Rhythm Thief & the Emperor’s Treasure

Musiikin ja videopelien yhdistelmä tuo ensimmäisenä mieleen muovikitaran rämpytyksen, mikkiin hoilaamisen tai tanssimisen ruudulla näkyvien liikkeiden tahtiin. Vähemmälle huomiolle jääneet juonivetoiset rytmipelit ansaitsevat silti paikkansa guitarherojen, singstarien ja dancecentralien rinnalla. Rhythm Thief & the Emperor’s Treasure osoittaa, että musiikista voi nauttia myös mielenkiintoisen tarinan kera.

Pariisin vallankumous

Rhythm Thief & the Emperor’s Treasure yhdistää onnistuneesti historian tunnettuja henkilöitä ja tuttuja nähtävyyksiä varsin korkealentoisiin juonikoukeroihin. Keisarin aarretta metsästäessä piipahdetaan muun muassa taidemuseo Louvressa ja Eiffel-tornissa. Matkan varrella törmätään kuolleista heränneeseen Napoleon Bonaparteen ja tutustutaan aurinkokuningas Ludvig XIV:n mystisiin aarteisiin. Tarinan keskipisteessä häärii Raphael-niminen nuorukainen, jonka isä jätti tämän kolme vuotta sitten. Tilanteen niin vaatiessa Raphael muuttuu mestarivaras Phantom R:ksi apunaan uskollinen koira Fondue. Paljastamatta sen enempää tarinan yksityiskohtia Phantom R:llä on hyvä syy ensin varastaa ja sitten palauttaa tunnettuja taideteoksia. Seuratessaan isänsä jalanjälkiä Raphael saa kintereilleen Pariisin poliisivoimat ja seurakseen orvon viulisti Marien.

Sympaattiset henkilöhahmot ja tunnistettavat Pariisin miljööt pitävät lennokkaan tarinan hyvin kasassa. Vaikka välillä seikkailu johdattelee pelaajan synkkienkin asioiden äärelle, Rhythm Thief & the Emperor’s Treasuren pelaaminen nostaa lähes poikkeuksetta suupielet ylöspäin. Tarina on omalla tavallaan hellyttävä. Tunnelman luonnissa auttavat värikylläinen ulkoasu ja rytmipelille niin kovin tärkeät onnistuneet musiikkiraidat. Klassisen rauhallisesta sinfoniasta kevyeen poppiin vaihtelevat kappaleet eivät välttämättä ole mitään unohtumattomia hittejä mutta sopivat peliin erinomaisesti. Rytmit ovat selkeitä, joten vähän heikommallakin sävelkorvalla varustettu rytmivaras saa biitistä kiinni.

Pelin rakenne ja graafinen ulosanti tuovat hyvin vahvasti mieleen Professor Layton -pelisarjan. Tällä kertaa pulmanratkonnat on tosin korvattu rytmipeleillä. Toisaalta mukaan mahtuu myös kevyitä musiikin ympärillä pyöriviä aivopähkinöitä. Valitettavasti pelaaja ohjataan hyvin suoraan ratkaisun äärelle, joten älynystyröitään ei tarvitse rasittaa. Piirrostyylinen grafiikka, juonen kuljetus animehenkisin välinäytöksin ja jopa kartalla liikkuminen ovat kuin suoraan Professor Layton -peleistä. Toisaalta jos kopioidaan, miksei kopioitaisi parhaalta. Rhythm Thief & the Emperor’s Treasure tempaisee yhtä vahvasti mukaansa kuin Laytonin pulmanratkontaseikkailut.

Musiikin tahdissa

Ranskan pääkaupunki tarjoaa rutkasti tutkittavaa ja kerättävää. Lähes jokaisessa kadunkulmassa on henkilö, jolle voi jutella. Peliin on piilotettu kolikoita, joilla on mahdollista ostaa erilaisia apuja vaikeimpiin rytmipelihaasteisiin. Lisäksi Pariisin kaduilta löytyy kadonneita sävellyksien palasia ja musiikkilevyjä. Vaivannäkö palkitaan. Suoriutumalla hyvin rytmipeleistä tai keräämällä kaikki piilotetut esineet peliin aukeaa bonuskenttiä. Uudelleenpeluuarvoa nostaa myös StreetPass-toiminto, jonka avulla pelaajat voivat jättää haasteita tapaamilleen pelureille. Peli tukee niin ikään langatonta lähiverkon moninpeliä, jossa pelaajat pääsevät kisailemaan toisiaan vastaan yksittäisissä rytmipeleissä.

Tarinan ja onnistuneesti luodun miljöön ohessa myös rytmipelit viihdyttävät. Noin 50 minipeliä asettavat pelaajan muun muassa pakenemaan poliiseja, taistelemaan vihollisia vastaan, soittamaan viulua ja lentelemään riippuliitimellä. Kohtauksia yhdistää musiikin tahdissa tapahtuvat nappien painallukset ja kosketusnäytön naputtelut. 3DS:n liikkeentunnistusta käytetään myös hyväksi, mutta tarkkaa ajoitusta vaativissa haasteissa käsikonsolin kallistelu on liian epätarkka ohjausvaihtoehto. Onneksi liikkeentunnistusta hyödynnetään vain harvoin. Muuten kontrollit toimivat lähes moitteettomasti.

Erilaisia minipelejä ei ole missään nimessä liikaa, mutta ne muuttuvat sopivasti pelin edetessä. Pienillä variaatioilla, kuten lisäämällä ajojahtiin mukaan toinen ohjattava hahmo tai nostamalla taustalla soivan musiikin tempoa tekijät onnistuvat pitämään kokemuksen tuoreena. Valitettavasti hieman kummallisesti toimiva arvosteluasteikko vie suurimman ilon suoritusten parantelusta. Vaikeustaso ei ole järin korkea, mutta saadakseen rytmipelistä parhaimman arvosanan vain viimeisellä kolmanneksella tuntuu olevan merkitystä. Muutama ”ohilyönti” viimemetreillä tiputtaa arvosanan hyvästä huonoksi hetkessä.

Rhythm Thief & the Emperor’s Treasure ei yritä keksiä pyörää uudelleen. Se lainaa rakenteensa ja ulkoasunsa Professor Layton -pelisarjalta, eivätkä rytmikkäät minipelit tuo juurikaan uutta lajityyppiinsä. Toisaalta toteutus on muutamaa pientä töyssyä lukuun ottamatta varsin mallikasta. Mielenkiintoinen tarina, onnistuneet biisit ja värikäs ulkoasu tyylikkäine välinäytöksineen tarjoavat loistavat puitteet seikkailulle. 3D-efekti saa välinäytökset näyttämään entistä paremmilta mutta tekee pelin muuten hieman rosoisen näköiseksi. Mitään varsinaista lisäarvoa kolmiulotteisuudella ei saavuteta. Sitä voitaneen pitää hyvän pelin merkkinä, että heti kahdeksantuntisen yksinpelin jälkeen jää kaipaamaan Raphaelin edesottamuksille pikaista jatkoa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi