Kaikkien aikojen kausi

F1 2017:lla on lähinnä yksi ongelma. Viimevuotinen iteraatio otti jo niin isoja kehitysaskeleita edeltäjäänsä verrattuna, että samankaltaisiin loikkauksiin ei pystytä enää toistamiseen. Toisaalta siihen ei ole todellista tarvettakaan, sillä virallisen lisenssin voimin formulasirkusta simuloiva paketti alkaa olla ihailtavan hyvin kasassa. Kaudelle 2017 päivitetyn sisällön ohella uutukaisen pariin houkutellaan lähinnä sopivilla viilauksilla sekä takavuosien voittaja-autojen avulla.

Vauhdin ja virittelyn hurmaa

Uramoodissa jatketaan pitkälti tutulla linjalla. Oman identiteetin luotuaan pelaaja saa vapaasti valita tiiminsä ja päättää kumpi vanhoista kuskeista jätetään tallikaveriksi. Vaikka Ferrarin tai Mersun ratin taakse hyppääminen houkuttelee voitonnälkäisimpiä, tarkoittaa menestyneen porukan joukkoon sukeltaminen kovempia paineita kuin esimerkiksi McLarenin surullisenkuuluisaan nykykalustoon tyytyminen. Sopivasti kehnomman auton valitsemalla voi kokemuksestaan luoda jopa nautinnollisemman, sillä tiukat keskikastin väännöt takaavat usein hektisemmät kisat.

Tiimistä riippumatta kauden kulkua seurataan lukuisilla suorituskykyä puntaroivilla mittareilla. Tämän lisäksi tallitovereita tai muutoin sopiviksi kiistakumppaneiksi koettuja kuskeja haastetaan mittelemään keskinäisestä paremmuudesta. Aiemmissakin osissa satunnaisesti näkyneet klassikkoformulat nostetaan vihdoin kunnolla tapetille, sillä muinaisvuosien kalustolla kurvaillaan normaalien kisaviikonloppujen väleissä järjestettävissä kutsutapahtumissa.

Auton kehittäminen ottaa niin ikään entistä suurempaa roolia. Kehityspoletteja tienataan edelleen jokaisesta ajosuoritteesta, mutta eniten nappuloita nettoaa vapaiden harjoitusten aikana. Näin ollen perinteisesti turhimmilta maistuneet sessiot nousevat tärkeiksi menestyksen avaimiksi. Tällä kertaa tosielämän simulointi viedään vielä pykälän verran pidemmälle. Kehityskohteita on moninkertainen määrä viimevuotiseen verrattuna, eikä päivitysten toimivuus ole aina kiveen hakattua. Pelkän vauhdin lisäämisen ohella pelimerkkejään täytyy uhrata myös luotettavuuteen, ja käytössä on FIA:n määrittelemät rajat kauden aikana sallittujen päivitysten määrästä. Tekninen taustapuuhastelu alkaa lähennellä kiitettävän vakuuttavaa tasoa ilman, että se nousisi varsinaisen ajamisen edelle.

Uramoodista saa äärimmäisen pitkäikäisen kokemuksen asettamalla täyden kisapituuden ja säätämällä vaikeusasteen tappiin. Valinnanvaraa tarjoillaan kuitenkin ihailtavan paljon myös satunnaisemmille kuskeille, joten peliä uskaltaa suositella kaikille vauhdin hurmasta kiinnostuneille. Uran ohella soolokuskit voivat harjoitella ajolinjojaan puhtaasti kelloa vastaan tai vaikkapa mitellä viikottain vaihtuvissa erityishaasteissa kaverilistan kovimpien tulosten vertailuissa.

Suuttimet punaisena

Ajaminen maistuu erinomaiselta niin ratilla kuin ohjaimella. Mutkiin oikeaoppisesti sukeltaminen on vielä pykälän verran nautinnollisempaa tälle kaudelle esiteltyjen sääntömuutosten ansiosta, kun pitoa on lisää. Eron huomaa selkeästi vertailussa vanhempaan kalustoon, joiden perät vikuroivat vierelle huomattavasti helpommin. Menneiden vuosien kieseihin ja tuntumaan on niin ikään panostettu muutoinkin kuin ulkonäön osalta.

Codemastersin ajopelit tunnetaan komeista ulkokuoristaan, eikä F1 2017 tee poikkeusta. Vaikka ero viimevuotiseen ei ole silmiinpistävä, syventävät uudet yksityiskohdat siellä täällä immersiota. Sulavan kokemuksen keskellä vain satunnaiset ruudun repeilyt hektisimmissä tilanteissa paljastavat, että pelimoottori pyörii suorituskyvyn äärirajoilla. Ainoana todellisena moitteena ehostusta kaivanneet varikoiden ihmishahmot ovat yhä melkoisen vahanukkemaisia ilmestyksiä oikeisiin vastineisiinsa verrattuna. Audiopuoli hyötyy selkeästi kuluvan kauden räyhäkkäämmän kuuloisista autoista, sillä ajelu ei enää kuulosta pölynimurin kiduttamiselta. Teknisen osaston hyvän tuloskunnon kruunaa yleinen sujuvuus aina lyhyistä lataustauoista äärimmäisen käyttäjäystävällisiin valikoihin saakka. Esimerkiksi vaikeustasoa tai ajoapuja pääsee muokkaamaan melkein milloin vain toisin kuin monissa kilpailijoissa.

Yltäkylläiset säätömahdollisuudet jatkuvat moninpelin puolella. Kaveriporukan tai esimerkiksi KonsoliFIN-yhteisön muodostamat mestaruussarjat yhdessä sovituilla säännöillä takaavat luonnollisesti parhaat hetket. Satunnaiseen hauskanpitoon julkinen puolikin toimii kelvollisesti, ja peliseura tuntuu ainakin vielä olevan keskimääräistä rehdimpää. Etenkin historiallisten formuloiden keskinäiset mittelöt muodostuvat viihdyttäviksi, kun eri aikakausien autoilla on kisoissa omat vahvuutensa. Suurimpana ongelmana on pelaajien kärsimättömyys: Etenkin lyhyemmät muutaman kierroksen sessiot käynnistetään jo muutaman hengen saavuttua paikalle, minkä vuoksi lähtöruudukko jää usein turhan autioksi.

Valtaisten innovaatioiden puutteesta huolimatta Codemasters on hionut F1-pakettinsa sellaiseen lyöntiin, että lopputulosta täytyy ihailla. Pelistä voivat nauttia niin satunnaisemmat kaahauksista kiinnostuneet kuin lajiin haudanvakavalla hartaudellakin suhtautuvat fanit. On sangen mielenkiintoista nähdä, miten brittikehittäjä aikoo tästä vielä konsolien nykysukupolvella merkittävästi parantaa – paitsi tietysti lisäämällä suomalaistähdet pelin kansitaiteeseen.

Kirjaudu kommentoidaksesi