James Bond 007: Everything or Nothing

Kun valkokangas ei riitä

Alussa oli Rare, Nintendo ja GoldenEye - kolme kovaa nimeä, jotka nostivat kaikkien tunteman salaisen agentin kertaheitolla elokuvien maailmasta videopelisankariksi. Nintendo 64 -aikakauden kiistatta yksi parhaimmista peleistä, GoldenEye 007, on kaikinpuolin sellainen kokemus, joka on hatunnoston arvoinen tuon ajan mittapuulla. Raren jälkeen Electronic Arts on useaan otteeseen yrittänyt toistaa menestyskaavaa, mutta tuotokset ovat jääneet esikuvansa varjoon tämän kieltämättä vanhentuneesta tekniikasta huolimatta. James Bond onkin kokenut EA:n käsissä jo monenmoisia ylä- ja alamäkiä aina elokuviin pohjautuvista seikkailuista täysin itsenäisiin kokonaisuuksiin. Viimeaikaisimmista tuotoksista James Bond 007 in Agent Under Fire on suorastaan ala-arvoinen, kun taas 007: Nightfire harppaa askeleen oikeaan suuntaan. Eteenpäin on menty jälleen kerran, kun vuorossa on kaikki tai ei mitään.

James Bond 007: Everything or Nothing hylkää hieman yllättäen useimmille Bond-peleille ominaisen kaavan, ainakin kuvakulman suhteen. Tapahtumia ei tällä kertaa ihastella Jamesin silmien kautta, vaan kamera seuraa miehen liikkeitä visusti takaapäin ensimmäisen PlayStationin Tomorrow Never Dies -rymistelyn tavoin. Muutoin seikkailun ilmapiiri on mitä tyypillisintä nollanollaseitsemää: lukuisia maisemanvaihdoksia, nopeita kulkuneuvoja, keksijänero Q:n ihmeellisiä luomuksia, kauniita naisia ja suuruudenhulluja konnia. Entistä elokuvamaisempi juoni kiteytyy entisen KGB-agentti Nikolai Diavolon maailmanvalloitussuunnitelman ympärille. Varastetun nanoteknologian myötä uhka on todellinen, mikä toisin sanoen tarkoittaa 007:lle töitä 28 tehtävän edestä. Vaikka juoni on selvästi latteampi ja hajanaisempi kuin varsinainen elokuvakokemus, ovat oikeiden näyttelijöiden mukaan mallinnetut päähahmot nostattamassa Bond-tunnelmaa riittävästi pitämään kokonaisuutta kasassa.

Elokuvien viimeisimpään vakiokalustukseen lukeutuvat näyttelijät Pierce Brosnan, Judi Dench ja John Cleese ovat kaikki mukana tutuissa rooleissaan, mutta peli vie kuuluisuuksien ryntäyksen pelimaailmaan astetta pidemmälle. Nikolai Diavolona nähdään Hämähäkkimies-elokuvistakin tuttu Willem Dafoe, kun taas Bond-tyttöinä hääräävät Heidi Klumin, Shannon Elizabethin, Misaki Iton ja laulajatar Myan bittiversiot. Myös vanha kunnon Richard Kiel palaa kuvioihin Bondin arkkivihollisena, Jawsina. Pelimaailmassa koko ajan yleistyvä julkkisilmiö on tietyssä mielessä positiivinen, sillä nimekäs tähtikaarti periaatteessa pakottaa kehittäjiä keskittymään juoneen entistä enemmän. Siitä huolimatta, ettei Everything or Nothing täysin räjäytä pottia, on tulevaisuudennäkymä lupaava.

Ravistettuna ja sekoitettuna

Tutun Bond-pelikaavan mukaan tehtävistä on tarjolla kolme eri vaikeustasoa, joiden välillä on havaittavissa muutamia eroja. Helpoin taso on Operative, jossa pitkälti voi raivata tiensä paikasta A paikkaan B ilman sen suurempia monimutkaisuuksia. Seuraavilla tasoilla, Agentilla ja 00 Agentilla, kuvioihin tulee entistä lahjakkaampien vihollisten lisäksi pieniä tehtävätavoitteita, joita hoidetaan pois päiväjärjestyksestä matkan varrella - kuten vaikkapa tiettyjen tietokonepäätteiden etsiminen ja tuhoaminen. Vaikeustasojen ansiosta haastetta varmasti riittää tarpeeksi kaikentasoisille pelaajille.

