Gun länsi oli willi

Colton White elelee isänsä Nedin kanssa Montanan jyhkeissä maisemissa, metsästellen, kalastellen ja opetellen ampumaan sekä kiväärillä että revolverilla. Coltonilla ei ole huolen häivää elämässä, mitä nyt joskus hirvijahdin lomassa hyökkivät susilaumat ja satunnaiset karhut aiheuttavat ylimääräistä sydämentykytystä. Mutta elämä ei voisi olla juurikaan parempaa 1800-luvun loppupuolella elelevälle nuorukaiselle.

Kaikki muuttuu kuitenkin kohtalokkaalla siipirataslaivamatkalla, kun hurjapäinen sotilasjoukko hyökkää matkustajien kimppuun tarkoituksenaan varastaa salaperäinen esine, jota Ned ja hänen rouvaystävänsä jemmaavat laivan kassakaapissa. Taistelun tuoksinassa laiva vähän räjähtää, isäpappa jää vihollislauman alle ja Colton lähtee selvittämään esineen arvoitusta. Kosto päällimmäisenä mielessään Colton matkaa kohti Dodge Cityä, jonka saluunasta alkaa monia käänteitä sisältävä seikkailu...

Hevosen luvaton käyttöönotto

Activisionin tytäryhtiö Neversoft on tunnetuin Tony Hawk -sarjastaan, mutta vihdoin puljulta on tullut jotain aidosti uuttakin. Modernista extremestä on siirrytty vähän vanhanaikaisempaan menoon kun lauta vaihtuu kauramoottoriin ja suurkaupunki aavikkoon. Tarinan työstämiseen on haettu ammattiapua, ja käsikirjoittajaksi Guniin onkin saatu muun muassa Zorron naamion ja The Doorsin kirjoittajana tunnettu Randall Jahnson. Elokuvapuolelta on haalittu pelintekoon muutakin laatuväkeä, ääninäyttelijöinä pelissä esiintyy Ron Perlman (Hellboy, Kadonneiden lasten kaupunki), Brad Dourif (Taru sormusten herrasta, Deadwood), Lance Henriksen (Millennium, Aliens) ja Tom Skerritt (Rooman sheriffi).

Elokuvamaisuus leimaa hienosti koko peliä, alkuteksteistä lopputeksteihin. Vaikka pelaaja saakin suurimman osan ajasta rampata kohtuullisen rajoittamattomasti ympäri pelikenttää, on päätarina hyvin tiukasti ohjattu. Tiukkaa liekaa ei pidä kuitenkaan ottaa moitteena, pikemminkin päinvastoin, sillä karttaa vilkaisemalla pelaaja tietää aina, minne seuraavaksi pitää suunnistaa, jotta pääsee kulkemaan tarinassa eteenpäin. Kaiken huipuksi jopa liikkumistarve rastilta toiselle on minimoitu: seuraavaan tarinatehtävään pääsee hyppäämään suoraan kartalta. Jos siis ei kiinnosta ratsastaa pitkin preeriaa etsimässä tekemistä, on GUN erinomaisen toimiva peli.

Pelkät tarinatehtävät voi osaava cowboy suorittaa helposti yhdessä illassa, jos sille päälle sattuu, joten peliin voi hakea lisää pituutta suorittelemalla erilaisia sivutehtäviä. Näitä löytyykin monenlaista. Kaupungeissa voi käydä jelppimässä paikallista sheriffiä esimerkiksi rauhoittelemalla kapakkatappeluita, palauttamalla kadonneita TNT-tynnyreitä omistajilleen ja suojelemalla vasikoiksi ryhtyneitä kriminaaleja. Sieltä täältä löytyy etsintäkuulutuksia, kun milloin mitäkin pahuuksia tehneet lainsuojattomat halutaan raahata käräjille tai mullan alle. Rauhallisempaa tekemistä saa läheiseltä ranchilta, jossa autetaan karjatilallista lehmien ja hevosten kanssa, lisäksi rahaa voi yrittää tienata kultaa kaivamalla tai korttia pelaamalla.

Villiä hurjempi länsi

GUNin päällimmäisenä näkyvä piirre on sen silmitön väkivaltaisuus. Veri roiskuu sekä välivideoissa että pelin aikana, päät poksahtelevat luotien tielle sattuessaan ja maassa ryömivät viholliset huutavat karmivasti kun näiltä revitään päänahkaa irti. Brutaalius näkyy myös henkilöiden asenteissa ja teoissa. Kaikesta tästä johtuen pelille lätkäistyä K18-leimaa ei kannata pitää mitenkään hihasta ravistettuna.

