Tuttua ja uutta yksissä kuosissa
Octopath Traveler 0 on rungoltaan sama peli kuin muutaman vuoden takainen mobiilihärpäke Champions of the Continent. Juoni, mekaniikat ja maailma ovat lähestulkoon muuttumattomia, joskin jokaista osa-aluetta on laajennettu täyspitkää seikkailua varten.
Muutenkin Octopath-sarja on aina ollut lajityypille uskollinen, eikä meno muutu uutukaisen kanssa ollenkaan. Alussa luodaan hahmo, joka pysyy mykkänä koko seikkailun läpi. Seuraavaksi päätetään mikä duuni tuntuu sopivimmalta ensimmäisten tuntien ajaksi, jonka jälkeen onkin jo aika heittäytyä tarinan syövereihin. Ilahduttavasti tarkka opastus jää suunnilleen näihin alkukuoppiin, jonka jälkeen Octopath antaa lähestulkoon vapaat kädet edistää tarinaa omalla tahdilla ja tyylillä.
Ihan täysin avoimen maailman seikkailusta ei kuitenkaan voi puhua, sillä tietyt alueet on lukittu korkeamman tason vihollisten taakse, eikä kaikkia tarinantynkiä voi käynnistää ennen kuin pakolliset kohtaukset on ensin nähty muualla. Teoriassa harvan seikkailu on kuitenkaan ihan täysin samanlainen. Lopulta jokainen lähtee tarpomaan omia polkujaan, kuten tarinan alkusysäys veikkaa. Se antaa sarjalle henkilökohtaisen ja välittömän tunnelman. Tämä on jokaisen oma satukirja, jota kirjoitetaan sivu kerrallaan.
Tarina on myös löyhempi kuin aiemmissa osissa, mikä ruokkii oman seikkailun kirjoittamista entisestään. Alussa sankarimme kotikylä poltetaan tomuksi paikallisten sotilaiden toimesta, joka ajaa tarinan päähenkilöt pakolaisiksi ympäri Orsterran maailmaa. Johtolangat osoittavat kolmea syyllistä kohden, jotka hallitsevat tämän maailmankolkan eri osa-alueita rautaisin ottein. Mikään ei tietenkään ole näin yksinkertaista, ja mitä pidemmälle tarina johdattaa, sitä monipuolisemmaksi tarina aukeaa. Kun lopussa katsoo taaksepäin kaikkea mitä on ehtinyt kokea matkan aikana, seikkailu tuntuu aidosti koskettavalta ja suurelta reissulta, jonka aikana on ehtinyt kokea yhtä jos toista ikimuistettavaa hetkeä.
Matkan teema on tällä kertaa uudelleenrakentaminen, mikä nähdään niin henkisellä kuin konkreettisella tasolla tarinan edetessä. Jokainen selviytyjistä on rikki tavalla tai toisella, jolloin päähenkilön tehtäväksi jää auttaa heitä parantamaan ne haavat, mitä aika ei ole pystynyt korjaamaan.
Samalla fyysinen puoli toteutuu itse kylän rakentamisessa uuteen uskoon. Stardew Valley- ja Harvest Moon -tyylinen mikromanagerointi on hauskaa, joskin hyvin pelkistettyä puuhaa matkanteon ohella. Tien päällä kerätään raaka-aineita eri rakennusten pystyttämiseen ja kutsutaan uusia asukkaita kyliin, jotka voivat kantaa oman kortensa kekoon utopian luomisessa. Mistään pienestä parin huushollin kyhäämisestä ei ole myöskään kyse. Xbox Series-, PC- ja PlayStation 5 -pelaajat saavat pystyttää hurjat 500 esinettä ennen kuin rajat iskevät vastaan. Switch 2- ja PS4 -konsolilla tarjonta on rajattu 400 esineeseen, kun taas vanhan sukupolven Switch -pelaajat saavat tyytyä 250 esineeseen.
Vaikka puuhastelu on simppeliä, se on myös kovin addiktiivista. Ensimmäiset kymmenet tunnit Octopathin kanssa menivät ihan puhtaasti maailman tutkimisessa ja kodin ehostamisessa. Se on nokkela lisäys pelimekaniikkoihin, sillä samalla hahmojen kokemuspisteet karttuvat huomaamatta, eikä lajityypille tuttu grindaus ole läheskään yhtä uuvuttavaa.