Kolmannen persoonan kuvakulman myötä pelimekaniikkaa on saatu rukattua huomattavasti erilaisempaan suuntaan kuin edellisissä Bond-tuotoksissa. Se mahdollistaa paljon uusia käteviä liikkeitä, jotka eivät lainkaan toimisi silmävinkkelistä. Ensinnäkin James voi vaivihkaa kolkkailla vihollisiaan takaapäin, mikäli nämä eivät satu huomaamaan brittihurmurin läsnäoloa. Metal Gear Solid -vaikutteita on toki muitakin, mutta ne eivät suinkaan siirrä pääpainoa räiskimisestä hiiviskelyyn. Esimerkiksi seiniä vasten painautuminen sekä esineiden ja kulmien suojasta ampuminen ovat ennemmin energiansäästämiskeinoja kovissa tulitaisteluissa kuin tapoja ennaltaehkäistä vihollisuhkia.

Tulenvaihto ei kuitenkaan käy täysin mutkattomasti, vaikka tähtäys jätetään kokonaan lukitusjärjestelmän harteille. Vaikka tämä kuulostaa melkoiselta haasteenlatistajalta, tähtäyslukitus on hyvin olennainen osa pelin henkeä, eikä taistelutantereilla oikeastaan pärjäisi ilman sitä. Ruudulla nimittäin vilisee lukuisia konnia samanaikaisesti, ja osa heistä turvautuu vieläpä kiikarikiväärin ja raketinheittimen kaltaisiin pitkän kantomatkan aseisiin, joten nopeaa sihtiä tarvitaan jatkuvasti. Ratkaisu toimii, ja sen myötä toiminta on nopeatempoisempaa ja sulavamman näköistä kuin edellisissä 007-rymistelyissä. Oman lisänsä tähtäyspeliin tuo aikaa manipuloiva Bond-aisti, jota käyttämällä ympäristöstä voi rauhassa etsiä mahdollisia lukituspisteitä vihollisista tuhottaviin esineisiin. Ja mikäli aseet eivät tuota tulosta, James voi aina turvautua omiin nyrkkeihinsä. Lyöntisarjojen lisäksi salaisen agentin liikevalikoimiin lukeutuu myös mukavan vaivattomasti toteutuvia heittoja.

Menopelien ja vempeleiden hurmaa

Elokuvien tapaan James vierailee tiuhaan tahtiin maineikkaalla Q-osastolla, josta hän nappaa veikeitä keksintöjä mukaan matkoilleen. Suurimmassa kulutuksessa on vaijeriase, jonka avulla voidaan näppärästi kiipeillä seinillä. Ehdoton sivuroolin paikka kuuluu erilaisille hämähäkkiroboteille, jotka kehittyvät ajan myötä pelkistä videokuvan välittäjistä tärkeitä kohteita tuhoaviksi pommeiksi. Muut varustukset ovat hieman syrjäisemmässä asemassa, ja niiden käyttö jätetään muutamia poikkeustapauksia lukuun ottamatta pelaajan oman mielikuvitksen varaan. Toki kolikoiksi naamioidut kranaatit ja näkymätömyysverho ovat oikein mainioita kapistuksia, sitä ei voi kieltää.

Die Another Day -leffasta tuttu Aston Martin V12 Vanquish -auto on päätynyt myös Everything or Nothingin menopelivalikoimaan. Tämän lisäksi Bond pääsee hurjastelemaan Triumph Daytona 600 -moottoripyörällä, ja kulkupelit on elokuvien tapaan varustettu kaikilla herkuilla hakeutuvista ohjuksista liekinheittimiin ja tuliaseisiin. Ajotehtävät seuraavat Electronic Artsin Need for Speed -pelien arcade-henkistä hurjastelukaavaa, mikä istuu aihepiiriin kuin nakutettu. Kulkuneuvot seuraavat tarkasti ohjaimen komentoja, mikä tekee ajelusta mukavaa vaihtelua räiskinnän rinnalle. Ajotehtävien ainoaksi miinukseksi jäävät melko tarkat ajoreitit, vaikka kaahailu tapahtuukin usein melko laajoissa kaupunkimaisemissa.

Everything or Nothingin tehtävät antavat melko kattavan kuvauksen siitä, mitä Bondin arkeen nykyään kuuluu. Vaihtelevasta ja monipuolisesta tehtävätarjonnasta huolimatta koko maailmanpelastusurakka on kuitenkin ohi melko ripeästi vaikeustasosta huolimatta. Kahinoiden pariin on kuitenkin varsin hauska palata keräämään pisteitä ja etsimään edellisosistakin tuttuja Bond-hetkiä, jotka ovat  brittiagentin luonteeseen sopivia kujeita: käytetään kaapeliasetta vieressä olevien portaiden sijaan, ajellaan tietyistä hyppyreistä ja tehdään tuhoa mahdollisimman vähäisellä vaivannäöllä. Lisäksi näistä kertyy lisäpisteitä, joilla jokaisen kentän kulta- ja platinapisterajojen tavoittelu helpottuu mukavasti. Vaivannäkö palkitaan kaikenlaisella bonustavaralla, kuten asepäivityksillä ja tuotantokuvilla. Mikäli lisäsälän metsästäminen ei innosta, voi agenttitoiminta jatkua moninpelin puolella uusien tehtävien merkeissä.

