Monster Hunter Generations kansi

Hirviönmetsästäjien Best of -albumi

Olipa kerran Capcomin kehittämä Monster Hunter -peli, joka julkaistiin vuonna 2004 PlayStation 2 -konsolille. Sille naputeltiin kelvollisia arvosteluja, mutta se ei suorastaan räjäyttänyt pankkia. Siinä nähtiin selkeästi potentiaalia, sillä sen aloittama sarja on elinvoimainen vielä yli kymmenen vuotta ykkösosan jälkeenkin. Eikä meno näytä hyytyvän tulevaisuudessakaan.

Monsterijahdin uutukainen on Nintendon 3DS-konsolille julkaistu Monster Hunter Generations. Se kasaa nimensä mukaisesti aiemmilta pelisukupolvilta tuttuja elementtejä yhteen ja samaan pakettiin. Kyseessä onkin varsin mainio kokoelma sarjan parhaita paloja.

Monsterit Oy:n tutut kuviot

Niin kuin Best of -albumilta voikin odottaa, ovat peruselementit tutuilla paikoillaan. Pelaaja usutetaan jälleen suorittamaan erilaisia tehtäviä, joista oleellisimmat keskittyvät totta kai hirviöiden metsästämiseen. Mikäli on Monster Hunterinsa pelannut, tunnistaa uutukaisesta reilusti tuttuja elementtejä. Mukana menossa on tuttuja ympäristöjä, hahmoja sekä tietenkin hirviöitä.

Pelaaminen koostuu tuttuun tapaan eri kylissä asioimisesta, varusteiden päivittämisestä, tehtäviin varautumisesta sekä niiden suorittamisesta. Tämä elämän kiertokulku tulee enemmän kuin tutuksi matkan edetessä, eikä yhtäkään sen osaa parane jättää huomiotta. Etenkin taisteluihin varautuminen maksaa itsensä takaisin, sillä mukaan matkaan on syytä varata tukuttain parannusesineitä ja muita apuvälineitä. Myöskään vanhoilla haarniskoilla ei pärjää pitkään.

Pelaajan ohjastama sankari ei kerää kokemuspisteitä, mutta sen sijaan hahmon käyttämiä varusteita päivitetään urakalla. Ja päivitettäväähän riittää, sillä erilaisia sotisopia, aseita, hanskoja ja muita asusteita riittää. Ne parantavat taistelijan hyökkäys- ja puolustustehoa sekä antavat käyttöön muita erilaisia ominaisuuksia. Eri varusteyhdistelmät myös parantavat tiettyjä kykyjä, mikäli nämä onnistuu jollain vippaskonstilla löytämään.

Joka tehtävän hoitamiseen annetaan aikaa 50 minuuttia, mutta tämä aikamääre on enemmän kuin tarpeeksi. Etenkin alussa. Hirviöt saa yleensä vangittua tai poistettua päiviltä 15-30 minuutissa, mikäli varustus on edes oikeansuuntainen ja iskuja jakelee rohkeasti. Poikkeuksia toki riittää, sillä mikäli oikea taktiikka on haussa, ei hiekan alla visusti köllöttävää hirmua tunnu saavan hengiltä millään.

Kasuaalikarkotin

Monster Hunter Generations on ensikertalaiselle haastava paikka. Jo erilaisten harjoitustehtävien määrä saa housunpuntit tutisemaan, sillä opittavaa on kahmalokaupalla. Veteraanipelaajat voivat tosin huokaista helpotuksesta, koska mitään treeniä ei pakoteta käymään läpi.

Pelityylejä tarjotaan monen monta eri taistelutyylejä, erikoisliikkeitä ja aseita yhdistelemällä. Osa niistä luottaa turkasen hitaisiin mutta voimakkaisiin hyökkäyksiin. Toiset puolestaan laskevat nopeiden iskujen varaan. Valikoimaa on sen verran paljon, että oman suosikin löytäminen voi olla useamman hetken projekti. Tämä arvostelija ei esimerkiksi voinut sietää jättimiekkojen tankkimaista hitautta, sillä se tuntui lähinnä tervan juonnilta. Sen sijaan sarjaan uutena saapuva Aerial-pelityyli räjäytti pankin. Ilmava taistelukoreografia päästää metsästäjähahmon pomppaamaan yläilmoihin jakelemaan iskuja, mikä myös helpottaa vihollismonsun niskaan kapuamista.

Erilaiset metsästäjätyylit, kuten edellä mainittu Aerial, valitaan jo hahmoa luodessa. Tämä valinta ei ole kuitenkaan sitova, sillä tyyliä voi vaihtaa vaikka joka tehtävän jälkeen. Tämä kannustaa kokeilemaan itselleen sopivinta kokoonpanoa, kunnes toimivimmat vaihtoehdot löytyvät. Mukaan kun ymppää vielä erilaiset Arts-erikoisliikkeet, jotka vaihtelevat hyökkäyksistä parantaviin, on kasassa valikoimaa päiväkausiksi. Tästä peli ansaitsee erityistä kiitosta.

