Driving Emotion Type-S

Jotakin uutta ja samaa vanhaa...

Pelistä

löytyy neljä moodia: Arcade Type-S, Line Training,

Time Attack ja VS Mode. Arcade Type-S -moodin alussa pelaajalla

on käytössä kourallinen autoja ja ratoja.

Jokaisessa radassa on neljä divisioonaa (Division 3,

Division 2, Division 1 ja GT ), joissa pitää tulla

ensimmäiseksi. Voitosta saa aluksi uuden radan ja auton,

myöhemmin vain uusia autoja. Division 1-3 kisoihin

osallistuu 6 vakioautoa. Pelaaja on tuo kuudes kisaan lähtijä,

lähtöpaikkana joka kerta viimeinen lähtöruutu.

GT kisaa pääsee ajamaan vasta kun kaikkien 8-radan

Div 1- 3 kisat on voitettu. GT-kisassa kilpailijoita on

enää 5. Autot taas eivät ole vakioautoja,

vaan kilpailuun vartavasten rakennettuja rata-autoja, kuten

Nissan Skyline GT-R V-Specistä tehty rata-auto Calsonic

Skyline. Kun viimeinen GT-kisa on voitettu ilmestyy joka

radalle vielä yksi kisavaihtoehto One Make. One Makessa

kilpakumppaneilla on samalaiset autot kuin minkä pelaaja

on valinnut.

Line

Training moodissa pystyy harjoittelemaan ilman että

tekoäly on mukana soheltamassa. Moodista löytyy

ajoharjoitteluratoja, joissa ajetaan määrätty

reitti tolppien välistä. Näistä neljästä

ajo-harjoittelu radasta saa uusia autoja kunhan rikkoo kyseisen

harjoitusradan pohja-ajan. Moodista löytyy myös

ratoja, joissa on punaisella viivalla merkitty ajo-reitti.

Jarrutusmatkat näytetään punaisella sik-sak

-viivalla.

Time Attack moodi on nimensä veroinen, eli kyseessä

on monesta autopeleistä tuttu kamppailu aikaa vastaan

pelin radoilla ilman, että tekoäly on mukana.

Mielenkiinnon riittäminen tähän moodiin on

heikoilla, ellei sitten ole kavereita, joiden kanssa kilpailla

parhaimmasta ajasta - varsinkin kun parhaimman ajan ajaneen

auton haamun saa tallennettua muistikortille odottamaan

haastajaa.

VS Mode on pelin ainut kaksinpeli moodi, missä siis

kaksi pelaajaa kilpailee keskenään pelin radoilla.

Tämäkään moodi ei tuo mitään

uutta.

Ajanäkymiä

löytyy kolme perinteistä: ohjaamonäkymä,

ulkonäkymä ja näkymä auton takaa. Kummallista

oli, että ajonäkymäkin vaikuttaa auton tiellä

pysymiseen. Auton takaa ajettaessa auto ei meinaa pysyä

tiellä, mutta kun vaihtaa ulkonäkymään

niin ohjattavuus paranee huomattavasti. Ulkonäkymä

onkin parhain näistä kolmesta. Auton takaa ajettaessa

ongelmana on tuo ohjattavuus, ohjaamonäkymässä

puolestaan tummuus häiritsi.

Säätöjä autoille löytyy pelistä

ihan kiitettävästi. Jousitusta, vaihdelaatikkoa,

jarruja ja tasapainotusta voi säätää

jokaisella autolla 18 erilaisella säätömahdollisuudella.

Säädetyt autot pystyy tallentamaan muistikortille,

jolloin ei joka kerta tarvitse käydä säätämässä

autoa ennen ajoa.

Haahuilevaa ajamista...

Pelin

Japanin versiota pelanneet ovat sanoneet peliä "ei

pelattavaksi huonon ohjauksen vuoksi". Square lupasi

parantaa näitä ominaisuuksia pelin US- ja euro-

julkaisuihin. Osasin odottaa ohjattavuudessa ongelmia, mutten

ihan tälläisiä. Lähdön tapahduttua

pistin kaasun pohjaan. Kaikki meni hyvin kunnes päätin

vaihtaa ajolinjaa. Seuraavaksi huomasin auton olevan radan

toisella sivulla, ilman että olin ohjausta ehtinyt

juuri ollenkaan liikauttamaan. Liian yliherkkä ohjaus

ja vaikea hallittavuus tuli konkreettisesti todettua. Ensimmäiseksi

tuli mieleen, että millainen ohjattavuus pelissä

oli ennen parantelua, vai onko sitä sitten parannettukkaan.

Missään muussa autopelissä ei tälläistä

haahuilua ole tullut vastaan. Ohjattavuutta saa onneksi

säädettyä options-valikosta, lisäksi

autojen säädöt vaikuttavat auton käyttäytymiseen.

