James Bond 007: Everything or Nothing

Peli elokuvassa vai elokuva pelissä

Raren vuonna 1997 Nintendo 64:lle tuoma 007 Goldeneye pitää sitkeästi parhaan Bond-pelin valtikkaa käsissään, vaikka vuodet loittonevat pelijulkaisusta yhä kauemmaksi. Erittäin sujuva pelattavuus, lähes täydellinen kontrollituntuma, monipuoliset kentät sekä haastava teköäly mainion soundtrackin säestyksellä ovat edelleen lyömätön yhdistelmä uudemmille Bond-haastajilleen. Viime vuonna 007-teemaa lähestyttiin mahtipontisen elokuvamaisesti EA:n 007: Nightfire -julkaisulla, joka ylittikin harppauksella edeltäjänsä, mutta jätti kokonaisuutena edelleen toivomisen varaa.

Tämän vuoden Bond-julkaisu James Bond 007: Everything or Nothing siirtyy kokonaan uudelle aikakaudelle: Hollywood-näyttelijät Pierce Brosnan, Willem Dafoe, Judi Dench, Richard Kiel, John Cleese, Shannon Elizabeth, huippumallit Heidi Klum ja Misaki Ito sekä laulaja-artisti Mya osallistuvat kolmen Bond-elokuvan (GoldenEye, Tomorrow Never Dies, The World Is Not Enough) käsikirjoituksesta vastanneen Bruce Feirsteinin uniikkiin 007-seikkailutarinaan, jossa huippusalainen nanorobottiprojekti joutuu vääriin käsiin ja tästä syntyvää terrorismiskenaarion uhkaa lähtee estämään tuttu brittiagenttimme James Bond.

Juoni soveltuisi sellaisenaan seuraavaan 007-leffaan, eikä elokuvamaiset raamit rajoitu pelkästään pelitarinan ympärille ja tämän huomaa myös kotisohvien tohveliagentti tuikatessaan pelilevyn konsolinsa uumeniin. Yksittäisistä tehtävistä muodostuva tehtävärunko on mahtipontinen pelityyppien kollaboraatio, johon on tiivistetty ammuskelua, lähitaisteluita, hiiviskelyä, ajamista, lentämistä sekä näiden yhdistelmiä.

Uuden sukupolven 007

Ensimmäistä kertaa Bond-pelien historiassa tuttu FPS-näkymä vaihdetaan kokonaan kolmannen persoonan kuvakulmaan mahdollistaen uudentyyppisiä toimintakohtauksia. Agenttisankari pystyy nyt mm. hyödyntämään uudella tavalla apuvälineitä, hiipimään vihollisjoukkojen selustaan, käyttämään moderneja lähitaisteluliikkeitä, syöksymään suojaan tulen alta, vetäytymään lukuisten objektien taakse ja myös ampumaan suoja-asemista.

Tulitaisteluissa uusi puoliautomatisoitu tähtäysmekanismi ja siihen sisällytetty erillinen liikuteltava tähtäinpiste (tarkempiin raaja- sekä pääosumiin) on varsin hienostunut ratkaisu aseiden hallintaan. Bond pystyy sen ansiosta lukittumaan yhteen viholliseen kerrallaan, liikkumaan ja vaihtamaan tulituksen aikana tähtäyskohdetta tarvittaessa lennosta seuraavaan. Mikäli tähtäinlukittu vihulainen on suojautunut puolittain, pieni tähtäinpiste siirretään pahaa aavistamattoman kyykkijän hiuskuontaloon, arvattavin seurauksin.

Uusi lähitaistelusysteemi antaa 007:lle ensimmäistä kertaa myös monipuoliset kurmotus-optiot. Tavallisen nyrkkikombon ja potkun lisäksi salainen agenttimme voi täräyttää napakasti kämmenellä kasvoihin, kuristaa takaapäin tai tehdä erilaisia näyttäviä liikeyhdistelmiä, kuten väistää tuleva lyönti ja ottaa vastustajan kädestä kiinni, potkaista palleaan ja pyöräyttää näyttävällä heittoliikkeellä vihulainen unten maille. Tappelunujakoissa on varsin kovaotteinen toteutustyyli, mikä on pieni (positiivinen) yllätys ottaen huomioon koko pelisarjan arcadehenkisen lähestymistavan väkivaltaan.

Aseelliset konfliktit hoidetaan perusvalikoimalla rynnäkkökivääristä konepistooliin ja haulikosta käsiaseisiin muutamin eri vaihtoehdoin, jonka lisäksi sinkoa ja muuta raskasta aseistusta tarjotaan satunnaisena lisämausteena. Keksijänero Q:n tarjoamista apuvälineistä tartuntakoukku on yksi pelin keskeisimpiä uusia lisätarvikkeita. Tämän ammuttavan hydrauliikkakoukun avulla Bond pääsee korkeammille ulokkeille tai heittäytymään turvallisesti kielekkeiltä alas aseen kanssa tai ilman. Tartuntakoukun lisäksi löytyy kauko-ohjattavaa räjähde- ja vakoiluhämähäkkirobottia, lasersäteellä varustettua RC-autoa ja muuta normaalia agenttitarpeistoa. Q:n virittelemistä ajokeista "täysvarusteltu" Aston Martin V12 Vanquish -sporttiauto sekä Triumph Daytona 600 -prätkä edustavat Porchen sekä panssaritankin ohella liikkumisen aggressiivisempaa puolta.

Voi kameraveljet, missä lienet

Bond liikkuu vasemmalla tatilla oikean tatin panoroidessa lähes vapaasti 360 astetta agentin ympärillä pelaajan haluamaan suuntaan. Toimintakontrollit ovat jämäkät, joskin liikkumisen ohjaus on varsin kulmikasta ja tämä näkyy mm. lonkalta ampumisen vaikeutena. Epäherkkä liikkuminen ei yksinkertaisesti anna vakauttaa hötkyilevän Brosnanin rintamasuuntaa kunnolla kohteeseen päin ja ainoa tapa osua viholliseen on tähtäysjärjestelmän käyttäminen. Pelilliseksi ongelmaksi muodostuu liikkumisen ohella myös laiskasti pelaajaa takaapäin seuraava kamera, joka luo jatkuvasti tarpeettoman vaarallisia tilanteita Bondin kääntyessä tulisuuntaan päin, mutta kamerakulman kieltäytyessä tekemästä samoin.

Teköälykään ei osoita suuria erikoistaitoja pelaajaa vastaan, vaan tarjoaa nykyisistä toimintapeleistä vakioksi muodostuneita, sinänsä toki toimivia suojautumisia sekä kulman takaa ampumisia. Malttia näillä AI-soltuilla ei kuitenkaan tunnu olevan. Esimerkiksi asemasotatilanteessa, jossa niin pelaaja kuin vihollisyksikötkin ruimivat suojista toisiaan, viholliset nousevat lähes aina pienen odottamisen jälkeen kohti pelaajan kiitosta ja pikaista lyijymyrkytystä. Ennalta-arvattava tekoäly laskee missä tahansa pelissä ratkaisevasti pelaamisen jännitettä. Näin myös uusimmassa Bondissa. 

Tulitustehtävien ohella suurin osa ajasta vietetään ratin takana ja EA onkin viisaasti hyödyntänyt oman Need For Speed -pelisarjansa runkoa ajotehtävien sujuvaan ja näyttävään toteuttamiseen. Kaahailutehtävät etenevätkin jämerän ajotuntuman ansiosta jouhevasti arcadehenkisen vauhdikkaassa hurjastelussa lukuisten räjähdysten ja muiden pyroteknisten tehosteiden siivittämänä. Toimivaa, vaikkakin vahvasti ennalta skriptattua ajorymistelyä.

Pelimekaniikkaan on ujutettu Splinter Cell- sekä Metal Gear Solid -pelisarjoista tuttuja hiipimiselementtejä, mutta harmittavasti pelaaja ei missään vaiheessa pääse täysin hyödyntämään väijytystaitojaan. Pääpaino on reilusti suoraviivaisen toiminnan, kevyen ongelmanratkonnan ja pelikentille ripoteltujen kevlarliivien keräilyn puolella. Uusina 007-bonusominaisuuksina peliin on sisällytetty erityiset "Bond Sense" ja "Bond Moment"-toiminnot, joista "Sense" hidastaa ajan lähes pysäytystilaan antaen pelaajalle mahdollisuuden mm. tarkkailla ympäristöään mahdollisten pelivihjeiden varalta. "Moment"-tapahtumat ovat taasen pelaajan tekemiä oivalluksia pelin aikana, kuten vaihtoehtoisen salareitin löytäminen tai väijytystaktiikalla vihollisen kukistaminen. Nämä uudet toiminnot ovat kokonaisuutena enemmän statistisia koristeita kuin todellisia peliominaisuuksia, mutta sattumanvaraisesti molemmista on hyötyä pelin etenemiseen.

