Saapasjalkakissan uudet seikkailut

Kissamainen Ratchet ja pieni Clank-robotti ovat juuri selvittäneet edellisen komennuksen kiemurat sankareina, kun kutsu uuteen seikkailuun ilmaantuu. Professori Fizzwidget pyytää kaverusten apua pienen karvaisen koe-eläimensä pelastamiseen, mihin laiskotteluun ja promootiotilaisuuksiin kyllästyneet juhlakalut oitis tarttuvat. Tästä aukeaa huikea takaa-ajo aivan voron kannoilla, mutta yllätykselliseksi käsikirjoitettu juoni ei ole tehty ihan niin yksinkertaiseksi. Roisto ei paljastu aivan sellaiseksi kuin odottaa saattaa, kuten ei tehtävän koko luonnekaan. Kun juonen lukuisia sivuhaaroja ja pikkutehtäviä ei unohdeta, niin matkasta tulee upea seikkailu ja ikimuistettava kokemus.

Alkuvideon jälkeen peli räjähtää käyntiin heti ilman turhia muodollisuuksia. Hektisen toiminnan ja vuoksevan tarinankerronnan välissä hengähdetään vasta pitkän ja hikisen session jälkeen. Peli jatkaa samalla vaikeustasolla mihin edellinen osa jäi, eli ohjauslogiikan ja pelirytmin kanssa pitää päästä sinuiksi nopeasti. Talttuessaan Ratchetin pitää aloittaa kenttä alusta. Harmittavasti pitkien kenttien katkojiksi tarkoitetut tallennuspisteet toimivat vain satunnaisesti, mutta onneksi kerran tapetut viholliset pysyvät kuopattuina.

Kautta Kaukasuksen, missä me olemme?

Orgaaniset asteroidiplaneetat, metalliset tehtaat liukuhihnoineen, huikeat futuristiset kaupungit ja jäiset vuoret kaikkineen luovat mielenkiintoisen Ratchetin ja Clankin maailman. Hiukan Star Warsia, ripaus Fifth Elementiä ja loraus sarjakuvatyyliä loihtivat mielikuvituksellisen keitoksen. Kaksikymmentä toinen toistaan upeampaa pelialuetta luo nautittavan ja uskottavan tuntuisen ympäristön. Mihin ikinä katsotkin, löydät hillittömästi pieniä animoituja yksityiskohtia ja huolella siveltyä grafiikkaa. Särkyviä paikkoja on entistä enemmän ja animointi on parantunut edellisosasta. Graafisesta loistostaan huolimatta pelimoottori kykenee nykimättömään 60 ruudun päivitysnopeuteen sekunnissa.

Pelialueet ovat yksittäisiä planeettoja, jotka juonen edetessä aukeavat valloitettaviksi. Matkakohteiden väliä seilataan pienellä avaruusaluksella. Yleensä lentäminen tapahtuu automaattiohjauksessa, mutta joskus matkanteon keskeyttää vihamielisten avaruuspiraattien hyökkäys. Ohjuksin ja laserein aseistettu pikkualus tekee minuuteissa helposti selvää kieppuvasta vihollisarmadasta, joten suurta haittaa heistä ei siis ole. Myöhemmin omaa avaruusalusta voi vielä parannella lentoon vaikuttavin siivin ja tehokkaammin asein.

Välillä tavallisen tallaamisen katkaisevat lisätehtävät. Lukkojen avaus on oma pieni alipelinsä, mikä vaatii enemmänkin nopeutta kuin nokkeluutta. Joistain pelikentistä voi löytää hedelmäpelin, josta voi voittaa pultteja ja tavaraa, tai sitten hävitä, jolloin koko roska räjähtää vasten kasvoja.

Vastapainoksi minipelille jättiläiseksi paisuneen Clankin mech-taistelu hajoavien rakennusten ja ympärillä pörräävien helikoptereiden keskellä onkin jo vähän isompi rytäkkä. Vauhtipäillekin löytyy oma loistavasti toteutettu seikkailunsa kiitopyörän satulassa huimalla radalla hieman Star Warsin ensimmäisen episodin Pod-kisan tyyliin.

