Luolaston sankarit

Vuonna 2013 PC:lle julkaistu, vastikään konsoleille tuotu Hammerwatch oli hieno kunnianosoitus vanhoille luolastomätöille. Kymmenpäisten vihollisjoukkojen teurastuksessa on kieltämättä vetovoimaa, eikä siitä meinaa saada tarpeekseen. Jatko-osalta on lupa odottaa lisää sitä samaa, mutta myös jotain uutta.

Kuhinaa kaivoksessa

Tällä kertaa sankarimme ei sukella vanhaan linnaan, vaan saapuu pelastamaan pikkukylää kaivoksesta kumpuavan kirouksen kourista. Pelaaja suuntaa satunnaisesti luotuun luolastoon karkottamaan pahuutta ja etsimään rikkauksia. Välillä kohdataan pääpahiksia, ratkotaan ongelmia, väistellään ansoja ja vieraillaan bonustasoilla sekä tietysti kuollaan kymmeniä ja satoja kertoja.

Kaivoksesta ei pääse pois muuten kuin heittämällä veivinsä, joten kerätyt rahat ja malmihiput lähetetään ylös kätevillä hisseillä, joita ei löydy edes jokaisesta kerroksesta. Ylös lähetetystä arvolastista menee tietysti veroa. Ratkaisu on toimiva, ja arvotavaraa pullottavat taskut luovat mukavaa jännitystä taisteluihin.

Perustoiminta on muuten samaa toimivaa taistelua kuin ensimmäisessä osassa, mutta satunnaisesti luodut ympäristöt tuovat uutta särmää tekemiseen. Elämiä on enää vain yksi. Onneksi moninpelissä kaverin voi kerran pelastaa, jolloin heidän sielunsa linkittyvät. Tämä tarkoittaa sitä, että jos toinen kuolee, niin toinenkin heittää henkensä.

Kuoleman jälkeen palataan kylään, jossa voi varustaa ja päivittää hahmoaan luolastosta kerätyillä rahoilla sekä kokemuspisteillä. Sieltä täältä löytyvillä malmihippusilla puolestaan ehostetaan kylää ostamalla sinne uusia rakennuksia ja parempia kauppiaita. Hahmonkehitys pysyy, mutta tavarat katoavat kuollessa, joten jokaiselle rundille varustaudutaan uudelleen.

Edeltäjänsä varjossa

Ulkoasu ja ääniefektit ovat täysin samat edeltäjän kanssa, mutta musiikit on sentään vaihdettu. Kierrätys ei varsinaisesti haittaa, sillä söpö pikseligrafiikka toimii loistavasti. Uusia vihollisia kylläkin kaipaisi, sillä tutut toukat, koppikset ja luurangot alkavat käydä hieman tylsiksi. Valittavat hahmot ovat lisäksi samoja, vaikkakin monipuolisemmilla kyvyillä varustettuja.

Heroes of Hammerwatch jättää ristiriitaiset fiilikset. Monipuolisempi hahmonkehitys kutkuttaa, ja sankaristaan saakin melkoisen tappokoneen korkeammilla tasoilla. Uusi satunnainen eteneminen ja korkeampi vaikeustaso eivät puolestaan tunnu hyvältä ratkaisulta. Edellisen osan muokattavaa vaikeustasoa tulee ikävä, minkä lisäksi peli kaipaisi tarinaa tai ylipäätään selkeämpää jatkumoa. Kerta kerran jälkeen tylsähköön satunnaiseen luolastoon suuntaaminen ei tunnu kovinkaan nautinnolliselta. Alun tasoja kun joutuu veivaamaan uudelleen puuduttavan monta kertaan, ennen kuin hahmo kehittyy sopivalle tasolle myöhempiä haasteita varten.

Jatko-osa on edeltäjänsä tapaan parhaimmillaan neljän pelaajan moninpelinä. Yksin kaivokseen ei kannata suunnata, ellei sitten nauti järkyttävän kovasta haasteesta. Loistelias ja kaikin puolin tasapainoisempi ensimmäinen osa ansaitsi paikkansa luolastomättöjen kermassa. Heroes of Hammerwatchin paikka on puolestaan alelaarissa.

Kirjaudu kommentoidaksesi