Bad Viking -studion kehittämä Strange Antiquities on itsenäinen jatko-osa vuonna 2022 ilmestyneelle, kasvien taikavoimiin keskittyneelle Strange Horticulturelle. Tällä kertaa kasvit vaihtuvat antiikkisiin esineisiin, mutta taianomainen tunnelma on edelleen läsnä.
Pelaaja hyppää antiikkikauppiaan apulaisen saappaisiin. Kaupan omistaja on lähdössä matkoille ja sankari joutuu hoitamaan okkultistisiin esineisiin erikoistuvaa antiikkikauppaa ypöyksin. Tai ainakin melkein: apuna hänellä on kissa nimeltä Jupiter. Kauppaa ympäröivässä Undermeren kaupungissa alkaa tapahtua kummia, ja nyt nuoren kauppiaan taidot joutuvat koetukselle, kun pelokkaat kaupunkilaiset saapuvat hänen luokseen etsimään tarkoituksiinsa sopivia taikaesineitä.
Teemaltaan Strange Antiquities on ihanan hämyisä. Se uhkuu samankaltaista tunnelmaa ja värimaailmaa kuin Fail Better Gamesin Fallen London -universumi, jonne sijoittuvat muun muassa Sunless Sea sekä Sunless Skies -pelit. Kyseessä ei kuitenkaan ole varsinaista kauhua, vaan hyvän mielen peli. Ilmapiiri on kaikesta hämyisyydestä huolimatta lämmin ja leppoisa. Mikä tuntuu hieman erikoiselta: Olen kai tottunut siihen, että kyseisen genren pelit ovat täynnä ihkusöpöjä otuksia sekä pastellinvärein koristeltuja maisemia.
Simppeliä, mutta antoisaa
Seikkailun kulku on periaatteessa hyvin yksinkertainen. Asiakas saapuu antiikkikauppaan ja kertoo pelaajalle millaista taikaesinettä tarvitsee. Kaupan hyllyt notkuvat erilaisia okkultistisia tarvikkeita, mutta jujuna onkin se, ettei niissä aluksi lue minkä niminen esine on kyseessä. Pelaaja joutuukin käyttämään kaikkia aistejaan: näköä, hajua, intuitiota sekä tuntoaistia selvittääkseen, minkä esineen napata hyllystä ja antaa asiakkaalle. Apua tavaroiden tunnistamiseen saa myös kirjojen sivuilta.
Aluksi härpäkkeiden tunnistaminen on helppoa: riittää kun katsoo kirjasta vaikkapa esineen ulkonäön kuvauksen ja poimii oikean muotoisen vekottimen hyllystä. Pelin edetessä vihjeet kuitenkin monimutkaistuvat. Vaikeimmissa tapauksissa pitää ensin haistella ja kuulostella itse esinettä sekä tarkistaa esineen ja sen valmistusmateriaalien kuvaukset, joskus jopa kaikkiaan kolmesta kirjasta. Väärin valitessaan saa miinusta mittariin ja jos arvailee liian monesti päin honkia, voi joutua pelaamaan uudelleen osan jo koetusta seikkailusta.
Apuna on myös simppeli vihjesysteemi, jonka käytöstä ei sakoteta. Jos sormi menee suuhun, saa painamalla vihje-nappia pienen neuvon siitä, mihin suuntaan edetä seuraavaksi. Jos päässä lyö tyhjää vielä tämänkin jälkeen, voi pyytää muutamia lisävihjeitä. Systeemi on todella kätevä, sillä se ei paljasta liikaa – vaikka apua pyytäisikin, joutuu pelaaja silti ajattelemaan myös omilla elimillään.
Kaiken kaikkiaan seikkailun sisältämät pulmat ovat miellyttäviä ja kivan erikoisia. Ne eivät ole liian vaikeita eivätkä helppoja, vaan juuri sopivia.
Pelin yksi kiehtovimpia puolia on se, että salaisuuksia ja löydettävää on ihan joka puolella. Esimerkiksi kaupan hyllyt ja myyntipöytä ovat täynnä piilotettuja salalokeroita. Kaupassa nököttää muun muassa lukittu kaappi, jonka sisältöä ei ihan heti pääse tutkimaan. Seikkailun edetessä pelaajalle annetaan kuitenkin hienovaraisia vinkkejä, miten lukitun oven saa auki. Voi sitä riemun määrää, kun keksii viimein miten johonkin salalokeroon pääsee käsiksi!
Ohjaus ketuttaa
Kaikkea aikaa ei vietetä tiskin äärellä seisoskellen, vaan joskus käydään myös tutkimassa muita alueita. Oikeasti kaupasta ei kuitenkaan missään vaiheessa astuta ulos: maailman tutkiminen hoituu erilaisten käsin piirrettyjen karttojen kautta. Käytössä on esimerkiksi Undermere-kaupungin kartta. Välillä pelaajalle annetaan muutaman sanan pituisia arvoituksia, jotka ratkaisemalla on löydettävä kartalta tietty sijainti ja käytävä siellä vierailulla. Näistä paikoista saa yleensä palkkioksi lisää myytäviä esineitä antiikkikauppaan. Tämänkaltainen tutkiminen on piristävää vaihtelua myyntipöydän takana työskentelemiselle.
Strange Antiquitiesin suurimmat ongelmat löytyvät teknisellä puolella, ainakin konsolilla. Peli on selvästi suunniteltu alun perin PC:lle, sillä ohjauksessa käytetään hyödyksi hiiren kursoria. Ohjaimella ohjaaminen tuntuu tämän takia vähän kömpelöltä. Muutamassa kohdin täytyy esimerkiksi piirtää ympyrä kursorin avulla. Tämä kyllä onnistuu, muttei ehkä niin sulavasti kuin tahtoisi. Switch 2:n hiiriominaisuutta ei ainakaan vielä tässä vaiheessa tueta.
Hyvän mielen pulmaseikkailu Strange Antiquitiesissa ehdottomasti parasta on värimaailman ja teeman luoma hämyisä tunnelma. Heti hyvänä kakkosena tulevat mielikuvitukselliset pulmat, joiden ratkaisuja on oikeasti kiva pohtia. Suurin kompastuskivi on konsoliversion ohjaus, muttei sekään pilaa pulmailun peli-iloa. Kaiken kaikkiaan kyseessä on korkealaatuinen paketti hyvää mieltä – vähän perinteisestä poikkeavalla teemalla varustettuna.