Lataa ja varmista

Pelastusretkelle ei sännätä vain suin päin, vaan ensin pitää varustautua kunnolla. Pelintekijöiden aivokapasiteetista on uhrattu melkoinen pala mielikuvitusta hiveleviin aseisiin. Peruspaukkuraudan tilalle voi ostaa pelin aikana alati kasvavasta valikoimasta uutta magmapistoolia ja lämpöhakuista sirkkelinterää, mitkä kaiken lisäksi vielä kehittyvät tehokkaammiksi raskaan käytön myötä. Vanhaa R&C fanikuntaa lämmittää mahdollisuus käyttää muistikortilla sijaitsevia edellisen osan aseita. Uusia aseita on 18 kappaletta, eli vanhojen kanssa yhteensä 22. Jos mukaan lasketaan vielä aseiden eri variaatiot päivityksillä ja ilman, niin laskennallisesti erilasta rautaa löytyy 41 kappaletta!

Järeillä aseilla ei tekisi mitään jollei niillä pääsisi kunnolla kurmottamaan. Pahamaineisia olentoja esiintyy galaksin jokaisessa kolkassa ja ne parveilevat usein ryhmissä, joissa niiden on ilmeisesti helpompi puolustautua. Robottihämähäkeistä, alkuasukkaista tai purevista pikkuötököistä alkaen jokainen vihulainen on siunattu hyvällä animaatiolla ja toimivalla tekoälyllä. Mihinkään koordinoituihin hyökkäyksiin ne eivät kykene, mutta tarjoavat silti mukavan vastuksen ja haastetta kokeilla erilaisia lähestymistapoja.

Homma hoituu talossa ja puutarhassa

Liikkumisenvapaudellaan peli muistuttaa seikkailupelejä ja muita moderneja tasohyppelyitä. Pelialueesta saa selkeän kuvan vapaasti liikuteltavan kameran ja hyvän automaattikartan avulla. Planeettojen vaihdoksista koituvia lataustaukoja ei juurikaan huomaa, sillä ne on ovelasti toteutettu animaation taustalla. Itse pelikentissä ei latailuja ole, tai niihin ei tule kiinnitetyksi huomiota.

Loistavasti toteutetut kontrollit on tehty helposti opittaviksi. Analogisilla liikutaan ja katsellaan, parilla napilla huidotaan jakoavaimella tai ammutaan käytössä olevalla aseella. Hyppy ja pika-asevalikko löytyvät myös helposti napin takaa, eikä erikoishyppy-syöksy yhdistelmien opettelussakaan mene kauaa. Kamerasta ei nyt kannata napista, kun täydellistä ei ole keksittykään.

Normaalisti kamera on Ratchetin takana, mutta sitä voi ohjaimen tatin avulla käännellä miten mieli halajaa. Tähtäämistä ja tarkempaa tutkiskelua varten kuvakulman voi siirtää myös sankarin silmiin. Ohjaus on tunnokasta ja toimivaa kaikin puolin.

Avaruuskissassa tähtiainesta

Loistava ulkoasu, rönsyilemätön ja tiivis juoni sekä loistava pelattavuus saavat parikymmentuntisen seikkailun lentämään siivillä. Musiikit eivät svengijalkaa vispaa, mutta ovat muuten tasoltaan ja tunnelmaltaan sopivia. Äänet ja ääninäyttelijät ovat taattua korkeaa laatua, mutta jotkin efektit kuulostavat kierrätetyiltä jostain pelifirman edellisistä peleistä. Pientä roolipelivaikutteisuutta on toki yritetty ujuttaa soppaan kehittyvillä aseilla, paranneltavilla avaruusasuilla ja aikaa myöten kasvavilla osumapisteillä.

Peliä vaivaavat pienet bugit, kuten juuri tallennuspisteiden oikuttelu, ja graafiset klikit tuntuvat nipottamiselta kokonaisuutta ajatellen, mutta edellisessä osassa vastaavia ongelmia ei esiintynyt.

Kaiken kaikkiaan pelistä jää loistava maku ja seuraavaa osaa odottaa vielä mielellään. Pientä kyllästymistä saattaa jo kohta esiintyä, jollei seuraajaan saada jotain vielä piristävämpää mukaan kuin muutama alipeli ja pienet roolipelihöpötykset.

Vaikka paljon on tasohyppelyitä tehty ja nähty, niin vain kourallinen sankarien nimistä valetaan pelimaailman katukiviin. Ratchet and Clank on yksi näistä tähdistä.