Kunnian miehet ja naiset

Kolmen sotaisan suurvallan kohdatessa on leikki kaukana. Kuten vanha sananlasku sanoo: ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Samuraiden, viikinkien ja ritarien välinen vastakkainasettelu kuulostaa paperilla hyvältä, mutta maistuuko sotiminen käytännössä? Osittain kyllä.

Tarina seuraa kolmen eri sotapäällikön taistelua rintamalla. Joukot ryntäävät vihaisten huutojen saattelemana toisiaan päin, ja taistossa selviävät vain vahvimmat. Eniten tiluksia haalinut saa osakseen mainetta ja mammonaa. Niin sanotun juonen aikana opitaan pääasiassa taistelun salat ennen kuin juostaan moninpelikahinoihin.

Kaikki yhdes koos

Sotapäällikkötyyppeinä tarjotaan vanguard, assassini, heavy ja hybridi. Sopivan luokan löytäminen kestää tovin, sillä sotureiden varusteet ja taidot vaihtelevat. Erot eivät ole aina merkittäviä, ja esimerkiksi sarjaiskut syntyvät lähes samalla periaatteella. Aseiden ominaisuudet sekä soturin hyökkäykset sen sijaan poikkeavat enemmän. Osa hahmoista pystyy iskemään kaukaa, kun taas esimerkiksi viikinkien sotaherra hyödyntää kilpeä ja lyhyttä miekkaa.

Taistelu vaikuttaa simppeliltä, mutta todellisuudessa siinä pärjätäkseen tarvitsee hallita paljon muutakin kuin perusteet. Mekaniikka mahdollistaa tehokkaiden sarjojen yhdistelyn, mikä auttaa hämäämään vastustajaa. Soturi voi väistää ja torjua iskuja. Osa hahmoista taitaa myös vastahyökkäyksen. Miekkailussa on otettu selvästi mallia tappelupeleistä, joiden tapaan For Honorissakin täytyy pysyä aina yhden askeleen edellä vihollista.

Sotapäälliköt eroavat kuitenkin aika paljon toisistaan, eivätkä hahmot ole täysin samalla viivalla. Esimerkiksi tietyt taistelijat pärjäävät pystypainissa huonommin kuin toiset. Tilanne muuttuu todella epäreiluksi usean sankarin käydessä yhden eksyneen lampaan kimppuun. Puolustautuminen tuntuu lähes mahdottomalta, vaikka iskujen torjuminen eri suunnista käytännössä onnistuukin.

Hyökkäys sekä torjunta tapahtuvat samalla kaavalla. Oikealla tatilla valitaan iskun suunta ja liipaisimen painallus tekee joko kevyen tai raskaan lyönnin. Kohteen voi lukita vasenta liipaisinta käyttämällä, mikä toimii yleensä hyvin, mutta vihollismäärien kasvaessa lukittautuminen vaikeutuu.

Veriset pippalot

Verkkomittelyksi tarkoitettu For Honor lainaa pelimuotonsa kilpailijoiltaan. Paketista paljastuu muun muassa alueiden valtausta sekä tavanomaisia tiimimatseja, mutta mukaan on lisäksi saatu keskiaikaista kaksintaistelua. For Honor hyödyntää ominaisuuksia myös muista Ubisoftin tuotoksista. Rainbow Six Siegestä tutut aikarajalliset tehtävät ovat tällä kertaa "käskyjä", joita toteuttamalla nettoaa pelivaluuttaa ja kokemuspisteitä.

For Honorissa taistellaan kausittain. Viiden kierroksen kaudella jaetaan joukkoja ympäri maailmankarttaa. Niin sanotut sotavarat eli War Assetit sijoitetaan valittuihin alueisiin joko puolustamaan tai valloittamaan. Kartta värjäytyy voittajaryhmittymän värillä. Vallatuilla alueilla on kuitenkin väliä vasta kauden lopussa. Menestyminen takaa kymmenen viikon pituisen jakson päättyessä kokemuspisteitä ja mahdollisia erikoisvarusteita. Systeemin ideaa ei oikein selitetä kunnolla, joten yksityiskohdat valkenivat vasta Youtuben opasvideoiden avulla.

Nettipeleissä palvelinten toimivuus on kriittisen tärkeä seikka. Valitettavasti Ubisoftin serverit eivät aivan vastaa sotahuutoon, sillä matsit keskeytyvät monesti verkkovirheisiin. Omituisesti myös taistelu jäätyy aina jonkun lähtiessä pelistä. Toivottavasti nettipuoleen panostetaan jatkossa enemmän.

Irtopäitä ja tylyjä lopetuksia

Keskiaikainen taistelu on pitkälti koukuttavaa, kunhan meininkiin pääsee vaan ensin sisälle. Nujakointia tukevat brutaalit animaatiot, jotka on kuorrutettu verellä ja irtoraajoilla. Vihollisen teloittaminen tiukan miekkojen kalistelun päätteeksi tuntuu aina yhtä tyydyttävältä.

For Honor on perin oiva ilmestys. Näyttävien animaatioiden ohella hahmosuunnittelu erottuu edukseen, ja jylhät maisemat istuvat hyvin teemaan. Äänimaailma kulkee ulkoasun kanssa käsi kädessä, sillä mahtipontiset soinnut siivittävät aggressiivista taistelua hienosti.

Vaikka For Honor on pääasiassa positiivinen kokemus, saattaa vaikea aloituskynnys karkottaa kärsimättömimmät pelaajat toisille tantereille. Taisteluissa tulee helposti turpaan, jos harjoitteluun ei käytä tarpeeksi aikaa. Pelkällä rämpyttämisellä ei pötkitä pitkälle. Haaste kuitenkin palkitsee. Taistelun selkiytyessä kokemus muuttuu mielenkiintoiseksi. Vanha sanonta "vaikeuksien kautta voittoon" pitää paikkansa tässäkin tapauksessa.

Eniten harmia aiheuttavat epävakaat palvelimet. Sisältö alkaa myös toistaa itseään useiden tuntien jälkeen, mutta Ubisoft lupailee For Honorille valoisaa tulevaisuutta. Keskiaikainen rettelöinti toimii loistavasti varsinkin taistelupelien ystäville, ja siitä saa helposti irti enemmän tutun peliporukan kanssa. Meiningin henkeä kuvastavat loistavasti Teräsbetonin lyriikat: "Heikoille voi olla liikaa kutsu metallin, muttei niille joita ohjaa vaisto soturin!"

Kirjaudu kommentoidaksesi