Taistelijatar ja hirviö

Pelin taistelut ovat jonkinasteinen kaksiteräinen miekka. Kuten mainittua, tarjolla on paljon hyökkäyksiä ja tapoja hyökätä, mutta joitakin asioita voisi nykyaikaistaa. Valtaosa taisteluanimaatioista tuntuu kestävän liian pitkään. Jos hyökkäysten kohde väistää tai muuten teet iskusi väärään suuntaan, ei liikkeitä noin vain keskeytetä. Animaatioiden liika pituus tuntuu myös esimerkiksi parannusjuomia juodessa. Tarvittaessa pistetään ensin ase pois, sitten hörpitään juoma ja lopuksi vielä poseerataan. Tämä voi vaikuttaa pieneltä asialta, mutta supermonsterin ollessa hyökkäyskannalla vieressä tuntuu kaikki hukattu aika ikuisuudelta. Parannusesineiden lisäksi matkaan kannattaa varata hiomakiviä, joilla tylsyneen aseen voi hioa takaisin esityskuntoon. Tämäkin on pelisarjan aiemmista osista tuttu muuttuja, joka voi kasuaalisemmille pelaajille tuntua ylimääräiseltä huolenaiheelta.

Myös varsinaiset pelialueet tuntuvat tuulahdukselta männävuosilta, sillä ne koostuvat useammista pienemmistä maaplänteistä. Kun yhdestä siirtyy seuraavaan, ihmetellään joitakin – onneksi lyhyitä – hetkiä latausruutua. Kun taistelee hirmuotuksen kanssa liian lähellä alueiden rajoja, voi yksi kunnon hyökkäysliike lennättää viereiselle alueelle latausruudun kautta.

Näin sivuhuomiona yksi esimerkiksi Monster Hunter Tri -pelissä tavattu ominaisuus loistaa poissaolollaan. Pelissä ei nimittäin ole tällä kertaa mukana vedenalaisia taisteluita, mikä on erittäin positiivinen asia.

Hampaaton juoni

Mikäli haluaa pelinsä juonella varustettuna, joutuu pettymään Monster Hunterin uusimpaan, sillä tarinaa ei käytännössä ole. Sen tilalla on aimo kasa nostalgiatunnelmointia, eikä paljoa muuta. Tarjolla olevat tarinahetket koostuvat lähinnä kyläläisten pyynnöistä hävittää jokin tutkimustyötä häiritsevä otus alueella X. Kyseessä tuntuu olevan tältäkin osin eräänlainen Best of Monster Hunter -kokoelma.

Yksi erikoisimmista uusista ominaisuuksista on Prowler-moodi, jossa pelaaja hyppää Felyne-kissa-apurien nahkoihin. Naukujana voi suorittaa samoja tehtäviä kuin ihmissankarinakin, mutta tarjolla on myös ainoastaan kissakkaille suunniteltuja työsarkoja. Näiden otusten käyttäminen on yksinkertaisempaa kuin ihmissankarien, mikä tuo mukavaa vaihtelua muuhun peliin. Naukujia voi myös rekrytoida mukaan omaan hirviöjahtiin, kuten sarjan aiempia osia pelanneet muistavat. Otuksista on oikeasti hyötyä, eikä niiden vekkuli ulkoasukaan haittaa menoa.

Hirmut verkossa

Online ja verkkopelaaminen ovat olleet osana Monster Hunteria jo vuosikaudet. Hirmuja päästään tälläkin kertaa päästämään päiviltä yksinpelin lisäksi myös moninpelaten. Pelailu onnistuu joko paikallisesti tai verkon välityksellä. Maksimissaan neljä metsästäjää pääsee seikkailemaan yhdessä, mutta valitettavasti ilman äänikommunikointia. Sen sijaan tarjolla on erimuotoisia tekstihuuteluita. Yhteysongelmia ei liiemmälti ilmentynyt testisessioissa, vaan meno oli mukavan jouhevaa.

Yhteistyö tuntuu kivalta, etenkin kun tehokasta ryhmää vastaan astuu yksinpelissä vaikeuksia aiheuttanut monsteri. Verkkoon seikkailemaan kannattaa luonnollisesti mennä vasta, kun yksinpelissä on jonkin verran kokemusta alla. Ensimmäisissä moninpelikarkeloissa kokematon taistelija tuntuu lähinnä riippakiveltä.

Hirviö peliksi

Peli käyttää edellisen 3DS:ltä tutun rymistelyn pelimoottoria. Lopputulos ei ole lainkaan hassumman näköinen, vaan pelimaailmasta pilkistää yksityiskohtia ja 3D-kuva näyttää luontevalta testikoneena käytetyn New Nintendo 3DS XL:n näytöltä. Popuppia ilmeni jonkin verran, mutta vain vähän niissä tilanteissa, jolloin sillä oli väliä.

Musiikkirintama ansaitsee peukun nenäänsä, sillä tarjolla on varsin hyvää musisointia. Osa siitä jäänee paitsioon itse pelitilanteessa, sillä huomio kiinnittynee taiston tuoksinassa ihan muuhun kuin pelin ääniraitaan.

Monster Hunter Generations on haastava peli kaikkine yksityiskohtaisine haarniskanrakenteluineen, kymmenine aseineen ja useine taistelumekaniikkoineen. Mutta kun siihen pääsee sisään ja omaa pelityyliä suosiva taistelutyyli löytyy, on luvassa laatuviihdettä. Siihen voi helposti kuluttaa kymmeniä tunteja, eikä tekeminen vieläkään lopu. Uutukaisesta tosin valitettavasti puuttuu tarina, eikä sitä välttämättä voi suositella kaikki sarjan aiemmat osat kahlanneille sen kierrätyselementtien takia. Sitä on myös kuvailtu liian helpoksi aiempiin osiin verrattuna, mikä voi olla hyväkin asia. Kyseessä on nimittäin mainio mahdollisuus hypätä Monster Hunterin kyytiin, mikäli aihealue herättää kiinnostusta.

Kasuaalipelaajille Generationsia ei tosin voi suositella suin surminkaan. Sen verran työlästä pelaaminen parhaimmillaan/pahimmillaan on.

 

Kirjaudu kommentoidaksesi