Max Payne

Tiimi, jolla oli maineen verran hävittävää

Suomalaisen Remedyn käsissä syntynyt Max Paynen ensimmäinen osa oli aikoinaan kova juttu tietokoneella. Peliä myytiin kuin leipää, ja pelaajille maistui julkaisun synkkä tarina, joka kertoi newyorkilaispoliisin kostosta. Mutta ainoastaan juoni ei tehnyt Max Paynesta niin kovaa juttua mitä se aikanaan oli. Takana oli nimittäin hieno bullet-time-efekti, jonka avulla aika hidastui hetkeksi, ja pelaaja sai täten enemmän aikaa reagoida asein varustettujen gangstereiden liikkeisiin. Tällainen pieni asia kehkeytyi koko pelin symboliksi, ja erinäisiä hidastusmoodeja on nähty siitä lähtien pelimaailmassa pilvin pimein.

Kun ensimmäisen kerran kuului puhetta pelin kääntämisestä Game Boy Advancelle, oltiin pelimaailmassa skeptisiä. Kuinka saataisiin siirrettyä taskukonsolille ne parhaat asiat, jotka tekivät Max Paynesta niin menestyksekkään pelin? Vaikeasta tehtävästä huolimatta tuotoksen tekijätiimi Möbius Entertainment on saanut siirrettyä newyorkilaispoliisin seikkailun mallikkaasti Game Boy Advancelle, joskin kompromisseja on jouduttu tekemään joidenkin ratkaisujen suhteen.

Alkuperäistä peliä kunnioittaen

Game Boy Advance -version kehitysstudio on parhaansa mukaan pyrkinyt säilyttämään pelissä samanlaisen otteen, mitä Max Paynessa tietokoneella nähtiin. Mukana on edelleen bullet-time-efekti, joka toimii samaan tapaan kuin muissakin versioissa. Pelaaja saa arvokkaita lisäsekunteja hidastamalla aikaa, eikä taskukonsoli ole sen huonompi alusta moisen efektin toteuttamiselle. Bullet-timeä ei voi kuitenkaan käyttää loputtomasti, mikä tuo peliin haastavuuselementin. Eli aina hidastusta ei välttämättä kannata hyödyntää, vaan joskus se on parempi säästää vaikeampiin olosuhteisiin.

Yksi ongelma pelin siirtämisessä taskukonsolille oli alkuperäisversion kuvakulma. Tietokoneella ja kotikonsoleilla tapahtumat kuvattiin kolmannesta persoonasta pelaajan selän takaa, ja samanlaisen systeemin toteuttaminen Game Boy Advancella olisi ollut hankalaa. Tekijätiimi on varmasti tehnyt viisaimman päätöksen laittamalla ruutuihin kiinteän kameran, joka kuvaa tapahtumat aina samasta kulmasta. Suurimmaksi osaksi ratkaisu toimii, mutta välillä sen kanssa joutuu painimaan ongelmissa. Pelaaja ei nimittäin näe laajoissa huoneissa ruudun ulkopuolelle, vaan luotien sataessa niskaan sankari joutuu tyytymään silmittömään sokkoammuntaan. Ehkäpä tähän ongelmaan olisi auttanut pieni tutka alalaidassa tai mahdollisuus saada kamera kauemmas pelihahmosta.

Kolmas tärkeä ominaisuus, jota pelin taskuversiolta vaadittiin, oli se sama tarina mikä jo kerrottiin vuosia aikaisemmin tietokoneella. Ongelma on ratkaistu kääntämällä juonta selvittävät sarjakuvat sopivaan muotoon Game Boy Advancelle. Lisäksi PC:ltä tuttu dialogi on saatu mahdutettua taskukonsolin pienelle kasetille, joskin äänenlaadusta on jouduttu tinkimään. Joka tapauksessa ratkaisu toimii, ja pelin juoni on lähes yhtä vahva kuin muissa versioissa.

Ja miestä kaatuu kuin heinää

Max Payne on jakautunut Game Boy Advancella kahteentoista eri kenttään. Jokainen taso on suhteellisen lyhyt ja kunkin läpipeluuseen kuluu yleensä maksimissaan puolisen tuntia. Kentät ovat täynnä vihollisia, ja pelaaja pääsekin toistuvasti paukuttamaan pyssyjään ilman hengähdystaukoja. Toimintaelementtien lisäksi pelissä ei ole pulmia tai muita vaihtelevuutta tuovia asioita, vaan tuotos luottaa täysin räiskimisidean varaan. Hieman monipuolisuutta saadaan laajalla asevarastolla, joka karttuu newyorkilaispoliisin edetessä kohti loppua. Muun muassa erilaiset pistoolit, haulikot ja automaattiaseet tulevat pelaajalle tutuiksi. Samoin myös räjähteet, joihin kuuluvat kranaatit ja molotovinkoktailit.