Moninpeli on tietyssä mielessä sekä positiivinen että negatiivinen yllätys. Positiivisena puolena mainittakoon kahden hengen yhteispeli, jossa kaverin kanssa päästään tahkomaan täysin uusia pelikenttiä tehtävineen. Vaikka kokonaisuus ei ole yhtä hiottu kuin yksinpelissä, on kyseessä ihan mukiinmenevää toimintaa pienehköillä yhteistyöominaisuuksilla höystettynä. Vastaan voi tulla lukittuja ovia, jotka vaativat avautuakseen kahden eri paikassa sijaitsevan napin samanaikaista painamista, tai vaikkapa pommeja, joiden purkaminen vie toisen pelaajan täyden huomion. Yhteistyömoodien painotusta voi myös pitää samalla moninpelin negatiivisena puolena. Kaikki vastaan kaikki -otteluihin keskittyvä neljän hengen Arena-moodi on hyvin suppea jo kenttätarjonnaltaan, mutta vielä vaisumpi toteutukseltaan: ruutua ei vaivauduta jakamaan vaan yksi kamera seuraa pelaajien edesottamuksia pienellä peliareenalla. Aiempien 007-pelien Deathmatch-otteluiden kaltaista hurmosta on siis turha haeskella. 

Elokuvamaisuutta tavoittelemassa

Bond ei ole koskaan näyttänyt paremmalta graafisen annin suhteen. Tarinan ansiosta James reissaa useaan eri maailmankolkkaan Egyptistä Venäjälle, ja maisemiin on onnistuttu nappaamaan paikkojen henki ja yleisilme. Rikkoutuvien tavaroiden kaltaisia pieniä yksityiskohtia on ripoteltu kohtuullisesti ympäri pelialueita, kuten myös hienohkoja räjähdys- ja valoefektejä. Lisäksi ruudulla saattaa vipeltää sankkojakin vihollisrykelmiä ilman ruudunpäivitysongelmia. Itse hahmojen mallinnuksia voi kuvailla eräänlaisina taidonnäyteinä, sillä lopputulokset muistuttavat hätkähdyttävästi oikeita esikuviaan. Pierce Brosnanin virtuaalinen minäkuva on vakuuttavampi kuin edellisessä pelissä, tosin nyt mies nähdäänkin ruudulla koko ajan. Hahmojen liikkeet ovat sen sijaan kankeahkon oloisia, mutta pelitilanteissa tämä ei suuremmin häiritse. Pelin omaa grafiikkamoottoria hyödyntävissä välipätkissä liikkeiden jäykkyys on jo astetta paremmin havaittavissa.

Audiopuoli on ehdottomasti pelin suurimmista vahvuuksista, mistä kiitos kuuluu osittain jo nimekkäälle kastille. Tunnelma nousee entisestään, kun Bondina myhäilee köyhän miehen Sean Connery -imitaattorin sijasta itse Brosnan. Myös muut näyttelijät ovat toistuvasti äänessä, erityisesti taustajoukkoina toimivat Judi Dench ja John Cleese. Pelillä on jopa elokuvien tapaan oma siirappimainen tunnuskappaleensa, jonka esittämisestä vastaa myös pelihahmona nähtävä Mya. Rytinää ja jyskettä riittää, eikä klassista Bond-teemaa variaatioineen ole unohdettu minnekään. Dolby Pro Logic II -tuen avulla peliruudun tapahtumat saavat lisää puhtia, joten äänimailmasta jää varsin makoisa tunne suupielille.

James Bond 007: Everything or Nothing yllättää positiivisesti. Simppelistä räiskinnästä ja vauhdikaasta ajeskelusta on helppo nauttia lopputeksteihin asti, sillä kokonaisuus on toteutukselta suhteellisen mallikaassa kunnossa lyhykäisyydestä ja tehtävien jonkinasteisesta hajainaisuudesta huolimatta. Mikäli aiemmat Bond-pelit ovat kolahtaneet, ei Everything or Nothing liene poikkeustapaus - onhan se parasta brittiagenttitoimintaa sitten GoldenEye 007:n.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi