Lyllerö liikkeelle!

Liikunta ei ole koskaan ollut lempipuuhaani. Ei siksi, että olisin laiska (vaikka sekin on osa totuutta), mutta kroppani ei ole koskaan antanut anteeksi minulle sitä, että synnyin. Yleinen jatkuva kipu on varmistanut minulle pysyvän graafisen suunnittelijan vartalon. Jos kehoni on temppeli, omani muistuttaa roomalaisten bakkanaalien seuraavaa aamua. Switchille saapuvalla Let's Get Fit -urheilupelillä on siis Sisyfoksen arvoinen ylämäki edessä.

Ylös, ulos ja penkille

Heti alkuun pistää silmään, että Let's Get Fitin tavoitteet ovat hyvin erilaiset kuin muiden vastaavien julkaisujen. Ystävälliset valikot ja kannustavat tekstit ovat suorastaan ahdistavan positiivisia. Kuntosalisimulaattorin temperamentti on kuin labrassa teollistettu yhdistelmä jokaista kesähittiä ja Marco Bjurströmiä. Mikään tästä ei sinänsä ole pahasta, mutta jos pirtsakkuus koettelee hermoja, Let's Get Fit saattaa kuluttaa ihan eri tavalla, kuin on tarkoitettu.

Kun alkusysäyksestä pääsee ylitse, Let's Get Fit paljastuu yllättävän monipuoliseksi ja vikoineenkin jopa korvaamattomaksi apuriksi niille, jotka eivät välttämättä pääse salille omin voimin. Sen heikkoudet ovat valtaosin teknisiä ja liittyvät Joy-Con-ohjainten rajoituksiin. Eikä siitä saa oikean kunto-ohjaajan korviketta tekemälläkään.

Mutta nykyisessä muodossa Let's Get Fit tarjoaa jotain sitäkin tärkeämpää. Se on mahdollisuus luoda rutiineja tavalla, joka ei tunnu rutiinien luomiselta. Näin oppimisen ja pelaamisen yhdistyessä Let's Get Fit on sopivassa välimaastossa viihdyttävän kokeilun, ja aidosti hyödyllisen kuntoilun keskellä. Kuten kielioppia tarjoileva Duolingo-applikaatio, Let's Get Fit on parhaimmillaan silloin, kun se haastaa pelaajan kilpailemaan itsensä kanssa.

Halpamaista välineurheilua

Suurimmaksi kompastuskiveksi paljastuu kuitenkin liikkeentunnistus. Switchin ohjaimet ovat tällä saralla edelleen kutakuinkin parasta, mitä markkinoilta löytyy. Mutta se kielii enemmän niiden heikosta yleisestä tasosta, kuin Joy-Conien ylivertaisuudesta. Fyysisen kappaleen mukana tulee myös remmi, jolla ohjaimet voidaan liittää käsivarteen tai reiteen, mikä on oleellista kokonaisuuden kannalta. Ilman lisäosia pelaamisesta ei oikein tule mitään, sillä käsittämättömästä syystä Let's Get Fit rokottaa pisteitä niiltä, jotka käyttävät vain Joy-Coneita paljaaltaan.

Remmit ovat kuitenkin parhaimmillaankin vain keskivertoa laatua. Varsinkin meille oman elämänsä Nalle Puh -larppaajille ne ovat suorastaan epämukavia. Esimerkiksi jalkoihin koko hössäkän kiinnitys on puhdasta painajaista. Paikallaan seisoessa kokonaisuus tuntuu toimivan, mutta kaikki liikehdintä saa heppoisen pidikkeen valssaamaan reittä pitkin pyytämättä. Käsivarressa meno on vielä siedettävää, mutta kokonaisuus on silti liian väljä. Pienemmillä tyypeillä meno on snadisti parempaa, mutta kaverien kommenttien perusteella edes S-kokoisten tyyppien ei tulisi odottaa ihmeitä.

Tekijät ovat kuitenkin tietoisia välineurheilun pahoista puolista. Let's Get Fit tarjoileekin veistä väännettäväksi haavassa myymällä parempilaatuisia remmejä lisähinnasta.

Heilutaan kuin heinäsavotassa

Jos tekniset kömmähdykset eivät säikäytä, Let's Get Fit palkitsee yllättävän addiktiivisella ja monipuolisella kuntouttamisella. Nopeiten menoon pääsee valitsemalla valmiiksi ohjattuja harjoituksia, joissa simulaatio pakottaa liikkeelle ensin kevyesti, sitten jatkuvalla syötteellä kasvavalla tahdilla. Harjoituksista saa niin raskaita kuin haluaa, mutta välillä tulee fiilis, että niiden rytmitys ontuu. Ihan kuin raskaampia liikkeitä tulisi vielä senkin jälkeen, kun meno on siirtynyt venyttelyn puolelle.

Mikäli ohjattu toiminta ei nappaa, Let's Get Fit antaa vapaat ohjakset toteuttaa itseään omien rutiinien parissa. Näistä löytyy helposti kokeneemmillekin keikareille tekemistä. Mikä parasta, untuvikkojen ei tarvitse miettiä sormi suussa miten tiettyjä liikkeitä tehdään. Erinomaisesti toteutettu koulutustila antaa tarkat ohjeet siitä, miten jokaisen venytyksen pitäisi toimia.

Tämä alentaa ylitsepääsemättömältä vaikuttavan aloittamisen tunnetta. Se luo tunteen siitä, että harjoittelun aloittaminen ja ylläpitäminen on mahdollista kelle tahansa.

Harmillista kyllä, Let's Get Fit vaatii hyvistä puolista huolimatta useita myönnytyksiä. Se ei sovellu niille, joilla on entuudestaan liikuntarajoitteita, eikä sen monipuolisesta valikoimasta löydy liikkeitä läheskään kaikkiin tilanteisiin, mitä toivoisi. Pienemmissä asunnoissa sitä on melkein totaalisen turha kokeilla, sillä jatkuva heiluminen vaatii yllättävän paljon tilaa. Tämä johtuu enimmäkseen siitä, että Joy-Conien heikko liikkeentunnistus tarvitsee usein rahtusen laajemman liikeradan, jos siitä meinaa saada mitään irti.

Kapuloita on myös yllättävän helppo huijata. Tämä on tietty henkilökohtainen moka, jos sellaiseen sortuu, mutta tuntuu myös siltä, että sellaiseen oltaisiin varauduttu jo aikaisessa testausvaiheessa.

Nintendo Switchille ei tällä hetkellä ole valtavasti hyviä urheilupelejä, jotka samalla saisivat omistautuneet sohvaperunat liikkeelle. Erinomainen Ring Fit Adventure saattaa olla näistä edelleen se paras. Mutta kömmähdyksistä huolimatta, Let's Get Fit seuraa yllättävän lähellä perässä. Sen tekniset outoudet ja rankat vaatimukset tilan suhteen ovat isoja mokia, mutta samalla sen arvo ja potentiaali on käytännössä mittaamaton. On liian aikaista sanoa, miten suuri vaikutus sillä on esimerkiksi omaan elämään.

Parasta mitä siitä voi sanoa on se, että olen viihtynyt sen parissa joka päivä tunnin verran parin viikon ajan. Yksikään aiempi reissu salille ei ole onnistunut samassa ajassa.

Kirjaudu kommentoidaksesi