Audiovisuaalista rutiinia ja moninpeliniukkuutta

Tekniseltä toteutukseltaan uusin nollanollaseiska on tasainen paketti. Kasvoskannatut näyttelijät ovat välivideoiden ohella myös pelitilanteissa visuaalisesti uskottavia ja animaatiopuoli pienestä jäykkyydestä huolimatta toimivaa. Kookkaat kentät mm. Egyptin aavikoilta Perun vuoristoraunioille sekä New Orleansin öisille katualueille tuovat sopivan erityyppistä arkkitehtuuria esille, joskaan suurta pelaamisen vapautta tai innovaatioita kenttäsuunnittelussa ei missään vaiheessa nähdä. Grafiikkapuolella liikutaan Xboxin keskitason paremmalla puolella, vaikkakin näyttävät maisemat ja komeasti toteutetut partikkeliefektit saavat vastapainokseen satunnaisia lapsuksia, kuten paikalleen "maalatun" eli täysin staattisen merielementin sekä paikoin suttuiset tekstuurit. Ruudunpäivitys on isompia avokenttiä sekä muutamia yö-ajotehtäviä lukuunottamatta tasaista. 

Dolby Digital 5.1 -ääniraita tarjoaa ennakko-odotuksiin nähden yllättävän väritöntä toistoa peliruudun tapahtumille. Erityyppisissä räjähdyksissä ja tehosteäänissä löytyy kyllä dynamiikkaa ja surround-kanavia käytetään tulitaisteluissa sekä muissa suuntaavuusefekteissä, mutta äänimaiseman aktiivinen hyödyntäminen jää DD 5.1-miksauksessa varsin kuivaksi. Ero EA:n edelliseen lisenssijulkaisuun, Lord Of The Rings: The Return Of The King, on selkeä. Ääninäyttely Hollywood-castin toimesta on kuitenkin hoidettu varsin tyylikkäästi ja Bond-teemamusiikkikin toimii edellisosien tapaan eri variaatioin mainiona pelitunnelman lisääjänä. Kokonaisuutena ääniraita on tasalaatuinen, mutta yllätyksetön.

Moninpelipuolesta vastaa maksimissaan neljän pelaajan rymistelysessiot deathmatch-tyyliin Arena-moodissa, 1 vs 1-aikakisailun yhden tason läpiviennistä Race-moodissa sekä samalla puolella peliotioiden kera Scramble-moodissa. Ennakoon hehkutettu kahden pelaajan co-operative (yhteistyö-moodi)  tarjoaa omat moninpelikentät sekä tehtävät, mutta toteutus ja todellisen yhteistyön käyttäminen tehtävien läpäisyyn on varsin askeettisella tasolla. Tähän vaikuttaa kolmannen persoonan kuvakulman todella vaisu hyödyntäminen tehtäväsuorituksissa sekä yleinen viimeistelemättömyys. Xbox Live -verkkopelituen puuttuessa koko moninpeliosiosta jää väkisinkin hiomaton jälkimaku.     

Parempi huonompi Bond-seikkailu

James Bond 007: Everything or Nothing ei ole täysin osiensa summa. Uuden kolmannen persoonan kuvakulman hyödyntäminen toimii yksinpelissä jopa yllättävän hyvin, mutta paikoin pahasti laahaava kamera ja kulmikas liikkuminen nakertavat sujuvaa pelattavuutta. Toimintakohtauksissa on nykyaikaiseen 007-tyyliin teatraalisiin mittasuhteisiin kasvava rymistelyn maku ja massiivisten tuotantokustannusten jälki näkyy sekä kuuluu ruudun toiselle puolelle niin jalan, ajaen kuin ilmateitsekin. Myös puhtaasti pelillistä haastetta löytyy vaikeimmalla tasolla kirkkainta tasomitalia ja ekstroja tavoitellessa, mutta iloa ei millään muotoa voi sanoa pitkäikäiseksi. Reilut 20 suhteellisen nopeasti läpäistävää tasoa ja heikosti toteutettu moninpeliosio ei kannusta tarttumaan ohjaimeen montaa kertaa läpipelaamisen jälkeen.

Isompana huomiona mainittakoon ennakkoon hehkutettu "saumaton elokuvamainen pelikokemus", joka on todellisuudessa enemmän mainoskupla kuin todellinen pelitekninen saavutus. Sen sijaan, että pelaaja voisi seikkailla välivideoiden, brieffausten ja tehtävien välillä ilman häiriöitä, tarina ja pelaaminen katkaistaan joka tehtävän jälkeen ruutuvalikoihin statistiikkatietojen esittelemiseen ennen seuraavan tehtävän manuaalista valintaa. Kun tehtävät suoritetaan jokatapauksessa täysin lineaarisesti, jarruttaa peli amatöörimäisesti itseään elokuvamaiselta tavoitteeltaan. Kunnianhimoisesta tavoitteestaan huolimatta James Bond 007: Everything or Nothing jää kokonaisuutena vain laadukkaammat puitteet omaavaksi keskiverroksi toimintapelirymistelyksi. Kelpo 007-peli kuitenkin.

 

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi