Virtuaalinen pelifestivaali, jossa on 20 erilaista ajanvietettä sinulle ja kolmelle kaverillesi! Ihanaa! Mahtavaa!
Lapset viihtyvät ja aikuisetkin saavat illanistujaisiin jotain pientä!

Pelikokoelmat kuten Carnival Games voivat taipua kahdella tavalla: viihteeksi tai vinoon.

Tämä tekele olisi saanut jäädä tulematta.

Yhdessä kaikki on hauskempaa

Aika lentää kun ihmiset kerääntyvät yhteen ja se lysti syntyy kuin itsestään. Tämän alkukantaisen heimohenkisyyden päälle ei ole mahdottoman vaikea rakentaa – kun on lähtökohtaisesti hauskaa, niin herkästi sen hauskan piiriin saa lisättyä muun muassa pientä videopelinäpertelyä.

Käytännössä Carnival Games esittelee liudan erilaisia "pelejä", jotka ovat rehellisesti sanottuna täysin paskoja.

Kysymys ei ole niinkään siitä, että jokainen näistä pohjautuu suurin piirtein samanlaiseen ohjausmekaniikkaan ja ovat täten aika samanlaisia – se on tavallaan hyvä, sillä eipähän mene aikaa asioiden opettelemiseen. Mobiilipelitkin sen jo opettavat: mitä nopeammin päästään asiaan sitä parempi.

Pelikokoelman toteutus on kuitenkin niin onnetonta ja touhu niin laiskaa, että jos aikuisetkin hermostuvat, niin mitähän mahtaa tehdä ensisijainen kohdeyleisö: lapset? Ihan turha selitellä, että lapsille kelpaa mikä vaan – tuo on se suurin synti mihin tämä tällaisia hmm... vaihtoehtopelejä suoltava koneisto syyllistyy.

Onkohan joku tästä pelistään ylpeä? Ei varmasti näy monessa CV:ssä.

Eri aihealueet kuten koripallojen heittely, tikkojen nakkailu, jääkiekkojen lätkiminen tai possuratsastus ovat sinänsä ihan toimivia konsepteja - pelaaminen vaan kun ei ole kivaa. Se allekirjoittaneen peliporukkaa eniten viihdyttävä lettupinojen kuskaaminen kantoi sen viitisen kertaa, eli saman määrän minuutteja pelikellon mukaan.

Käytännössä tässä on pino 2010-luvun paikkeilla maailman täyttäneitä nettiselaimella pelattavia Flash-pelejä. Jos tuon ajanjakson tunnistaa, niin ymmärtää mitä tarkoitan kun totean, että tässä ovat ne kaikkein huonoimmat tuotokset.

Mitään ei ole opittu noilta päiviltä. Ei niin mitään.

Kertoo aika paljon siitä, että millä mentaliteetilla pelikokoelmaa on lähdetty toteuttamaan.

Ajan, rahan ja hermojen haaskausta

Jos minipeleistä vain yksi on viihdyttävä, on se pitkä penni maksettavaksi, sillä kyseessä on minipeli. Sisällön määrä on erittäin rajoitettua ja sitäkin vaivaavat ne pelin perusominaisuudet: kokonaisvaltaisesti huono toteutus.

On mahdotonta sanoa, että minkälaisesta hyväntekeväisyyspajasta tällaiset pelit tulevat, mutta pelimarkkinat ovat jo saturoituneet kuonasta ja tämä on yksi ryyni sinne muiden sekaan.

Ne herttaiset, perheystävälliset huonot pelit eivät ole harmittomia.

Carnival Gamesin kaltaiset tuotannot ovat loukkaus pelintekijöiden ammattikuntaa kohden, pelaajien kokopäiväistä aliarviointia ja pelaamisharrastuksen epäkunnioittamista. On harmillista, että näistä peleistä ei vain päästä eroon, ja Prismojen hyllyt ovat näitä aina täynnä.

Ihan ymmärrettäväähän se tietysti on kun ottaa sen taloudellisen aspektin: työpäivän päätteeksi kauppaan itsensä muksujen kanssa kammennut perheenäiti/-isä on aika helppoa riistaa kun kinuaminen alkaa.

Hmm... parikymppiä. No, jos nyt tän kerran, niin saa tuon huudonkin loppumaan ja selvitään kotiin asti.

Minusta globaalin peliteollisuuden pitäisi järjestäytyä ja palkata samanlaisia lähettiläitä (pikeellä kelmutettuja kynänheiluttelijoita) keskeyttämään ihmisten maallista vaeltamista ostoskeskuksissa, kuten puhelinoperaattorit ja vakuutusyritykset ovat tehneet – näiden mandaatti olisi kuitenkin kertoa, että hei, on olemassa paljon parempiakin vaihtoehtoja kuin käsissäsi pitelemä Peli X.

"Esimerkiksi Pelit Y, B ja Z. Saattavat olla vuoden pari vanhempia, mutta takuuvarmasti laadukasta viihdettä – ja ehkä myös hieman halvempiakin."

Jo yhtä annettua arvostelupistettä joutui hieman perustelemaan itselleen.

Tämä peli saa minut vihaiseksi.

Kirjaudu kommentoidaksesi