Eipä sitä uskoisi, että Kingdom Hearts -sarjan superfani joutuisi sanomaan ikäviä totuuksia saagan uusimmasta osasta: Kingdom Hearts: Melody of Memory ei ole hyvä jatko-osa kaksikymmentävuotiaalle rooliseikkailulle, eikä se ole edes hyvä rytmipeli.
Odotukset, mitä ne on?
Kingdom Hearts: Melody of Memoryn yllätysjulkistus ilahdutti sarjan fanit kaikkialla. Final Fantasya ja Disneytä yhdistävä rooliseikkailu on erikoisten juonikuvioidensa lisäksi myös musiikeistaan erityisen tunnettu. Luulisi, että Melody of Memoryn kaltainen nimike olisi tehty aikoja sitten, sillä roolipelisarja suorastaan pulppuaa musiikillista lahjakkuutta. Kingdom Hearts -sarjan intro-lauluista tunnetun Utada Hikarun lisäksi sarjan vakiosäveltäjä Yoko Shimomura on työskennellyt Square Enixillä säveltäjänä jo vuosia. Hänen sävellyksiään on kuultu Kingdom Heartsin lisäksi muun muassa Mana-sarjassa, Super Mario RPG ja Mario Superstar Saga -nimikkeissä sekä Final Fantasy XV:ssä.
Theatrhythmin musta lammas
Muistojen melodiassa Kingdom Heartsista tutut hahmot seikkailevat kolmen hengen tiimeissä erilaisissa maailmoissa. Näistä noin puolet ovat tuttuja erilaisista Disney-elokuvista ja loput ovat Kingdom Hearts -saagasta tuttuja paikkoja. Jokainen kenttä on pääasiassa yksi kappale, jota pitkin juostaan eteenpäin automaatisesti mätkien hirviöitä ja erilaisia esineitä musiikin tahtiin.
Tässä kohtaamme jo nimikkeen ensimmäiseen ongelmaan. Kentissä kamera on asetettu himpun verran hahmojen yläpuolelle heidän selän taakse. Tästä johtuen ensikertalaisen on hyvin vaikea arvioida, milloin nuotteja edustavat hirviöt ovat lyötävällä etäisyydellä. Kehittäjät ovat ehkä ottaneet tämän huomioon, sillä ajoitusta yritetään helpottaa hirviöiden päällä loistavalla kirkkaalla tähtäimellä, joka pienenee olentojen lähestyessä pelaajaa.. Harmillisesti tämä visuaalinen apu osaa olla melkoinen haitta vaikeammissa tasoissa, kun nuotteja heitetään kasoittain pelaajaa kohti.
Tähtäämisen vaikeutta eivät helpota yhtään epäselvät ohjaustavat. Alun tutoriaalissa opastetaan käyttämään l-, r-, ja a-nappeja hyökkäämiseen riippuen siitä, minkä hahmon kaistalle nuotti osuu. Ihmetyksekseni pystyin kuitenkin huomaamaan, ettei hyökkäysnapeilla ole mitään merkitystä. Kaikki kolme hahmoa voivat tehdä yksittäisen hyökkäyksen mistä tahansa napista. Kahta erillistä hyökkäysnappia pitää painaa vain yhtäaikaisnuottien kohdalla.
Kappaleille on olemassa yhteensä neljä eri vaikeustasoa Beginner, Standard, Proud ja Performer. Performer taso on haastavuutta lisäävä tila, jossa kappaleessa käytettävien nappien määrää on lisätty huomattavasti. Loput kolme vaikeustasoa lisäävät vain nuottien määrää rytmiä vaikeuttaen kuten useissa muissa vastaavissa nimikkeissä. Aikaisemmin mainitsemieni sekavuuksien lisäksi on harmillista, kuinka perusvaikeustasoissa nuotit tuntuvat seuraavan kappaleen rytmiä erittäin sekalaisella tavalla. Beginner ja standard tasot ovat liian tylsiä edes kappaleiden harjoittelua varten, koska nuotit on sijoiteltu niin harvasti.
Peruskenttien lisäksi Melody of Memory heittää pelaajalle lisähaastetta pomoareenoilla ja Memory Dive -tasoilla. Pomoareenoissa taka-alalta eteen tulevien nuottien sijaan nuotit lähestyvät pelaajaa vasemmasta reunasta oikealle. Memory Dive -tasot ovat hyvin samanlaisia peruskappaleisiin verrattuna. Ainoina eroavaisuuksina ovat kävelyanimaation vaihtaminen liitelyyn ja taustakuvan muuttuminen videoiksi sarjan uusimmista osista.
Olin erittäin häkeltynyt siitä, kuinka loistavan Final Fantasy Theatrhythmin ja sen jatko-osan takana olleet kehittäjät voivat suunnitella rytmipelin niin sekavasti. Kingdom Hearts: Melody of Memoryn ongelmat ovat selkeästi esillä, ja pomoareenojen kenttäsuunnittelu vahvistaa mielipiteeni.
Kairi ei ole edes pääroolissa
Melody of Memory luo erityisen happaman maun suuhun fanille, joka on vuosia odottanut näkevänsä Kairin loistamassa. Viisitoista vuotta sitten julkaistu Kingdom Hearts II sisältää loppupuolella kohtauksen, jossa päähenkilöiden paras kaveri – Kairi – saa vihdoin oman keybladensa, jolla voi taistella heartless-olentoja vastaan. "Tällä kertaa minä taistelen", hän sanoi kohtauksen lopuksi. Fanit pääsivät ohjaamaan Kairia vasta noin viisitoista vuotta myöhemmin ilmestyneessä Kingdom Hearts III:n laajennuksessa nimeltään Re Mind.
Siksipä odotin innolla saavani pelata Kairina Melody of Memoryssa. Suurin osa teoksen markkinoinnissa nähdyistä tarinakohtauksista keskittyi häneen, ja hänen kuvansa koristaa nimikkeen kantta. Käsittämättömästi jotkut kehittäjistä pitivät fiksuna vetona antaa Kairi ohjattavaksi tämänkin pelin loppupuolella vain pienen hetken, aivan kuten Re Mind -laajennuksessa. Toki vähän väliä Kairin ääntä kuullaan tiivistämässä jokaisen Kingdom Hearts -nimikkeen tapahtumia, mutta se ei mielestäni ole tarpeeksi. Vaikka tunnettuun roolipelisarjaan viittaavat asiat riisuttaisiin Melody of Memorysta, siitä jää jäljelle vain keskinkertaista huonompi rytmipeli.
