Guardians of the Galaxy The Telltale Series

Joka hopeareunuksella on pilvensä

Telltale Games -studio on tuttu pelaajille monista interaktiivisista pelitarinoistaan. Kuluttajia on ilahdutettu muun muassa The Walking Deadista, Batmanista sekä Game of Thronesista ammentavilla graafisilla tarinoilla. Tuorein lisä tähän kategoriaan lainaa hahmonsa ja miljöönsä Marvelin Guardians of the Galaxy -poppoon seikkailuista.

Kyseessä on uusi seikkailu, joten tarjolla on uutta koettavaa muun muassa lihaskimpusta, pesukarhusta ja puhuvasta puusta koostuvan porukan faneille. Kuten muutkin Telltalen tuotokset, pistettiin Guardians-seikkailu jakoon episodeissa. Kun kaikki viisi kappaletta on saatu ladattavaksi, niin mitä jäi käteen?

Reaktiotestiä ja jutustelua

Jos on pelannut aiemmin mainittuja The Walking Deadeja tai vaikkapa The Wolf Among Usia, tietää miten homma toimii. Peliä ja graafista seikkailua yhdistelevä tuotos etenee interaktiivisen tarinan tapaan. Keskustelukohtauksissa pelaaja pääsee valitsemaan dialogivaihtoehtoja, joihin keskustelun toiset osapuolet reagoivat tavalla tahi toisella. Toimintakohtauksissa noudatetaan ruudulla näkyviä komentoja analogitatin ja ohjaimen nappien avulla.

Välillä on tarpeen ohjata tarinan sankarina ja joukkion johtajana toimivaa Star-Lordia aivan itse. Useimmiten tällöin pyöritään erilaisissa ympäristöissä etsien oikeaa etenemistapaa, ratkotaan pieniä ongelmia tai puhutellaan muita porukan jäseniä. Nämä kohtaukset ovat harmillisesti kovin kankeahkoja.

Juonen tapahtumat sekä puhuteltavien tuttavuuksien asenteet muuntautuvat pelaajan tekemien valintojen mukaan. Jos on epäkohtelias hahmolle x, voi tämä puolestaan nälviä takaisin myöhemmin. Myös isompia tarinankulkuun vaikuttavia päätöksiä tulee vastaan useita. Valinnat ovatkin yksi suurimmista syistä, miksi nimikkeen voisi haluta pelata useammin kuin kerran läpi. Muuten kovinkaan suurta uudelleenpeluuarvoa Guardiansille ei uskalla luvata.

Roskapandan seikkailut

Venytetystä juonesta ei halua sanoa paljoa paljastamatta liikaa. Luvassa on kuitenkin tuttuja hahmoja sarjakuvien sivuilta, mystisen artefaktin perässä juoksemista, ryhmän keskinäistä kahakkaa sekä takaumia. Paljon takaumia. Hahmojen taustoja nimittäin avataan eräänlaisina menneisyyden uudelleenelämisinä, joita on tarjolla joka episodissa. Etenkin Star-Lordin historiassa ravataan kosolti, kenties jopa hieman liikaa.

Juonikoukerot on kyllästetty humoristisilla sekä tunteikkailla kohtauksilla, jotka kokee mielellään kertaalleen. Muutamat päätökset ja niihin mukautuvat kohtaukset voisi olla mielenkiintoista pelata uudelleen eri tapaan, mutta tarinan läpäisyn jälkeen ei silti tee mieli lähteä uudelle kierrokselle.

Meno ei yllä missään kohdin vaikkapa elokuvien viihdyttävyyden tasolle, mutta hupia on silti välillä tarjolla. Epäsuhdan konkkaronkan keskinäinen sanailu on parhaimmillaan varsin hauskaa. Poppoon ulkoasu vaatii toki hieman totuttelua, sillä etenkin Gamora ja Drax ovat reilusti esikuviaan geneerisemmän näköisiä. Kyseiset sankarit voisivat olla mistä tahansa muusta seikkailusta.

Uutta moottoria pyttyyn

Telltalen pelimoottorin ikä alkaa näkymään monissa kohdin. Sekalaisen sakin kommelluksissa lataustauot – vaikka lyhyitä ovatkin – osuvat silmään hieman liikaa. Animointi ei ole niin eläväistä kuin toivoisi, sillä lopputulosta voisi kuvailla vaikkapa puisevaksi. Esimerkiksi Star-Lordin esitellessä "huikeita tanssiliikkeitään", ei tarjolla ole kankeata heilumista suurempaa viihdettä. Graafinen ulosanti ei saa muutenkaan haukkomaan henkeä, vaikkei se suorastaan pahalta näytäkään. Avaruustaistelut ovat kuitenkin valitettavan aneemisia.

Erikoisesti studion työstämä The Wolf Among Us pesee Guardiansin ulkoasullaan ja animoinnillaan, vaikka kyseessä on jo nelisen vuotta vanha peli. Wolfilla on toki oma erottuva värimaailmansa ja tyylinsä, mutta Star-Lordin tarina on silti askel takavasemmalle.

PlayStation 4 Prolla pelattaessa on todettava, ettei suurempia bugeja tullut vastaan. Tältä osin selvitään siis puhtailla papereilla.

Ääninäyttely on tarinoinnissa suuressa osassa, sillä juonta edistetään yhtenään puhutun dialogin avulla. Hahmoja ei parane verrata valkokankailla nähtyihin ja kuultuihin näyttelijöihin, vaan niihin kannattaa suhtautua omina suorituksinaan. Tuttavuuksien äänet eivät etenkään ensi alkuun tunnu sopivan yhteen sanojilleen, mutta positiivista on myös kosolti. Parasta antia on Nolan Northin tulkitsema Rocket Raccoon, jossa on paljon samaa kuin Bradley Cooperin vedossa valkokankaalla.

Meitsi on Groot

Guardians of the Galaxy: The Telltale Series on kohtuullisen viihdyttävä seikkailu, joka olisi kaivannut puleerausta siellä ja särmäämistä täällä. Hahmot ja joukkion keskinäinen turinointi ovat kuitenkin parhaimmillaan hauskaa seurattavaa. Tarinaa myös kuljettaa omilla päätöksillä mieluusti, vaikka kokonaiskuvaan vaikuttamisen illuusio ei olekaan kovin vahva.

Telltalen soisi kuitenkin päivittävän pelimoottorinsa tulevaisuudessa. Mutta miten lie jatkossa käyvän, kun studio irtisanoo ison osan henkilöstöstään?

ladataan kommentteja...