GravityRush

Gravity Rush

Helmikuussa Japanissa julkaistun Gravity Rushin piti alun perin olla PlayStation 3 -peli. Konsepti toimisi varmasti myös Sonyn kotikonsolilla, mutta Vitan mahdollisuudet ohjausvaihtoehtojen suhteen antoivat vielä viimeisen silauksen. Näin Eurooppalaisen pelaajan näkökulmasta, hyvää kannatti todellakin odottaa.

Vapauden huumaa

Gravity Rush yllättää monipuolisuudellaan. Erityisesti kauhupelien (Siren-sarja, Silent Hill) parissa kunnostautuneet ohjaaja Keiichiro Toyama ja käsikirjoittaja Naoko Sato ovat hypänneet ulos mukavuusalueeltaan ja luoneet jotain tyystin erilaista. Mukaan mahtuu muun muassa tasohyppelyä, avoimen maailman seikkailua, kolmannen persoonan toimintaa ja roolipelielementtejä. Osa-alueita yhdistelemällä tekijät niputtavat yhteen mukaansa tempaavan seikkailun, jossa vain taivas on rajana – kirjaimellisesti.

Pelaajan ohjaama Kat-tyttönen herää tuntemattomasta leijuvasta kaupungista muistinsa menettäneenä. Hän törmää outoon kissaa muistuttavaan olentoon, joka antaa nuorelle naiselle erikoisen kyvyn: mahdollisuuden manipuloida painovoimaa. Katia ja hänen uusia voimiaan tarvitaan, sillä kaupungin ympärillä velloo kummallinen myrsky, joka on tuonut mukanaan vihamielisiä Nevi-hirvityksiä. Tekemistä riittää aina simppeleistä asukkaiden ongelmista tulevaisuutta muuttaviin merkkitekoihin. Hieman erikoisista lähtökohdista ponnistava tarina käynnistyy hitaasti, mutta vauhtiin päästyään konsolia on vaikea laskea käsistään. Vaikka tarinan taustalta voi poimia juonittelua, ihmisarvon lyttäämistä ja muita aikuisempia teemoja, perusajatus hämmentyneestä nuoresta naisesta etsimässä itseään on helposti lähestyttävä. Katiin samaistuu.

Gravity Rushin todellinen nerokkuus paljastuu avoimesta maailmasta ja Katin tavasta liikkua paikasta toiseen. Muuttamalla painovoiman suuntaa Kat voi ”lennellä” mielin määrin ympäri kaupunkia. Tosin rajoittavana tekijänä toimii sangen armollinen painovoimamittari. Jos mittari pääsee valahtamaan nolliin, painovoima palautuu takaisin normaaliksi. Kun katutasoon mätkähtämisestä ei menetä edes energiaa, ainoa huolenaihe on pohjattomaan tyhjyyteen tippuminen. Lentelyn huolettomuus tekee hommasta monin verroin hauskempaa.
 
Mahtava vapauden tunne tuo mieleen Assassins Creedin ja sen isot kaupungit lukuisine etenemismahdollisuuksineen. Tietysti tällä kertaa liikkuminen on vieläkin vapaampaa. Painovoiman suuntaa muuttamalla Kat voi lentelyn sijaan myös juoksennella seiniä ja kattoja pitkin. Tällöin hypyt sekä muu liikkuminen noudattelevat sen hetkisiä fysiikan lakeja. Lentely on myös tehty ohjattavuudeltaan mahdollisimman helpoksi. Kat leijuu, putoaa ja liukuu näppärästi olkanäppäinten, analogitattien ja kosketusnäyttökontrollien avulla. Suuntavaiston hukkuessa painovoima palautuu normaaliksi napinpainalluksella. Muutama ensimmäinen tunti kuluukin vain ihastellessa avoimen maailman mahdollisuuksia uutta liikkumistapaa hyödyntäen.

Tekemisen vapautta

Tehtävärakenne ja sitä myötä juonenkuljetus muistuttavat perinteistä avoimen maailman peliä. Kartalta näkee juoni- ja sivutehtävät sekä muut mielenkiinnon kohteet. Tehtävien välillä kaupungissa voi liikuskella vapaasti suorittaen haasteita ja keräten kokemuspisteinä toimivia jalokiviä. Valitettavasti kaupunki on muuten varsin staattinen. Asukkaat elävät omaa elämäänsä ja vain harvoille voi puhua. Mitään kauppoja tai muitakaan aktiviteetteja ei tarjota, eikä taloihin pääse sisään. Silti paikkojen tutkiminen on yllättävän hauskaa, kiitos painovoimalla kikkailun.

Tarinaa viedään eteenpäin ilahduttavan monipuolisilla tehtävillä. Pelaajan pitää muun muassa palauttaa myrskyn silmään imeytyneitä kaupungin osia, pysäyttää mestarivaras ja selvittää tiensä takaisin todellisuuteen unenomaisista maailmoista. Toisistaan eroavat tehtävät yhdistelevät onnistuneesti erilaisia lajityyppejä. Välillä hiippaillaan vartijoiden ohi, kun taas toisinaan potkitaan Nevi-otuksia kuonoon oikein olan takaa. Mukaan mahtuu myös tasohyppelyä ja kevyttä pulmanratkontaa. Kun soppaan lisätään vielä perijapanilaiseen tyyliin ylilyödyt suuren mittakaavan pomotaistelut, vasta-argumentteja pelin monipuolisuudesta on vaikea esittää.

Gravity Rush on enemmän avoimen maailman hiekkalaatikko kuin roolipeli, vaikka Katin kykyjä voikin kehittää. Varsinkin painovoimaan liittyvät kyvyt näkyvät heti pidempänä leijumisaikana ja nopeampana painovoimamittarin palautumisena. Matkan varrella opituille erikoisliikkeille ja perushyökkäyksille on myös omat kehityspolkunsa. Mitään tilastokikkailua on turha odottaa, eikä missään edes mainita, kuinka paljon kyky kehittyy tason noustessa. Roolipelilliset elementit jäävät siis loppujen lopuksi hyvin pieneen osaan, eikä niitä oikeastaan kaipaakaan. Onhan se mukavaa, kun hahmo kehittyy pelin edetessä, mutta Gravity Rushin todellinen koukku piilee ihan muualla.

Peli hyödyntää niin ikään Vitan gyroskooppia. Varsinaiset pelilliset avut jäävät konsolin kallisteluun painovoimaliu’un aikana, mutta kallistussensorin avulla pystyy myös kääntelemään kamerakulmaa sekä sarjakuvamaisten välinäytösten että ilmalentojen aikana. Ominaisuus on ympätty mukaan varsin saumattomasti, ja se jopa toimii niin hyvin, että konsolia kääntelee huomaamattaan.

Vapauttavan upea kokemus

Gravity Rushista on vaikea olla pitämättä. Sen tyylikäs piirrosmainen ulkoasu yhdistettynä harmonisiin sävelmiin kutsuvat luokseen. Ruosteenruskea teollistunut mutta silti vanhassa ajassa elävä leijuva kaupunki tarjoaa loistavat puitteet sankariteoille. Väriteemoiltaan ja äänimaailmoiltaan toisistaan erottuvat korttelit sekä mystinen kaupungin alla avautuva tyhjyys pitävät sisällään mukavasti erilaisia maisemia pelaajan ihmeteltäväksi.

Pelin pelaa läpi kymmenessä tunnissa. Kaikki sivutehtävät suorittamalla ja kerättävät keräämällä aikaa voi varata vielä toisen mokoman. Pituus on sopiva, kun tarinan läpäistyäänkin pääsee seikkailemaan ympäri kaupunkia. Jos jotain negatiivista pitää keksiä, niin sivutehtävissä olisi saanut olla enemmän vaihtelua, eikä hivenen interaktiivisempi kaupunki olisi ollut pahitteeksi. Pienet kauneusvirheet sivuttaa kuitenkin helposti muuten loistavassa kokonaisuudessa. Gravity Rush todella näyttää, mihin Sonyn uusi käsikonsoli pystyy.

Galleria: 

Kommentit

Paljonko tämän virallinen hinta tulee olemaan Eurostoressa, kun peli julkaistaan kesäkuussa? Ei niin, että sillä olisi väliä, koska Gravity Rush on pakkohankinta, mutta arvosteluun voisi mielestäni lisätä tuon pienen lisäinfon.

Ah, tule jo kesäkuun 13 päivä!

Ehdottomalta pakko-ostokseltahan tämä vaikuttaa.

Hyvä arvostelu.

Little_big-MAD: Maahantuojalta saamani tiedon mukaan Gravity Rushin suositushinta on 42,95 e, mutta se tarkoittanee nimenomaan fyysistä versiota. Mutta jossain tuossa 40-45 euron kieppeillä varmastikin on myös Storessa.

^Iso kiitos, TT-2k!

Olisi ollut aikamoista ryöstöä pyytää tästä yli 50 euroa, vaikka kyseessä saattaakin olla kenties paras Vita:n yksinoikeus tähän mennessä.

Pidetään peukkuja tuolle 42 euron hinnalle myös storen kohdalla. Jesh. About 9 päivää valmiin version EU -julkaisuun! Odottavan aika on pitkä ja raastava. =/ Ensimmäistä kertaa elämässäni en halua ladata saatavilla olevaa demoa.

Ainakin voi päätellä että markkinointiosasto on tehnyt tehtävänsä hyvin

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi