Moninpelinä räiskittävät tuotokset eivät ole millään muotoa uutta. Mutta mitäpä jos perukaavaa sekoittamaan keksittäisiin jonkin sortin vekkuli jippo?

Tätä lähdetään selvittämään Mild Beat Gamesin uutukaisessa.

Valo on vihollisesi

At Sundown: Shots in the Dark on yläviistosta kuvattu ammuskelu erikoisella jujulla varustettuna. Kuten nimikkeen nimi vihjaakin, on pimeydellä iso rooli rymistelyssä. Taistelutantereilla olevia hahmoja ei nimittäin näe niiden lymyillessä varjoissa pyssyjensä kera. Olinpaikka paljastuu muille pyssysankareille joko astumalla ympäri kenttiä sijoitettuille valoisille alueille tahi käyttämällä käsillä olevaa aseistusta.

Jippo on nokkela, joskin se aiheuttaa hitusen haasteita ohjaamiseen. Kun omaa rymistelijää ei näe, ei kontrollointi ole aina selkeintä mahdollista. Onneksi seinään osuminen saa ohjaimen tärisemään, joten koko matsia ei voi käyttää tapettia halaillen.

Aseiden suuliekit ovat kyllä mukavan värikkäitä

Pelimuotoja on kolme. Ensimmäinen niistä on soolona pelattava harjoitusmoodi, jossa tutustutaan eri pyssyihin ja perusmekaniikkoihin yksi kerrallaan. Mitä nopeammin kentissä majailevat maalitaulut tuhoaa, sitä kiiltävämpi mitali lopputuloksena. Harjoittelusta saa hetken hupia, mutta pääpaino on toki taistelutantereilla rymistelyssä.

Paikallisesti pelaamaan pääsee joko yksin bottien kera tahi maksimissaan neljän pelaajan kesken. Botteja vastaan pelaaminen ei ole kovinkaan hauskaa puuhaa, sillä tekoälystä ei saa suurtakaan vastusta edes vaikeimmalla vaikeustasolla. Näin ollen selkeästi hauskempaa on otella ihmisvastustajia vastaan. Parhaimmillaan nimike olisikin moninpeli-iltamissa, joissa useampi pelaaja innostuisi pelaamaan varjohippaa pyssyillä. Neljän räiskijän kesken meno voi parhaimmillaan yltyä mukavan kaoottiseksi.

Vaihtelua tähän puuhaan piisaa useammasta erilaisesta aseesta muutamaan eri pelimuotoon perus-Deathmatchista aina Capture the Flag -ammuskeluun.

Mikäli samasta huoneesta ei muita pelaajia löydy, voi omia taitojaan testata verkkopelissä. Tai voisi, mikäli muita kisaajia vaan ilmaantuisi. Tätä arviota varten muita verkkopelaajia tuli etsittyä monet kerrat eri vuorokaudenaikoihin, mutta yhden yhtä vastustajaa ei näkynyt. Ei yhtäkään. Perin harmillista.

Pyssy tanassa pimeässä

Kuten todettua, At Sundown on reilusti hauskempaa ihmispelaajia kuin botteja vastaan. Mutta ei valitettavasti kovinkaan montaa pykälää, sillä kyseessä ei ole kovinkaan kiehtova nimike. Tuotos näyttää, kuulostaa ja maistuu varsin keskinkertaiselta tekeleeltä, jossa ei ole varjomekaniikan lisäksi kovinkaan montaa pelastavaa tekijää.

Ulkoasu on turhan geneerinen, useimmiten suorastaan iloton. Näkymät ovat koko skaalaltaa hahmoista kenttiin tylsään vivahtavia, mikä ei innosta pelaamaan. Musiikit ovat parhaimmillaan kelvollisia, mutta niistä ei ole pelastamaan tuotosta. Valopilkkujakin toki löytyy, sillä eri aseet ja niiden vaihtoehtoiset toiminnot ovat parhaimmillaan hupaisia. Esimerkiksi kiikarikiväärillä on hauskaa tähtäillä seinien läpi, ja miekalla huitominen on varsin vekkulia.

Vau, onpa mielenkiintoisen näköinen harmaa ja ankea kenttä

Kentät ovat puolestaan tylsän geneerisiä ympäristöjä tylsine taustoineen, joskin pari pientä poikkeusta on. Esimerkiksi metrotunneleihin sijoittuvissa kahnauksissa on hupaisana vaarana jäädä ohi kiitävän junan alle. Harmillisesti tämäkin hupi on pilattu ärsyttävällä kuulutuksella, joka toistuu aivan liian usein.

Matseja pelaamalla avataan pikkuhiljaa uusia aseita, kenttiä sekä pelimuotoja, joten kaikki tekeminen ei ole avoinna heti alusta alkaen. Tästä peukkua.

Peli ilman pelaajia

At Sundown: Shots in the Dark voisi periaatteessa olla viihdyttäväkin peli. Mutta eipä se sitä ole. Varjomekaniikka ja useammat pyssyt ovat mainioita, mutta muuten mennään kovin keskinkertaisella ja ei-mieleenjäävällä tasolla.

Verkkopeliin ei kannata panostaa, ellei tiedä muita pelin ostaneita, koska puhtaalta pöydältä seuran etsiminen ei johda mihinkään. Kanssapelaajia ei vain tunnu olevan. Mikäli kuitenkin samasta huoneesta löytyy useampia innokkaita, voi pelistä saada hauskojakin hetkiä irti.

Kirjaudu kommentoidaksesi