Kessen

Pelikonsolit ovat yleensä olleet strategiapelaajien sylkykuppeina. Tämä 1600-luvun Japaniin sijoittuva strategiapeli kuitenkin rikkoo perinteitä tuolla saralla.

Peli kertoo 1600-luvulla Japanissa alkaneesta sisällissodasta jossa kaksi puolta, itä ja länsi, taistelevat Japanin herruudesta, armeijoiden taistellessa Tokugawan ja Toyotomin klaanien nimeen (Samoja kenraaleita muuten nähdään PC:n Shogun-pelissä, että tämä ei ole keksittyä). Alkuvaikutelma pelistä oli hieman sekava. Pelaaja heitetään ensimmäiseen taisteluun ilman ohjeita, mutta onneksi peli opastaa lähestulkoon koko ensimmäisen taistelun läpi. Käyttöliittymä on pieni shokki tälläiselle PC-pelaajalle kuin minä, mutta siihen tottuu nopeasti, se noudattaa tiettyä logiikkaa kokoajan ja yleensä ohjeetkin löytyvät helposti. Analogisia tatteja käytetään kuvakulman siirtelyyn 3D-kuvakulmassa ja varsinainen kursorin liikuttelu toimii ristiohjaimella. Pidempiä matkoja liikutellessa tulee tosin ikävä vanhaa kunnon hiirtä mutta muuten ohjaaminen padilla on joissakin tilanteissa hiirtä mukavampaa

Naksutellen Japanin ylipomoksi

Taisteluitten välissä harrastetaan pienimuotoista diplomatiaa. Tiedustelu kertoo vastaantulevat vihollisjoukot, jonka jälkeen heikoimpia sieluja voidaan yrittää lahjoa vaihtamaan puolta tai vain "unohtamaan" ilmaantua paikalle (Onpa jokunen joukkue todennut tulevaisuuden valoisammaksi minun riveissäni ennenkuin ylivoima meinasi jyrätä heidät kesken taistelun). Tämän jälkeen valitaan omat joukot seuraavaan taisteluun ja pidemmälle mentäessä säädetään (tarvittaessa) yksiköitten muodostelmat ja kokoonpanot. Tämän jälkeen siirrytään taistelusuunnitteluun jossa nähdään lähes satelliittimaisella tarkkuudella vihollisyksiköitten paikat ja määritetään omien joukkojen aloituspaikat ja mahdolliset aloitusohjeet.

Taistelu on suht' yksinkertaista. Joukkotyyppejä on ratsuväki, musketöörit(&tykistö), jousimiehet, peitsimiehet (ratsailla siis), keihäsmiehet ja näitten sekoituksia. Lisäksi joistakin yksikkötyypeistä on erikseen naisversiot (juu, kyllä) jotka ilmeisesti vastaavat eliittiyksiköitä, mutta heitä ei kovin usein nähdä (ja jos nähdään niin nehän eliminoidaan ekana, sotiminen on miesten hommaa).

Moraali on otettu peliin lähinnä taktisesta syystä. Moraali (tai paremminkin "usko" tai "huuma") on välillä 0-100, ja sen ollessa yli 80, voit tehdä Special Manoeuvereja. Niitä ovat mm. tulikeskitykset, ratsuväkirynnäkkö, kommandoiskut, väistömanoväärit, keihäsmuurit jne. Kaikilla niillä on omat käyttönsä ja tehokkuutensa eri tilanteissa ja eri vastustajia vastaan. Näillä spesiaaleilla voidaan aiheuttaa huomattavaa tuhoa ja usein ne voivat ratkaista taisteluita. Lisäksi joukot väsyvät jolloin niitten (yllätys yllätys) kannattaa antaa hetken levätä ja kerätä rivejään. Pientä konsolimaisuuttahan tälläinen järjestely tuo peliin, mutta sopii oikein mainiosti eikä olisi hirveän huono ratkaisu PC-peleissäkään. Peliä kuljetetaan taisteluitten välissä (ja jopa niiden aikana) sekaisin valmiiksi renderöidyllä videolla ja pelin omalla grafiikkamoottorilla tehdyillä välipätkillä. Erot noissa kahdessa huomaa (jos tietää katsoa), mutta ainakaan minua ne eivät ollenkaan haitanneet. Juoneen on sotkettu puhdasta historiaa ja komentajien henkilökohtaisia suhteita sekaisin. Eräskin animaatio tuli vain koska isä ja poika eivät kyenneet taistelemaan toisiaan vastaan, eikä se suinkaan ollut ainoa henkilökohtaisuus pelissä.

