Forzan paluu paalulle

Jokavuotiseksi tapaukseksi muodostunut Forza käynnistelee jälleen syksyistä pelitulvaa. Xbox Onen julkaisussa nähty Motorsport-painos jäi arcademaisemman Horizonin aiheuttaman huuman jalkoihin, joten nyt on Turn 10:n vuoro korottaa panoksia rata-autoilun puolella.

Forza Motorsport 5 sai runsaasti kritiikkiä karsitusta sisällöstään ja silmille hyppineistä mikromaksuistaan. Osittain kiireen aiheuttamaa tilannetta paikkailtiin päivitysten avulla tarjoamalla muun muassa kolme ilmaiseksi ladattavaa rataa sekä fiksaamalla pelin sisäistä ansaintalogiikkaa, mutta nettiraivoajien keskuudessa vahinko oli jo tapahtunut. Kuudennessa painoksessa aiemmista virheistä otetaan selkeästi opiksi, ja se nouseekin sarjan ehdottomasti onnistuneimmaksi kokonaisuudeksi.

Enempi parempi

Näkyvimmät korjaukset liittyvät luonnollisesti sisällön määrään. Yhteensä 460 autoa ja laskentatavasta riippuen noin 26 ympäristöä variaatioineen riittänevät vaativammankin kuljettajan puitteiksi. Ratakattaus keskittyy entistä tiiviimmin aitojen moottoripyhättöjen mallintamiseen, mikä sopii erinomaisesti realismia tavoittelevan pelin luonteeseen. Debyyttinsä tekevistä areenoista valtaosa perustuu tosielämän vastineisiin, kuten legendaariset Daytona, Monza ja Brands Hatch. Mainittavimman poikkeuksen lisensoituihin leikkikenttiin muodostaa kehittäjien visioima ja varsin näyttävä Rio De Janeiron katurata, joka juontaa juurensa ensimmäisen Forzan aikoihin.

Fanien toiveiden kuunteleminen konkretisoituu yö- ja sadekisojen lanseerauksena. Vaikka olosuhteet eivät vaihdukaan dynaamisesti kesken ajon, on molempien toteutukseen selkeästi panostettu. Pimeällä joutuu turvautumaan ajovalojen tukeen, sillä mistään puolihämärässä kruisailusta ei ole kyse. Rata-alueiden valaistuilla osuuksilla jälki näyttää upealta. Erityismaininta menee Yas Marinan hulppeille rakennelmille, kun miljardipuitteiden väriloisto toistetaan kaikessa komeudessaan. Sadekeliä leimaavat ajorytmiä sekoittavat lätäköt, jotka saattelevat auton äärimmäisen helposti luisuun. Efekti tuntuu jopa arcademaisen liioitellulta, mutta se tekee koiranilmalla kisaamisesta aidosti hauskaa. Vesikelin usvainen olemus on niin ikään kaunista katseltavaa ja vailla huolta ruudunpäivityksen kyykkäilystä.

Vaikka autolistan pituus ei paperilla hätyyttele genren piikkipaikkaa, aidosti erilaiset korimallit huomioiden tarjonta vakuuttaa. Yhtä kotteroa ei kierrätetä loputtomiin monilla variaatioilla kikkailemalla, vaan mielenkiintoinen kattaus ulottuu vuosikymmenten aikajanalle aina 40-luvun yksittäisistä klassikoista aina nurkan takana häämöttäviin konsepteihin saakka. Pääpaino pidetään edelleen länsimaisessa kalustossa, mutta myös japanilaisinsinöörien luomuksia esitellään vino pino.

Soolosuharia motivoimassa

Autovalikoimaa pääsee käyttämään monipuolisesti uramoodin syövereissä. Kaikki sarjan aiemmat nimikkeet eivät ole onnistuneet koukuttamaan yksinäistä suhaajaa toivotulla tavalla, ja etenkin viidennen osan häröpallomainen rakenne pakotti etsimään motivaation pelkästä ajamisen riemusta. Tällä kertaa Turn 10 nojautuu lineaarisempaan tyyliin, joka kieltämättä toimii. Peruskisat jaetaan viiteen pääkategoriaan autojen luonteiden mukaan, ja nämä haarautuvat edelleen pienempiin osioihin. Etenemisessä säilyy jatkuvasti punainen lanka matkalla kohti ripeimpiä ohjuksia. Pelaajaa ei pakoteta tietyn merkin tai mallin rattiin, vaan valinnanvaraa jätetään riittävästi. Kokonaisuudet pidetään silti sopivan selkeinä ähkyn välttämiseksi. Kunnolliset sarjataulukot mestaruuspyttyineen jäävät sen sijaan yhä toivomuslistalle, sillä ”aja kolmen parhaan joukkoon” -tavoitteet eivät varsinaisesti kannusta raivokkaaseen loppukiriin ykköspaikasta.  

Menoa sävyttävät erikoishaasteet jaotellaan omaan Showcase-lokeroonsa, josta mielenkiintoisia tapahtumia pääsee poimimaan oman maun mukaisesti. Valikon alta paljastuu muun muassa Top Gearin lisenssiä hyödyntäviä tempauksia, kuten esimerkiksi kilvanajoa The Stigiä vastaan tai päättömämpää huvittelua autokeilailun muodossa. Showcase-tapahtumissa autovalintaan tai säätöihin ei pääse vaikuttamaan, mikä viimeistään pakottaa kokeilemaan kalustoa oman mukavuusalueen ulkopuolelta.

Turn 10 ottaa yksinpelin kiinnostavuuskertoimen lisäämisen ilmeisen vakavasti. Forza Horizon 2:n maailmasta lainataan palkintoruletti tasonnousujen yhteyteen, kun arpajaispalkintoina jaetaan menopelejä tai käteistä. Uutena jippona kisoja voi halutessaan maustaa modien avulla. Pelin sisäisellä valuutalla ostettavat modipaketit avaavat erilaisia lisähaasteita sekä -porkkanoita.  Suurempien voittopottien toivossa pystyy esimerkiksi karsimaan renkaiden pidosta tai pakottaa kaikki ajamista helpottavat avut pois päältä. Vastaavasti pärjäämismahdollisuuksiaan voi parantaa jarrutustehoa lisäämällä ja lähtöruutuaan parantamalla. Olosuhteita muokkaavat temput tuntuvat hieman päälle liimatulta idealta muutoin realismia tavoittelevassa kokonaisuudessa. Toisaalta modeja ei ole pakko käyttää, eikä niistä onneksi näkynyt vilaustakaan verkkotaistojen puolella.

Asfaltti hyppysissä

Loistava ajotuntuma on aina ollut Forzan suurin vahvuus ohjaustavasta riippumatta. Kuudes osa ei puukota hyväksi havaittua kaavaa liian syvältä, mutta ajoavut poiskytkettyinä meno tuntuu aiempaa dynaamisemmalta. Padillakin veivatessa takavetoiset kulkupelit lähtevät herkemmin hallittuihin sivuluisuihin, mikä tekee ajamisesta nautittavampaa. Tiukempi fysiikanmallinnus on aistittavissa kanttareiden ylityksissä, kun uhkarohkeat oikomisyritykset päättyvät usein nolosti. Vakiorenkailla pidon vähentymisen huomaa pidentyneinä jarrutusmatkoina etenkin painavammilla kieseillä. Kokonaismassa vaikuttaa myös mutkissa sukkuloinnin sujuvuuteen, minkä vuoksi moottoritehoiltaan suuresti toisistaan eroavat kilpakumppanit muodostavat silti tiukkoja taistelupareja radalla.

Miltei piirrosmainen yleisilme peritään sarjan edellisistä osista, mutta rataympäristöihin saadaan kaivattua lisätunnelmaa yksityiskohtien avulla. Dramaattisemmat valaistusolot ja pienet lisät efektipuolelle, kuten usva tai tuulessa lentelevät lehdet, saavat maailman näyttämään elävämmältä. Forza 5:ssä häirinneet siellä täällä repsottavat reunat on niin ikään siistitty, ja kliinisempi jälki tekee puolestaan hyvää autojen ulkonäölle. Kaikkia menopelejä pääsee jälleen pällistelemään lähietäisyydeltä esittelytilassa, joka viimeistään paljastaa niiden mallintamiseen kulutetun ajan. Tekoälyn toiminta otti ison loikan jo viime kerralla, kun pelaajien ajotapoja imitoiva Drivatar-ominaisuus esiteltiin. Jatkojalostuksen seurauksena kilpakumppanit tekevät nyt aiempaa enemmän ”inhimillisiä" virheitä, ja konekuskeja vastaan kisaaminen on aidosti viihdyttävää. Immersiota rikkoo ainoastaan satunnaisesti karkumatkalle lähtevä kärkikuski, joka saattaa ajaa sekuntitolkulla kovempia kierrosaikoja kuin seuraavaksi taitavin virtuaalikaahari.

Valittamisen vaikeus

Konekuskien kehumisesta huolimatta parhaimmat väännöt koetaan kanssasuhareita vastaan, ja moninpelin tarjontaa laajennetaan entisestään. Luokkakohtaisten kisojen ja hauskanpitoon keskittyvien autohippojen ohella esitellään liigatapahtumat, joiden sisältöä vaihdellaan parin viikon välein. Toimivuuden kannalta verkkomittelöt eivät jättäneet muutaman illan perusteella toivomisen varaa, vaikka ennen julkaisua seura koostui ainoastaan keräilypainoksen turvin kurvailleesta joukosta. Pelaajamäärän nosto 24 henkeen aiheuttaa sen sijaan ristiriitaisia tuntemuksia. Kyseisen määrän mahduttaminen yhteen sessioon on teknisesti hieno saavutus, mutta takarivistä ensimmäisen mutkan kaaosta lähestyttäessä mieleen hiipii ajatus, että suppeammallakin lähtöruudukolla pärjää. Tiiviin kaveriporukan kesken ongelma poistuu kuin itsestään. Yhteisöllisyyttä korostetaan tutusti Rivals-tilassa, jossa kaverilistan tulostaulujen kärkipaikan tavoittelu on edelleen huolestuttavan koukuttavaa.

Forza Motorsport 6 on äärimmäisen monipuolinen ja onnistunut katsaus autoilun maailmaan. Project CARS kattaa vakavahenkiseen moottoriurheiluun liittyvät nyanssit selvästi tiukemmalla otteella, mutta Turn 10:n luomus tarjoaa kosolti enemmän fiilistä autoista ylipäätään kiinnostuneille. Rakkaudella mallinnetut peltilehmät yhdistettyinä huikeaan ajotuntumaan, hienosti toimivaan tekoälyyn, laajoihin kustomointimahdollisuuksiin ja kaikin puolin hiottuun kokonaisuuteen jättävät hyvin vähän valittamisen aihetta. Huolellinen panostus ulottuu jopa sulavampiin valikkorakenteisiin ja trimmattuihin latausaikoihin saakka. Näillä meriiteillä Forza 6 nousee nykyisen konsolisukupolven ehdottomaksi mittatikuksi kaahauspelien saralla.

 

 

ladataan kommentteja...