Nätti kuin sika pienenä jälleen kerran
Ulkoasultaan Octopath Traveler 0 on pysynyt samana, mutta samalla ehostunut entisestään. Square Enixin luoma 2.5-ulotteinen visuaalinen ilme on yhä parasta, mitä tälle lajityypille on ikinä käynyt. Se on juuri sopiva välimaasto järjettömän kalliiden Final Fantasy VII Remake -pelien ja perinteisten remasterointien keskellä.
Maailma on laaja ja kutsuu seikkailemaan. Tässä auttaa italialaisen taitelijan Francesca Baeraldin upea taide, jota peli hyödyntää hienosti häikäisevän kauniissa maailmankartassa ja valikoissa. Aiemmista osista tuttu Naoki Ikushima on myös palannut hahmosuunnittelun pariin, eikä lopputuloksesta voi marista edes pienesti. Hahmot ovat jälleen upeita ja muistettavia kaikin puolin.
Pelin musiikin on säveltänyt sarjalle tuttu Yasunori Nishiki, jonka taidonnäyteitä on kuultu trilogian aiemmissa osissa, sekä Final Fantasy VII Remake ja Rebirth -julkaisuissa. Jälleen kerran Nishikin sävellykset ovat upeita ja mainiosti miksattu monipuoliseen peliin, joka jatkuvasti muuttuu pelaajan tekojen tahdissa.
Taistelut ovat nopeampia, mutta vievät silti enemmän aikaa
Ainoa osa-alue, jossa Octopath Traveler 0 selkeästi kompuroi yhä, on sen taistelut.
Kännykkäpelin tavoin sarjan uutukainen tuo taistelukentille hämmentävät kahdeksan hahmoa kerrallaan, joista neljä on aina eturivissä ja loput takarivissä pitämässä selustaa. Toiminnan aikana hahmojen paikkaa voi muuttaa lennosta ja jos kuka tahansa eturivistä kellahtaa matsin aikana, niin taustajoukot ottavat heidän paikkansa automaattisesti.
Tämä tekee taisteluista todella nopeatempoisia ja usein jopa monipuolisia. On hurjan hauskaa opetella, minkälaiset hahmokombinaatiot toimivat parhaiten yhdessä ja missä kohtaa on parasta vaihtaa maagi taistelijan paikalle rökittämään vihollisia loitsulla tai parilla.
Tästä huolimatta varsinkin pomotaistelut ovat auttamattoman pitkiä. Joskus niihin jopa alkaa kyllästyä kesken matsin, kun tajuaa miten paljon elinvoimaa pahiksella on vielä jäljellä. Jää fiilis, että vaikka pelaajalle on annettu enemmän tulivoimaa kuin koskaan aiemmin, niin siihen on myös vastattu niin järkälemäisillä vihollisilla, että lopputulos on aika pitkälti plus miinus nolla. Mitään ei ole oikeasti edistetty.
Samalla lajityypille ominaiset satunnaiset taistelut alkavat viimein tuntua hitusen aikansa eläneiltä. Niitä on harvoin riesaksi asti, mutta varsinkin korkeammalle tasolle päästyään sitä alkaa hitusen ärsyttää, kun kärpäsetkin käyvät haastamaan riitaa lyhyemmänkin lenkin aikana.
Lisää tätä nyt ja aina
Octopath Traveler 0 toimii mainiona uutena tuttavuutena sarjasta kiinnostuneille. Se ehkä yrittää änkeä hitusen turhan monta mekaniikkaa mukaan kerralla, mutta tämä sille suotakoon. Lopulta ne ovat kauttaltaan niin koukuttavia ja tunnelma niin käsinkosketeltavaa, että siitä valittaminen olisi huutava vääryys.
Julkaisuista parhaimmat ovat PlayStation- ja Xbox -konsolit, sekä ensimmäinen sukupolven Nintendo Switch, mikäli pelistä haluaa fyysisen painoksen. Switch 2 tarjoilee jälleen kerran vain surkean aktivointikortin, joka yhdistää molempien maailmojen huonoimmat puolet. Hyi, yök, ei ikinä.
Square Enixin loppuvuoden iloinen yllättäjä tarjoaa yli sata tuntia rooliseikkailujen A-luokkaa, johon fanit tuskin kyllästyvät hetkessä. Mikäli sarjaan on ehtinyt jo aiemmin tutustua, niin Octopath Traveler 0 on helppo suositeltava. Se on juuri sitä, mitä aiemmatkin osat, mutta entistä hiotumpana kokonaisuutena. Uusille tulokkaille se on yksi tämän vuoden parhaita roolipelejä, mikä on kova kehu, kun miettii miten vahva vuosi on kyseessä.