Yksinkertaisuudestaan huolimatta Max Payne ei ala kyllästyttämään oikeastaan missään vaiheessa. Olihan tietokoneellakin kyseessä varsin itseään toistava, mutta toimiva julkaisu, ja samat lainalaisuudet pätevät myös taskukonsolilla. Lähinnä Game Boy Advance -version lyhyt pituus ärsyttää, sillä kyseessä on vain noin neljän tunnin mittainen pelikokemus. Sen takia tuntuu, että Paynen tarina käydään hyvin rivakasti läpi, eikä hänen vierailemiin paikkoihin ehdi oikeasti syventyä.

Herätys

Tietokoneella pelaajia erityisesti ärsytti Max Paynessa erikoiset unijaksot, joissa pelaaja joutui seikkailemaan newyorkilaispoliisin absurdeissa päänsisäisissä sokkeloissa. Niissä kuoleminen tuli useille hyvin tutuksi, ja tasot eivät tuntuneet istuvan pelin muuhun sisältöön. Monelle varmasti on hyvä uutinen se, ettei Game Boy Advancella nähdä vastaavia jaksoja. Valitettavasti kuitenkin tekijätiimi on ottanut pelistä pois myös joitakin mukavia kenttiä, kuten paon palavasta ravintolasta. Toki on myönnettävä, että tulipalon hyvä toteuttaminen tekniikaltaan rajoittuneella taskukonsolilla olisi ollut vaikeaa. Kuitenkin tulta löytyy pelin muista osioista, ja ainakin sen aikaansaaminen on onnistunut graafisesti hyvin.

Sen sijaan tulen ylitappava vaikutus on ollut outo ratkaisu. Yksikin lieska pelaajaa kohti nimittäin tappaa. Nimenomaan tuli onkin Max Paynessa haastavin yksittäinen este, eikä pelaaja voi PC-version tapaan tallettaa peliään taskukonsolilla ennen vaikeaa kohtaa. Game Boy Advancella systeemi toimii niin, että pelaajalla on käytössään kuoleman jälkeen neljä uutta yritystä, joita käyttämällä hän jatkaa uudelleensyntyneenä samasta huoneesta. Mahdolliset yritykset käytettyään taso täytyy aloittaa alusta. Kovin usein näin ei kuitenkaan käy, sillä Max Payne ei ole vaikeudella pilattu. Mahdollisesti pari kertaa liika kuoleminen on lähellä, mutta tällaiset tapaukset ovat tosiaankin harvinaisia.

Nättiä

Graafisesti Max Payne on huomattavan hieno. Huoneet eivät ole vain yksitoikkoisia toistensa kopioita, vaan niihin on panostettu. Tasojen ulkonäkö lainaa paljon pelin PC-versiosta, ja paikat näyttävät tosiaan hyviltä. Myös itse sankari Max muistuttaa tietokoneella nähtyä itseään, eikä graafisesti pelistä löydy valitettavaa.

Äänimaailma sen sijaan ei hoida leiviskäänsä yhtä hyvin. Vaikka pelissä onkin ääninäyteltyä dialogia, on ilmeisesti musiikillinen puoli joutunut tilarajoitusten takia kärsimään. Julkaisusta löytyy nimittäin vain pari taustalla soivaa kappaletta, jotka ovat kyllä kohtuullisen hyviä. Tosin mistään pelimusiikin parhaimmistosta ei todellakaan ole kyse.

Hyvä käännös

Kaiken kaikkiaan Max Payne toimii Game Boy Advancella erinomaisesti. Se loistaa samoilla osa-alueilla, millä tietokoneversiokin, eli toimintaosuuksien ja hienon tarinan saralla. Vaikka kyseessä on periaatteessa sama peli, mitä monilla muilla alustoilla aikaisemminkin, on taskuversio Max Paynesta tuore kokemus kaikille. Alustan vaihdos on nimittäin saanut paljon muutoksia aikaan, joista osa on jopa positiivisia. Kyseessä on siis erittäin hyvä hankinta, jos pelin lyhyt pituus ei häiritse liikoja.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi