suoritusten nousuja ja laskuja 90-minuuttisen matsin aikana. Käyrien tarkkailu onkin Master Leaguessa tärkeää, sillä otteluita pelataan kauden aikana paljon. Pelaajien liiallinen rasittaminen johtaa näiden väsymiseen ja suoritustason laskuun. Beckhameita ja Oweneita pitää siis lepuuttaa strategisesti oikeissa paikoissa, jotta miehet ovat terässä juuri tärkeiden kamppailujen alla. Harjoittelu on myös tärkeää joukkueen iskukyvyn säilymisen kannalta. Jokaisesta pelatusta ottelusta kerätään eräänlaisia PES-pisteitä, joita voi sitten hassata kaikenlaisiin bonuksiin valikoissa piilottelevassa PES-kaupassa.

Maajoukkueita mukana on edelliseen Pro Evolution Socceriin verrattuna vain muutama uusi, mutta seurajoukkueita on nyt tarjolla roppakaupalla enemmän. Mm. kaikki Ranskan patonkiliigan jengit ovat mukana. Editointireissu on tosin paikallaan, ellei halua mitellä Trad Bricksin (Manchester United) ja North Londonin (Arsenal) välisiä huippuotteluita. Stadioneitakin on mukana huomattavasti aiempaa enemmän, keksityillä nimillä tietenkin. Täyden lisenssin puute nakertaa muuten niin uskomattoman täyteläistä jalkapalloelämystä.

Voittajajoukkue

Pro Evolution Soccer 4 on pelillisesti tähän mennessä lähimpänä täydellistä jalkapallokokemusta. Joskus peli kulkee kuin unelma, mutta joskus maalinteko on todellista tervanjuontia. Sitten vire vaan löytyy jälleen ja pallo löytää tiensä verkon perukoille. PES 4:n suurin ansio onkin pelitemmon loistava tasapainottaminen. Päällisin puolin peli ei tunnu sen kummemmalta kuin kolmososakaan, mutta jo muutaman ottelun jälkeen erot alkavat hahmottua. Tuomarin näkyminen kentällä, mahdollisuus käyttää vapaapotkuissa enemmän kuin yhtä miestä ja muut vastaavat parannukset eivät välttämättä tunnu paljolta, mutta kokonaisuutena ne muodostavat jumalaisen videopelinäkemyksen urheilulajeista jaloimmasta. Harmi vaan, ettei etova brittiläinen selostusduo ole vielä saanut monoa toimestaan. Ehkä ensi vuonna.


Periaatteessa Pro Evolution Soccer 4 ansaitsisi paremmankin arvosana kuin nyt antamani, mutta kaksi anteeksiantamatonta virhettä tiputtavat väistämättä loppupisteitä. Ensinnäkin, peli tahmaa keskityksissä 60Hz-asetuksilla. 50Hz:llä tätä ongelmaa ei esiinny. Toiseksi, Konami tiputti PlayStation 2 -versiosta jo luvatun nettituen kokonaan. Pian ilmestyvästä Xbox-versiosta online-mahdollisuus löytyy. Jos nämä mokat eivät kuitenkaan haittaa, Konamin uutuuden on pakko löytää tiensä jokaisen jalkapallofanaatikon hyllyyn. Tästä ei pelattavuus parane.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvostelussa: 
Arvosteltu versio: 

Peli oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Toptronicsille.