Kuitenkaan GUN ei ole pelkkiä hurmekekkereitä, vaan kaikessa elokuvamaisuudessaan hyvin toimiva peli. Ohjaus on hiottu mahdollisimman sujuvaksi ja vaikka visuaalisella loistolla ei liiemmin mässäilläkään, ajaa grafiikka asiansa varsin mainiosti. Ammattilaisen palkkaaminen käsikirjoittajaksi näkyy sekä laadukkaana tarinana että toimivana dialogina. Ja kun vielä kaiken päälle repliikkejä ovat lukemassa asiansa osaavat näyttelijät, ei lopputulokselle voi antaa kuin kiitettävät arvosanat. On ilo nähdä, että Hollywoodista ei pelipuolelle haalita nykyään pelkästään B-luokan kykyjä paikkailemaan vahinkoja, vaan työtä lähdetään tekemään tosissaan alusta asti.

Toimivaa grafiikkaa ja hienoa näyttelijäntyötä täydentää elävä äänimaailma. Musiikki ja ympäristön äänet ovat omiaan luomaan tunnelmaa, oltiin sitten saluunassa pelaamassa pokeria tai savannilla metsästämässä valkoista puhvelia. Kaiken kruununa muutenkin hauskaa revolverihippaa säestävissä aseiden äänissä on runsaasti cojonesia.

Viheltävät luodit

Pelissä toistuvat asetaistelut ovat muutenkin laadukkaan pelin parasta antia. Alussa käytettävissä olevan kiväärin ja revolverin lisäksi Colton saa pelin aikana käyttöönsä haulikon, tarkkuuskiväärin, jousen ja erilaisia räjähteitä. Lisäksi kunkin kategorian aseet vaihtuvat suoritettujen tehtävien myötä tehokkaampiin, joten loppupeleissä sankari pääsee pudottelemaan pahiksia hevostensa selästä kahdella kuudestilaukeavalla, joista panokset eivät lopu ikinä. Ihanaa!

GUN lanseeraa myös oman versionsa bullet timesta, eli quickdraw'n, jonka aktivoimalla pelaaja pystyy ampumaan nopeammin ja tarkemmin. Harjoittelemalla pelaaja voi pidentää quickdraw-ajan kestoa, ja aikapalkkiin saa aina lisää pituutta ampumalla pahoja jätkiä päähän tai tappamalla monta pahista nopeana sarjana. Vaikka idea on kulunut, on GUNin toteutustapa ilahduttavan toimiva.

GUNin kohdalla lyhyys on kaksiteräinen miekka. Toisaalta pelin tarinatehtävät on mahdollista pelata läpi hyvinkin nopeasti, mutta toisaalta tämä tekee juonenkuljetuksesta ytimekkäämpää. Lisäpituutta peliin saa suorittamalla sivutehtäviä, jotka kehittävät Coltonin tarkkuutta, kestävyyttä ja ratsastustaitoa ja näin helpottavat tarinatehtävien suorittamista.

Helppous on myös kahtiajakoinen juttu: toisaalta kaikki tehtävät ovat ehkä turhankin helposti suoritettavia, mutta toisaalta taas GUN ei aiheuta missään vaiheessa niin monista muista peleistä tuttua turhautumista. Tässä auttaa kunkin tehtävän jakaminen lyhyisiin osuuksiin, joten GUNissa ei vastaan satu tuskastuttavia puolen tunnin tehtäviä, joissa ensimmäisen 29 minuutin jälkeen iskevä äkkikuolema ei pakotakaan aloittamaan koko hommaa
jälleen alusta.

Kourallinen pisteitä

Länkkäripelit ei ole mikään puhkikulutettu lajityyppi, vaikka näitäkin pelejä on ehditty näkemään. Commodore 64:n High Noonista ja Six Gun Shootoutista on päästy paljon eteenpäin (vaikka molemmat hyviä pelejä olivatkin) sekä teknisesti että tarinallisesti. GUNissa toimiva tekniikka lyö kättä toimivan kerronnan kanssa ja lopputuloksena on peli, joka esittää tarinansa elokuvamaisesti kahlitsematta kuitenkaan pelaajaa liikaa.

Helppoudestaan ja lyhyydestään huolimatta - tai niistä johtuen - GUN on erinomaisen toimiva kokonaisuus ja miellyttävä pelikokemus. Kiinnostavan tarinansa vuoksi pelin voi kuvitella hyvinkin pelaavansa parikin kertaa läpi, ja koska vastaan ei missään vaiheessa tule yhtään "tehtävä jonka vuoksi en halua koskea tuohon peliin enää ikinä"-tehtävää, voi uudelleenpeluuarvoa pitää keskimääräistä huomattavasti korkeampana.