Pelin tekoäly autojen osalta on hyvää, kilpakumppanit

valitsevat viisaasti ajolinjansa eivätkä epäröi

tuupata avutonta pelaajaa pois tieltä. Ja vastustajat

ovat todennäköisesti vuoranneet autonsa betonilla,

kun yleensä pelaajalla ei ole toivoakaan tyrkkiä

vastustajia pöpelikköön.

Pelin vaikeustaso heittelee aika roimasti: välillä

on helppo voittaa ja välillä taas todella vaikeaa.

Toisissa radoissa tekoälyn autot ovat koko ajan takana,

kun taas toisissa radoissa jäävät kauas taakse.

Radoissahan on vaikeuseroja, mutta kun tätä tapahtuu

samalla autolla ajaessa siten, että helpommalla radalla

on vaikea voittaa kun taas vaikeimmaksi luokitellulla radalla

voitto tulee leikiten samalla autolla. Tuntuu kuin voittajat

ja vaikeusaste valittaisi arpaa heittämällä.

Peliä pitää pelata tunnista pariin ennen

kuin alkaa saamaan kiinni ajotuntumasta. Tosin vaikka tuntumaankin

alkaa pääsemään, yksikin virhe riittää

ja peli on menetetty. Kanssakilpailijat eivät armoa

anna, vaan kaikki painelevat ohi. Tosiasia on kuitenkin

se, että ohjattavuuteenkin tottuu kunhan on kärsivällinen.

Kun olin Arcade moodin pelannut melkein läpi, kokeilin

aloittaa pelin alusta. Ihmeen kaupalla huomasin että

ei ollut minkäänlaista vaikeutta pysyä autolla

tiellä ja voittaminenkin kävi helposti. Säädöillä

ei tainnutkaan olla paljoakaan merkitystä loppujen

lopuksi.

Visuaalisuus häikäisee...



Pelin

grafiikka ei sinänsä ole poikkeavaa muista PS2-pelien

grafiikasta, mutta visuaalisuus pelissä on hienoa:

vuoret, mäet, rakennukset, sillat ja kaikki pienet

yksityiskohdat radoilla, kuten ilotulitukset, kyltit, sumu,

pölypilvet jne. Itselläni kuitenkin esiintyi vilkkumista,

joka paikoitellen häiritsi. Ratojen taustoista löytyy

kaikennäköistä, mutta grafiikan tarkkuudessa

olisi ollut parantamisen varaa. Nyt taustat ovat vähän

epäselviä, ettenkö sanoisi suttuisia, ikään

kuin ne olisi maalattu pensselillä. Autot ovat hyvin

mallinnettuja. Värivaihtoehdot ovat nätit, mutta

kokonaisuudeltaan kirkkaita. Pelin kaikki valikot ovat selkeitä

ja hyvin luettavissa.

Poppi raikaa...

Ääniefekteissä löytyy autojen moottorien

ääniä, renkaiden ulvomista sekä ruohikolla

ja hiekalla ajamisen äänet. Kuitenkaan niissä

ei ole mitään ihmeellistä, eivätkä

ole ihan todentuntuisia. Musiikkina on synteettistä

japanilaista popmusiikkia. Tälläisestä musiikista

pitävät jaksavat peliääniä kuunnella,

mutta muille voi tulla kestämisen kanssa ongelmia.


Pelistä puuttuu yritys ja se

jokin...


Hyviä

ratoja, autovalikoimaa tarpeeksi, paikoitellen kaunista

ja yksityiskohtaista grafiikkaa. Uusien autojen saanti lisää

potkua pelaamiseen. Pelin ohjattavuus laskee pisteitä

roimasti. Peliin sisään pääseminen kestää

kauan. Grafiikan "sumusuus" horisontissa häiritsee.

Pitkät latausajat alkavat pitemmän päälle

ärsyttämään. Peli herätti ristiriitaisia

tunteita. Tätä paikoitellen inhoaa ja vihaa, mutta

voitto lämmittää kun sellaisen suorituksen

saa aikaiseksi. One Make kisa tuntui turhalta, koska voitosta

ei enään saanut uusia autoja. Eikä mihinkään

jää merkintää voitosta. Ohjekirjan mukaan

kisojen valinta ruudussa olevat tähti ikonit olisivat

ruvenneet vilkkumaan, kun kaikki autot ja radat on saavutettu.

Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja tämä jäi

kaivelemaan mieltä. Peli sopii vain autopelien fanaatikoimmille

faneille, joilla on pitkä pinna. Autopeleihin ensimmäistä

tai toista kertaa tutustuville peli ei todellakaan sovellu.

Kuitenkaan peli ei tuo mitään uutta autopeli rintamalle;

pelistä puuttuu yritys ja se jokin, mikä vetäisi

pelin ääreen uudestaan. Kaksinkamppailussa Ridge

Racer V:kin päihittää tämän tekeleen

loppujen lopuksi.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi