Paluu vuoteen 2006
Switch Sportsin peruskonsepti on säilynyt prikulleen ennallaan meiningin ollessa kauttaaltaan tuttua aiempia osia pelanneille. Ensimmäinen tehtävä on luoda oma avatar, jonka virkaa toimittaa joko oma kulmikas ja kökkö – minun tapauksessani Frankensteinin hirviön näköinen – Mii-hahmo tai sitten huomattavasti silmää miellyttävämpi Sportsmate-toveri. Viimeksi mainittuja voi myös kustomoida niin kasvon- ja ruumiinpiirteiden kuin vaateparsien ja muunkin tilpehöörin osalta – näitä taas tienaa urheilemalla, kuinkas muutenkaan.
Ytimekkään alustuksen jälkeen on aika loikata suoraan mitä moninaisimmille kilpakentille, joko yksin tai kilpakumppaneiden kanssa. Tässä vaiheessa onkin aika kohdata ne astetta karummat realiteetit: Tarjolla on vain kuusi eri urheilulajia, joista puuttuu oikeastaan kokonaan ne selkeät kohokohdat. Erityisesti Sports Resortin lystikkääseen ja monipuoliseen valikoimaan tottuneelle vaivaisen kuuden lajin repertuaari ei aiheuta pahemmin riemunkiljahduksia – mukana kun on vielä aiemmista peleistä tuttuja harrasteita ja toistensa kaltaisia lajeja.
Joy-Con vai Wii Remote, mitä väliä?
Switchin liiketunnistushan toimii kyllä hyvin – huonoimmassakin tapauksessa kohtuullisesti – mutta Switch Sports ei tarjoa yhdenkään lajin kohdalla kontrollien osalta lainkaan mielikuvitusta. Tennis ja sulkapallo ovat itsestäänselvyyksiä tekoälyn hoitaessa liikkumisen pelaajan hutkiessa tolkuttomasti ilmaa. Lentopallon simppeleissä hyökkäys- ja puolustuskuvioissa tarvitaan jalkapallon tavoin hieman yhteistyötä, mutta varsinainen taktikointi jätetään kuitenkin aivan minimiin – itse asiassa viimeksi mainittu on valikoiman ainokainen laji, jossa hahmoa liikutetaan manuaalisesti pelikentällä. Keilaus puolestaan on täysin sama kokemus kuin viisitoista vuotta sitten, joten eipä siitä sitten sen enempiä. Chambara-miekkailu sentään tarjoaa muutaman eri asevariaation, mutta käytännössä koko homma rakentuu vain oikeaoppisen puolustuksen varaan, jotta kilpakumppanin saa tuupittua areenalta alas.
(Yksin) urheilu on tylsää!
Tottahan se on, että Switch Sports elää tai kuolee sen mukaan, kenen kanssa mittelöitä pääsee harrastamaan. Kaverille on aina typerää tekoälyä mukavampi kettuilla, minkä lisäksi verkosta tuntuu löytyvän mukavasti peliseuraa vuorokaudenajasta riippumatta. Tällä saralla ehdoton kohokohta on neljän hengen yhteistyön mahdollistava jalkapallo, jossa on nähtävissä hetkittäin jopa pienoisia Rocket League -viboja. Peräti 16 osallistujan keilaus taas hoidetaan battle royalemaisesti pudotuspelityyliin, joskin lyhyen otannan perusteella näissä mittelöissä ei ole muuta mahdollisuutta kuin voittaa suorastaan ylivoimaisesti.
Switch Sports ei myöskään näytä modernilta peliltä, mitä ei toki hassunhauskalta koko perheen hupailulta pidä vaatiakaan. Käytännössä ihan kohtuu hyvin toimiva verkkopeli on kuitenkin ainokainen uudistus, mitä nimike tarjoaa vuoden 2006 Wii Sportsiin nähden – uskaltaisin rohkeasti väittää, että olisi Nintendolla ollut aikaa enempäänkin.
Ei must' oo tullu urheiluhullu
Switch Sportsin mielikuvitukseton ja suppea lajivalikoima antaa täyshintaisena kaupiteltavasta kokonaisuudesta joka suhteessa demomaisen vaikutelman. Paketti on koluttu läpi jotakuinkin tunteroisessa, pelitovereiden tuodessa lisähupia illaksi tai parhaassa tapauksessa kahdeksi oluenhuuruiseksi illaksi.
Ei hajonnut telkkareita, mutta eipä myöskään iskenyt sporttikärpänen. Palaan suosiolla takaisin Ring Fitin pariin!
