Kahdeksankymmentäluku soitti, se haluaa housunsa takaisin

Mikä yhdistää kuninkaita, poliiseja, avaruutta ja nyt myös housuja? Tietenkin sana quest (/kwɛst/), jonka Sierra Entertainmentin pelisarjat tekivät tutuksi 1980- ja 1990-luvuilla julkaistuilla seikkailupeleillään. Pants Quest kumartaa klassikoille, vaikka monikaan asia ei yhdistä teoksia.

Olisi pitänyt ostaa toisetkin

Työt kutsuvat, mutta mistään ei löydy housuja. Tuttu ongelma monelle – samoin Pants Questin päähahmolle. Noin puolitoistatuntinen etsintätuokio tarjoaa muitakin vastoinkäymisiä aina epäonnisesta kahvinkeitoista sähköongelmiin, mutta vaikeaksi sympaattista osoita ja klikkaa -seikkailua ei voi kuvailla. Toisin kuin esikuviaan. Muutamasta huoneesta koostuva asunto tarjoaa maltillisesti tutkittavaa, ja monet pulmista ratkeavat, kunhan muistaa pitää silmät auki.

Sateinen työaamu ei starttaa ennen kuin housut on jalassa. Edellinen ilta on venynyt ilmeisen pitkäksi, kun muistikuvat pöksyistä taikka niiden olinpaikasta eivät muistu millään mieleen. Kissakin maukuu nälkäisenä jaloissa, eikä mitään saa aikaiseksi ennen pannullista tummapaahtoa. Ensin on siis hoidettava pakolliset aamutoimet kravatti kaulassa ja bokserit jalassa. Tyylikkyys on toinen nimeni.

Perinteisten seikkailupelien tyyliin pelaajan käytössä on SCUMM-ajoilta tuttu alavalikko, jossa on muutama toiminto sekä inventaario tarjolla. Ovia availlaan, asioita katsellaan ja yhdistellään toisiin. Kaikki tapahtuu luontevasti hiirtä käyttäen. Hyvin tuttua ja turvallista LucasArtsin klassikoita pelanneille. Jopa liian tuttua, sillä pienen tiimin luomus ei yllätä millään muotoa, vaan tuntuu kompaktilta kunnianosoitukselta vanhoille ajoille. Juoni tarjoaa muutamia vastoinkäymisiä, mutta mitään kovinkaan mullistavaa Pants Questiltä ei kannata odottaa. Kevyttä huumoria, pikseligrafiikkaa ja pohdintaa housuttomuudesta.

Liiankin lyhyt?

Audiovisuaalinen ilme jatkaa nostalgiaan päin nojaamista. Ääninäyttelyä ei ole, vaan hahmot pitävät epämääräistä pälpätystä puhuessaan. Äänimaailma muistuttaa muutenkin Sound Blasterin kulta-ajoista, graafisen ilmeen ollessa mallia ”pyörii kaikilla koneilla”. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pelin ulkoasu olisi millään muotoa tylsä, vaan jokainen tutkittavan asunnon huone pursuaa yksityiskohtia ja tavaraa. Joukosta pitää hahmottaa tärkeät esineet, joista on apua housujen saamisessa. Pulmat ovat suoraviivaisia, mitä nyt pari kertaa joutui miettimään hieman enemmän ratkaisun avaimia. Reilun tunnin mittainen tarina viihdyttää kestonsa, mutta käänteet ja tapahtumat jäävät harmittavan arkisiksi.

Ghost Cat Gamesin Pants Quest on lyhyt ja ytimekäs aikamatka osoita ja klikkaa -pelien pariin. Teknisesti pätevä teos imitoi mallikkaasti – joskin kovin yllätyksettömästi – esikuviaan. Olisin mielelläni kokenut pidemmänkin pätkän tämän ”questin” parissa, nyt tarina ei oikein ehdi kerätä tarpeeksi kierroksia ollakseen muistettava. Mutta opinpahan, että housuja on hyvä olla ainakin parit.

Kirjaudu kommentoidaksesi