Big Boss

Hiipien maailmaa pelastamaan

Omat kokemukseni Metal Gear Solidista ovat vuosituhannen vaihteesta ensimmäiseltä pleikkarilta. Muistan, että se oli hyvä peli, mutta en koskaan läpäissyt sitä. Ehkäpä siksi, että herkkä liipaisinsormeni ei sovi yhteen hidastempoisen hiiviskelyn kanssa. Koko pelisarjan ideanahan on hiipiä vihollislinjojen läpi huomaamatta. Uskalsin kuitenkin ottaa haasteen vastaan ja syöksyä lähes ensikertalaisena Metal Gear Solid V: The Phantom Painin kimppuun.

Ryömien eteenpäin

Sankarimme herää koomasta yhdeksän vuotta Ground Zeroesin tapahtumien jälkeen. Koko maailma tuntuu olevan miehen perässä. Phantom Painin alku on kuin hidas vuoristorata, joka ryömii eteenpäin. Pienet yksityiskohdat sekä yllättävät käänteet pitävät kuitenkin mielenkiinnon yllä, mikä on hyvän tarinan merkki. Hidas tahti lataa myös tunnelmaa sopivasti siihen hetkeen, kun helvetin portit aukeavat ja peli lähtee kunnolla käyntiin. Toiminnan taso yltääkin parhaimmillaan Call Of Dutyn tasoiseen rymistelyyn, kunnes rauhoittuu tyylikkäästi. Kokonaisuutena alku on yksi pelihistorian vaikuttavimmista.

Prologin jälkeen pelaaja sekä uskollinen valkea ratsu heitetään keskenään Neuvostoliiton miehittämään Afganistaniin. Tuntuu kuin Deus Ex:n päähahmo olisi istutettu Red Dead Redemptionin maailmaan. Vahva mielleyhtymä tulee myös Far Cry -sarjan uusimpiin osiin, sillä miljöö on täynnä vihamielisiä vartioasemia, jotka käyvät harjoittelusta ennen tehtävien suorittamista. Vaihtelun vuoksi välillä käydään seikkailemassa Afrikan viidakoissa, mikä piristää mukavasti hieman yksitoikkoisen aavikon jälkeen.

Kotipesä

Onnistunut tehtävä lähtee tiedustelusta. Informaatiota antavat kiikarit ovatkin yksi tärkeimmistä työvälineistä. Niiden avulla voi merkata viholliset ja kysellä lisätietoja kohteessa näkyvistä asioista. Toki mikään ei estä pelaajaa ryntäämästä viholliskylään aseet laulaen, mutta se on erittäin työläs tapa läpäistä Phantom Pain. Myös tehtävän jälkeen jaettavat pisteet ovat huomattavasti pienemmät rymistelijällä kuin huomaamattomalla hiipijällä.

Juonen edetessä tehtäviin saa mukaan kavereita, jotka tukevat hyvin erilaisia pelityylejä. Koiran voi usuttaa harhauttamaan vartijoita, tai jos haluaa rymistellä, niin D-Walker -robottikävelijä on oikea työkalu siihen. Myös ase- ja varustevalikoima kasvaa koko ajan tarjoten monipuolisia vaihtoehtoja nukutuskivääristä sinkoon.

Metal Gear Solid V on paljon muutakin kuin hiippailua ja vihollisten neutraloimista. Se sisältää myös hitusen draamaa sekä pienimuotoista managerointia. Sarjaan tutustumattomalle juoni menee suurelta osin ohi, mutta siinä pysyy silti mukana. Välivideoiden ja keskusteluiden lisäksi tarinaan voi syventyä kuuntelemalla kasetteja, jotka sisältävät runsaasti mielenkiintoista tietoa.

Ensimmäisten tehtävien jälkeen pelaajan käyttöön avautuu kokonainen tukikohta, jota itse hallitaan ja kehitetään. Kotipesän kautta organisoidaan tehtävien kuljetukset sekä tukijoukot ja tarvikelähetykset. Tukikohdan, varusteiden sekä armeijan kehitys tapahtuu tehtävistä saatavan rahan ja maailmasta löytyvien kasvien, timanttien ja tarvikkeiden avulla. Lisäksi vihollisia voi värvätä omiin joukkoihinsa ja jopa eläinten pelastaminen hyödyttää pelaajaa. Omia alaisia täytyy käydä välillä myös tervehtimässä, jotta moraali pysyy korkealla.

Sulava kokemus

Metal Gear Solid V on todella komea heti ensihetkistä lähtien, eikä äänimaailma häviä ulkoasulle tuumaakaan. Varsinkin ihmisten kasvot ja liikkeet on mallinnettu tyylikkäästi, mutta myös laajan aavikon näkeminen ensi kertaa tekee vaikutuksen. Ääninäyttelijöinä on kovia nimiä, joista nimekkäimpinä mainittakoon Kiefer Sutherland niukkasanaisena Snakena sekä Troy Baker Ocelotin roolissa. Herrat ja rouvat hoitavat roolinsa moitteetta, mutta todellisen vaikutuksen tekevät pelin muut äänet. Pressu lepattaa levottomasti tuulessa, ilmastointilaite hurisee katolla ja kaukaisuudesta kuuluu ulvontaa. Pimeässä virtuaalipusikossa kykkiminen ei ole koskaan ollut näin tunnelmallista.

Kontrollit toimivat pääosin erittäin sulavasti, mutta pieniä ongelmia ilmenee varsinkin, kun pitäisi päästä nopeasti pois vihollisen näkökentästä. Piiloutuminen kun ei tapahdu nappia painamalla, vaan yksinkertaisesti liikkumalla seinää päin. Hahmo ei aina asetu piiloon ja jää tököttämään varsin näkyvästi suojan eteen. Myös hyppynapin puute aiheuttaa välillä ongelmia. Avoin maailma ei olekaan kovin avoin, kun kaikkien esteiden päälle ei voi kiivetä.

Vaikeustaso on paikoitellen armoton, mutta peli onneksi kertoo kaiken oleellisen toiminnoista ja antaa jopa etenemisvinkkejä. Helpotuksiakin saa halutessaan. Reflex-mode hidastaa aikaa vihulaisen yllättäessä ja näin pelaajalla on mahdollisuus reagoida ennen kuin vihollinen tekee hälytyksen. Toinen suuri helpotus on hieman nolo kanahattu, jota voi hyödyntää tehtävän epäonnistuessa. Uudella yrityskerralla vihulaisten havainnointikyky on heikentynyt ja sankarille sallitaan kolme paljastumista. Vuorokaudenajalla ja sääoloilla on myös suuri merkitys tehtävien sujumisessa, joten yön pimeyttä, hiekkamyrskyjä sekä rankkasadetta kannattaa hyödyntää.

Särmät

Täysin ongelmattomasti ei tämänkään pelin julkaisu sujunut, mutta suurimmat bugit saatiin korjattua nopeasti. Viilaamista kuitenkin riittää vielä. Arvostelusession aikana peli jäätyi pari kertaa, viholliset jämähtivät kerran paikalleen, välivideot jäivät puuttumaan muutamaan otteeseen ja tehtävien kohteet olivat välillä kadoksissa. Kaikki edellä mainitut aiheuttivat hermojen kiristystä sekä ajanhukkaa, kun piti palata tehtävässä edelliseen tallennuspisteeseen.

Suuri kummastuksen aihe on manuaalisen tallennusmahdollisuuden puute. Automaattitallennus toimii harvakseltaan ja pitemmissä tehtävissä tämä on ongelma. Joskus vain tulee niitä tilanteita, että pelaaminen on lopetettava heti. Phantom Painin kohdalla tämä voi tarkoittaa jopa tunnin etenemisen hukkaan heittämistä. Oudoin asia systeemissä tulee vastaan, kun kuolee kesken tehtävän ja joutuu palaamaan edelliseen tallennukseen. Merkatut viholliset ja esimerkiksi rikotut valaisimet jäävät muistiin, mikä tuntuu pienimuotoiselta huijaamiselta.

Moninpeli on tällä hetkellä tynkä eikä tarjoa juurikaan lisäarvoa yksinpelin päälle. Tarkoituksena on hyökkäillä toisten tukikohtiin ryöstöretkille ja saaliin voi käyttää omien joukkojen ja rakennusten paranteluun. Varsinainen kilpailullinen moninpeli Metal Gear Online on luvattu saapuvaksi lokakuun aikana ja se vaikuttaa lupaavalta.

Melkein täydellinen

Metal Gearin konkareiden mielipide tuntuu olevan jakaantunut ylistäjiin ja nurisijoihin. Sarjasta irrotettuna yksittäisenä teoksena Metal Gear Solid V: The Phantom Pain on kuitenkin yksi vuoden parhaista julkaisuista. Kaikesta paistaa läpi rakkaus peleihin, ja tekijöillä on ollut mukana rutkasti huumoria, mikä näkyy monissa yksityiskohdissa.

Phantom Painia voi suositella myös aiemmin Metal Gear Solidiin tutustumattomalle. Etenemistahdin saa päättää itse ja maailma imaisee mukaansa. Pelattavaa ja tutkittavaa sisältöä on hirmuinen määrä eikä tarinakaan pääty lopputeksteihin. Homma sujuu pääosin sulavasti ja kaikki palaset tuntuvat olevan oikeilla paikoillaan. Kokonaisuus on hiottu lähes täydelliseksi, mutta ilmeisesti kiireisen julkaisuaikataulun vuoksi muutamia ikäviä särmiä on jäänyt.

 

Kirjaudu kommentoidaksesi