Ei savua ilman tulta

Ei pelkkä hyvä idea enää nykyisin peliä tee. Grafiikka on pelissä hyvätasoista. Strategisella tasolla yksiköt erottaa maastosta kohtuullisesti. Lähemmässä taktisessa tasossa voi nähdä yksittäisten miesten taistelevan (tosin itse en kyseiselle ominaisuudelle juuri käyttöä keksinyt). Oma lukunsa ovat Special Manoeuvrit ja niiden välianimaatiot. Kaikki specialit on toteutettu pelin omalla grafiikkamoottorilla ja ne ovat todella asiansa osaavia (jokainen Final Fantasyn limit-, GF- ja Summon-animaatioita nähnyt tuntee olonsa kotoisaksi) piristysruiskeita. Animaatioissa näkyvät oikeat komentajat ja suhteutettu määrä joukkoja (elikkä joukko josta on 1/10 jäljellä ei näytä animaatioissa isommalta kuin onkaan). Efektit (nuolet, ballistat, muskettien laukaukset, ratsuväkirynnäköt, kaksintaistot jne.) on toteutettu hyvin ja elokuvamaiseen tyyliin (erityisesti ballistan nuolikuuro toi mieleen Gladiaattori-elokuvan alkutaiston). Kaksintaistoissa ja rynnäköissä komentajien henkilökohtaiset suoritukset ovat sopivan "liioiteltuja" ja tuovat mukavaa elokuvan tuntua peliin.

Ja jotta peli ei olisi vain visuaalista ärsykettä, pelin äänet ovat kohdallaan. Nuolet viuhuvat, musketit paukkuvat ja tykit jyskäävät hevosmiesten rynnätessä päin ja komentajien huudellessa loukkauksia ja kirouksia toisilleen. Musiikki on taistelun aikana hieman yksitoikkoista mutta sopii tunnelmaan hyvin (ja muistuttaa jälleen kerran Gladiaattori-elokuvaa). Sama linja musiikissa jatkuu halki animaatioitten ja on todellakin sopivan mahtipontista ja dramaattista.

Erikoismaininnan mielestäni ansaitsevat tärinäefektit joita on käytetty asianmukaisesti korostamaan tilanteita, eikä suinkaan niin että jokaikistä napinpainallusta säestää maanjäristys. Erityisesti kiinnitin huomiota kuinka tykkien laukeamisesta aiheutuva täräys on erilainen kuin musketti- tai nuolikuuron aiheuttama tärinä. Ja toki komentajien henkilökohtaiset suoritukset tuntuvat ranteissa asti sillätavalla sopivan korostetusti.

Summa summarum

Pelin ohjekirja on asiansa hoitava ja taustoja valottava, mutta valitettavasti (joillekin) englanniksi kuten koko peli takakantta myöten muutenkin. Toisaalta, parempi aito englanti kuin kahden tunnin suomennos.

Peli on todella onnistunut strategiapelinä eikä kompastu edes PS2:sen padista aiheutuvaan epätavalliseen käyttöliittymään (ainakin jos on tottunut hiirinaksutteluun). Ehkä peli olisi PC:llä saanut lisää monimutkaisuutta diplomatiaan mutta se on tätä ainaista jossittelua. Mutta yksinkertaistettunakin diplomatia ajaa asiansa ja kunnon resurssienhallinnan puute voi olla joillekkin myrkkyä, mutta itse tykkään siitä että pelissä keskitytään olennaiseen, niitten toisten vääräuskoisten kurmotukseen taistelukentällä eikä neuvottelupöydän ääressä.. Erikoismainintana peli saa kunnianosoituksen isältäni. 50-vuotias tykistön sotilasmestari joka on hardcore-strategiafani joutui tunnustamaan ettei olettanut PS2sen kaltaiselta konsolilta mitään tälläistä ja pelaisi varmaan peliä itsekkin, ellen olisi ominut PS2sta sen verran tiukasti.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvostelussa: 
Arvosteltu versio: