Kuvittele virtuaalinen vahakabinetti, jossa on vain muutama nukke. Aika on hidastunut. Päästäksesi pois unettavasta kurimuksesta, sinun on vastattava epämääräisiin kysymyksiin asioista, jotka eivät aina edes kuulu yleistiedon piiriin. Jokaisen kysymyksen ja vastauksen välillä on pohjatonta tuijotusta, joka saa todellisuudentajun hämärtymään. Tervetuloa Haluatko miljonääriksi -videopeliadaptaatioon.

Appeal Games on selvästi yrittänyt jäljitellä alkuperäisen tietokilpailun tunnelmaa, mutta siitä ovat Jaajot kaukana. Iso osa itse ohjelman viihdearvostahan perustuu keskusteluun ja kiusoitteluun vieraiden sekä peli-isännän välillä. Videopeliversiossa tätä ei ole edes yritetty toteuttaa, joten lopputulos on puisevaa robottijenkkaa.

Ohjelman vetäjänä toimii jonkinmoinen tyypillinen kuivakka peli-isäntä, jonka mekaaninen olemus on todella hankalaa katseltavaa. Vuorosanoissa toistuu muutama monotoninen lause, jota seuraa näkymättömän yleisön omituinen hurraus.

Valitse pelitila ja pelaajasi, kaikki ovat yhtä tylsiä

Kaikki alkaa avatarin valinnalla. Pelaajan on valittava itselleen hahmo pönöttämään tuolilla kilpailijan paikalla. Avatarien kirjo ei huimaa päätä, eivätkä hahmojen harvat vuorosanatkaan paljoa rikastuta tunnelmaa. Pelitiloja on muutama erilainen, joista kaikki ovat valitettavasti yhtä masentavia. Soolokokemuksessa vastailet itseksesi kysymyksiin yrittäen voittaa miljoonan. Perhetila on täytetty lapsille sopivilla kysymyksillä, jotka olivat ainakin meidän 14-vuotiaallemme selkeästi liian helppoja.

Moninpelitiloista löytyy vielä yhteispeli, jossa mitellään yhtenä joukkueena pohtien vastausta rinta rinnan. Free For All puolestaan tähtää henkilökohtaisten pisteiden keräämiseen ja Taking Turns perustuu vähiten tietävien pelaajien eliminointiin.

Ajan hengen mukaisesti jopa tästä tekeleestä löytyy myös eräänlainen battle royale. Verkkomoninpelin pitäisi alkaa 99 osallistujasta, joille kaikille esitetään samat kysymykset. Pelaajia oli kuitenkin todella hankala löytää, ja parhaimmillaankin samaan ikeeseen saatiin yhdistettyä vain viisitoista kisaajaa. Kaikkea muuta kuin jännittävästä mittelöstä pudotetaan yksi pelaaja kerrallaan, kunnes viimeinen pystyssä oleva saa yrittää kiivetä rahatikkaita.

Pelin esittelyssä mainostetaan tuhansia kysymyksiä, mutta ilman grindaamista niistä on saatavilla vain murto-osa. Pelin alussa aktivoitavia kysymyspaketteja on valittavissa heikosti, sillä monet niistä on avattava pelivaluutalla. Pelivaluuttaa taasen joutuu ansaitsemaan pelaamalla tätä tuskaista adaptaatiota jopa tuntitolkulla.

Saako kilauttaa kaverille, että tulee hakemaan pois tästä pelistä?

Jotta peli ei vain kävisi liian hauskaksi, on siihen lisätty ajastin. Aikaa vastauksen miettimiseen on todella vähän ottaen huomioon muuten ahdistavan hitaan pelinkulun. Sormen suuhun mennessä voi luonnollisesti ottaa 50/50, kysyä yleisöltä tai jopa kilauttaa kaverille. Oljenkorretkin on tosin toteutettu niin kehnosti, ettei niitä edes huvita käyttää. Pelaamiseen motivoi lähinnä nopeasti loppuun pääsy, ei voittaminen.

Karvasmantelina kakun päällä ovat virheelliset oikeaksi väitetyt vastaukset. Oli sitten kyse kirjoitusvirheistä tai jostakin muusta, ei tämän tietokilpailun faktoihin kannata luottaa heittämällä. Esimerkiksi Pearl Harborin pommituksen kerrottiin tapahtuneen 900-luvulla.

Jotain positiivista lisätäkseni sanottakoon, että tunnari osui kohdilleen. Siinäpä se.

Kirjaudu kommentoidaksesi